Suurempi kahdesta maan päälle paistavasta taivaan valonlähteestä; maapallon pääasiallinen energianlähde, jota ilman elämä maan päällä olisi mahdotonta. Aurinko (hepr. šeʹmeš; kreik. hēʹli·os) ja kuu toimivat myös ajanosoittajina, joiden perusteella ihmiset voivat mitata vuodenaikoja, päiviä ja vuosia. (1Mo 1:14–18.) Aurinko on lahja ”taivaan valojen Isältä”, joka antaa sen paistaa yhtäläisesti kaikille, sekä pahoille että hyville (Ja 1:17; Jer 31:35; Mt 5:45). Auringon voidaan todella sanoa ylistävän suurenmoista Luojaansa (Ps 148:3).

Aurinko on tähti, jonka halkaisija on n. 1392000 km, yli sata kertaa maapallon läpimitta, ja jonka tilavuus on yli miljoona kertaa maan tilavuus. Sen keskietäisyys maasta on yli 149600000 km. Auringon pintalämpötilan sanotaan olevan n. 6000 °C. Koska se on kuitenkin niin kaukana maasta, alle miljardisosa sen säteilyenergiasta ulottuu maahan. Tuo määrä riittää kuitenkin täysin luomaan ihanteelliset ilmasto-olot, joiden ansiosta kasvit ja eläimet voivat elää maapallolla (5Mo 33:14; 2Sa 23:4).

Jehova ja Kristus kirkkaampia. Jehovan, auringon Luojan, ylivertainen kirkkaus käy ilmi siitä, että kun hänen kuolleista herätetty Poikansa paljasti Saulille osan kirkkaudestaan, tämän ilmestyksen valo oli ”aurinkoa kirkkaampi” (Ap 26:13). Pyhässä kaupungissa, Uudessa Jerusalemissa, ei tarvita auringonvaloa, sillä ”Jumalan kirkkaus” valaisee sitä ja Karitsa tulee olemaan ”sen lamppu” (Il 21:2, 23; 22:5).

Jumala hallitsee auringonvaloa. Sinä päivänä, jona Jeesus riippui kidutuspaalussa, maahan tuli pimeys kuudennesta tunnista (klo 11–12) yhdeksänteen tuntiin (klo 14–15) asti (Mt 27:45; Mr 15:33). Luukkaan kertomus lisää, että pimeys tuli, sillä ”auringonvalo jäi pois” (Lu 23:44, 45). Tämä ei voinut johtua kuun aiheuttamasta auringonpimennyksestä, kuten jotkut ajattelevat, sillä tuo pimeys tuli pesahin aikaan, jolloin oli aina täysikuu. Vasta pari viikkoa myöhemmin on uusikuu, ts. kuu ja aurinko ovat maasta katsottuna samassa linjassa (auringonpimennykset osuvat tähän aikaan).

Jo paljon aikaisemminkin Jehova oli osoittanut pystyvänsä pimentämään auringonvalon. Se tapahtui israelilaisten ollessa Egyptissä. Yhdeksännen vitsauksen aikana egyptiläiset joutuivat keskelle niin sankkaa pimeyttä, että siihen voitiin ”koskea”. Se kesti kolme päivää – kauemmin kuin mikään kuun aiheuttama auringonpimennys. Lisäksi läheisessä Gosenin maassa asuvat israelilaiset saivat samanaikaisesti valoa. (2Mo 10:21–23.)

 Vastatessaan opetuslastensa kysymykseen, joka koski hänen läsnäoloaan ja asiainjärjestelmän päättymistä, Jeesus ennusti auringon epätavallisen pimenemisen (Mt 24:3, 29; Mr 13:24; Lu 21:25; vrt. Jes 13:10; Jl 2:10, 31; 3:15; Ap 2:20; ks. TAIVAS: Taivaiden pimeneminen).

Aika ja suunta. Aikaa ilmaistiin usein auringon asemalla (1Mo 15:12, 17; 32:31; 5Mo 16:6; Jos 8:29; Tu 9:33; 1Sa 11:9). Samoin osoitettiin suuntaa (5Mo 11:30; Jos 12:1). Ilmaus ”auringon alla” tarkoitti ’missä tahansa (tai kaikkialla) maapallolla’ (Sr 5:18; 9:11). Auringon ”silmien nähden” tai ”auringon edessä” tarkoitti ’julkisesti, kaikkien nähden’ (2Sa 12:11, 12).

Kuvaannollista käyttöä. Jehova Jumalan sanotaan olevan ”aurinko ja kilpi”, ei siksi, että hän olisi luonnonjumala, vaan siksi, että hän on valon, elämän ja energian Lähde (Ps 84:11). Hänen kerrotaan myös peittävän kansansa varjolla, niin että ’aurinko ei satu’ heihin. Tällöin kaikenlaista onnettomuutta verrataan auringon hehkuun. (Ps 121:6, 7.) Joskus auringon paahtavalla kuumuudella kuvataan vainoa (Mt 13:5, 6, 20, 21) ja Jumalan suuttumusta (Il 7:16).

Jehova vertasi kapinallista Jerusalemia naiseen, joka oli synnyttänyt seitsemän poikaa, ja sanoi häntä kohtaavasta tuomiosta kuvakielellä: ”Hänen aurinkonsa on laskenut, kun vielä on päivä”, toisin sanoen häntä kohtaisi onnettomuus ennen kuin hän saavuttaisi elämänsä ehtoon. Tämä täyttyi, kun babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin. (Jer 15:9.) Miika profetoi samaan tapaan Israelia eksyttävistä profeetoista: ”Aurinko laskee varmasti näiltä profeetoilta, ja päivän täytyy heiltä pimentyä.” (Mi 3:6; vrt. Am 8:9.) Jehovan valtakunnan hallituskautta kuvataan niin kirkkaaksi, että sen rinnalla ”täysikuu on joutunut hämilleen ja hehkuva aurinko häpeään” (Jes 24:23). Jeesus sanoi, että asiainjärjestelmän päättymisen aikaan ”vanhurskaat loistavat kirkkaasti kuin aurinko Isänsä valtakunnassa” (Mt 13:39, 43; vrt. Da 12:3). (Ks. VALO.)

Auringonpalvonta. Puhdistustyönsä kuluessa kuningas Josia ”pani viralta vieraiden jumalien papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet suitsuttamaan uhrisavua – – auringolle ja kuulle”. ”Eikä hän päästänyt enää niitä hevosia, jotka Juudan kuninkaat olivat antaneet auringolle, menemään Jehovan huoneeseen – –, ja auringonvaunut hän poltti tulessa.” (2Ku 23:5, 11.) Myöhemmin profeetta Hesekielille, joka oli Babylonissa, annettiin näky Jerusalemissa olevasta Jehovan temppelistä. Hän näki siellä eteishallin ja alttarin välissä noin 25 miestä, jotka ”kumarsivat kohti itää, aurinkoa”. (Hes 8:16.) Tällaiset inhottavat tavat aiheuttivat Jerusalemin tuhoutumisen 607 eaa., jolloin Jehovan välikappale Nebukadnessar hävitti tuon kaupungin ja sen temppelin (Jer 52:12–14).

Varjo joka siirtyi kymmenen porrasta taaksepäin. Aurinkokelloja käytettiin jo ennen 700-lukua eaa. sekä Babyloniassa että Egyptissä. Heprealainen sana ma·ʽalōtʹ, joka on vuoden 1938 kirkkoraamatussa käännetty 2. Kuninkaiden kirjan 20:11:ssä ja Jesajan 38:8:ssa vastineella ”aurinkokello”, merkitsee kuitenkin kirjaimellisesti ’portaita’ (UM) tai ’asteita’. Tätä sanaa käytetään myös 15:n ”Nousujen laulun”, psalmien 120–134, päällekirjoituksissa.

Mainituissa raamatunkohdissa, 2. Kuninkaiden kirjan 20:8–11:ssä ja Jesajan 38:4–8:ssa, kerrotaan ennusmerkistä, jonka Jumala antoi sairaalle kuningas Hiskialle vastaukseksi Jesajan rukoukseen. Ennusmerkkinä oli se, että vähitellen laskeutuneen varjon suunta muuttui ja se siirtyi kymmenen porrasta takaisinpäin. Tässä on voitu viitata ajan mittaamiseen käytetyn kellotaulun asteikkoon, ja Hiskian isällä on hyvinkin saattanut olla tällainen aurinkokello, jonka hän on voinut jopa hankkia Babyloniasta. Käsitellessään tätä kertomusta juutalainen historioitsija Josefus sanoo kuitenkin näiden Ahasin portaiden olleen ”talossa”, mikä viittaa ilmeisesti siihen, että ne kuuluivat portaikkoon (Jewish Antiquities, X, 29 [ii, 1]). Portaikon sivulle on voitu sijoittaa pylväs, johon auringonsäteet ovat osuneet, niin että varjo on vähitellen siirtynyt portaita pitkin ja tällä tavoin osoittanut ajan kulumista.

Tähän ihmeeseen on saattanut liittyä maan ja auringon suhde toisiinsa, ja siinä tapauksessa se on voinut olla samantapainen kuin Joosuan 10:12–14:ssä kerrottu ihme (ks. VOIMA, VOIMATEOT: Aurinko ja kuu pysyvät paikallaan). Tällä ennusmerkillä oli nähtävästi kauaskantoiset vaikutukset, sillä 2. Aikakirjan 32:24, 31:ssä osoitetaan, että Babylonista lähetettiin Jerusalemiin sanansaattajia tiedustelemaan siitä.