ASSYRIAN maailmanvallan historiaa hallitsivat sotilaalliset valloitukset, joihin usein liittyi vankien sadistinen kohtelu. Uskonto oli assyrialaisten elämän pääasioita, ja sotaa pidettiin heidän uskonsa aitona osoituksena. Historioitsija W. B. Wright kertoo: ”Sotiminen oli kansakunnan tehtävä, ja papit lietsoivat alituisesti sotaa. He saivat elantonsa suureksi osaksi sotasaaliista, josta heille annettiin aina määräosuus, ennen kuin muut saivat osansa, sillä tämä ryövärien suku oli tavattoman uskonnollista.” (Ancient Cities, 1886, s. 25.)

Sekä Raamattu että maallinen historia mainitsevat Israelin ja Assyrian olleen toistuvasti tekemisissä keskenään. Aikanaan Israel joutui maksamaan pakkoveroa Assyrian kuninkaalle. Vuonna 740 eaa. valloitettiin sitten pohjoisen valtakunnan pääkaupunki Samaria, ja sen jälkeen tuhansia ihmisiä lähetettiin pakkosiirtolaisuuteen. Se että Jehova salli tämän tapahtua, kuvastaa sitä, miten alas luopio-Israel oli vajonnut. Mutta kun Sanherib yritti lisätä valloitustensa joukkoon Jerusalemin, Jehovan enkeli surmasi 185000 miestä Assyrian joukoista yhtenä yönä. (Jes 36:1–37:38.) Kuten Jehovan profeetat olivat ennustaneet, Assyriasta jäivät aikanaan jäljelle vain autiot rauniot, ja Babylonia seurasi sitä maailman näyttämöllä (Jes 23:13; Sef 2:13).