Ovien ja porttien avaamis- ja sulkemisväline. Sanaa ”avain” käytetään Raamatussa sekä kirjaimellisessa että kuvaannollisessa merkityksessä.

Raamatun aikoina käytetyt avaimet olivat usein litteitä puunkappaleita, joissa olevat tapit  sopivat asuntoon johtavan oven sisäpuolella olevan teljen reikiin. Avainta ei käännetty lukossa, kuten nykyään tehdään, vaan sitä työntämällä voitiin vapauttaa oven sisäpuolella oleva salpa tai telki. Avainta kannettiin usein vyössä tai se kiinnitettiin johonkin muuhun esineeseen, niin että sitä voitiin kantaa olalla (Jes 22:22).

Egyptistä löydetyissä pronssi- ja rauta-avaimissa on suora, n. 13 cm:n pituinen varsi, jonka loppupäästä ulkonee kolme hammasta tai useampiakin. Myös roomalaiset käyttivät metalliavaimia, ja jotkin niistä olivat sellaisia, joita kierrettiin lukossa. Palestiinasta on löydetty pronssiavaimia.

Moabin kuninkaan Eglonin kattohuoneen ovessa oli lukko, joka avattiin avaimella (Tu 3:15–17, 20–25). Joillekin leeviläisille uskottiin pakkosiirtolaisuuden jälkeen temppelin vartiopalvelus ja heidät asetettiin ’huolehtimaan avaimesta, niin, avaamisesta aamu aamulta’ (1Ai 9:26, 27).

Kuvaannollista käyttöä. Kuvaannollisessa merkityksessä sanaa ”avain” käytetään Raamatussa vallan ja mahdin vertauskuvana. Kun Eljakim korotettiin luottamus- ja kunnia-asemaan, hänen olalleen pantiin ”Daavidin huoneen avain” (Jes 22:20–22). Lähempänä nykyaikaa suuri avain miehen olkapäällä osoitti Lähi-idässä hänen olevan merkittävä tai vaikutusvaltainen henkilö. Muinoin kuninkaan neuvonantaja, jolle oli uskottu avaimiin liittyvä valta, saattoi valvoa yleisesti kuninkaan asuinhuoneita ja myös päättää, keitä otettaisiin kuninkaan palvelukseen. Filadelfian seurakunnalle enkelin kautta annetussa viestissä sanotaan, että korotetulla Jeesuksella Kristuksella on ”Daavidin avain” ja hän ”avaa, niin ettei kukaan sulje, ja sulkee, niin ettei kukaan avaa” (Il 3:7, 8). Daavidin kanssa tehdyn valtakuntaliiton Perillisenä Jeesukselle Kristukselle on annettu tehtäväksi uskon huonekunnan hallinto ja hengellisen Israelin johto (Lu 1:32, 33). Hänellä on ”Daavidin avaimen” kuvaama valta avata tai sulkea kuvaannollisia ovia eli tilaisuuksia ja etuja (vrt. 1Ko 16:9; 2Ko 2:12, 13).

Miten Pietari käytti hänelle uskottuja ”valtakunnan avaimia”?

Jeesus sanoi Pietarille: ”Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sitonetkin maan päällä, se tulee olemaan sidottua taivaissa, ja minkä sinä päästänetkin maan päällä, se tulee olemaan päästettyä taivaissa.” (Mt 16:19.) Näiden avaimien tunnistamisen täytyy johdonmukaisuuden vuoksi perustua muihin Raamatusta saataviin tietoihin. Jeesus viittasi avaimiin myös sanoessaan Lakiin perehtyneille uskonnollisille johtajille: ”Olette ottaneet pois tiedon avaimen; itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä olette estäneet!” (Lu 11:52.) Kun tätä jaetta verrataan Matteuksen 23:13:een, nähdään, että ’sisälle meneminen’ tarkoittaa ”taivasten valtakuntaan” menemistä. Käyttämällä Pietarille puhuessaan sanaa ”avain” Jeesus siis osoitti, että Pietari saisi edun panna alulle opetusohjelman, joka avaisi taivasten valtakuntaan liittyviä erikoistilaisuuksia.

Toisin kuin tuon ajan ulkokultaiset uskonnolliset johtajat Pietari käytti selvästikin Jumalalta saamaansa tietoa auttaakseen ihmisiä ’menemään valtakuntaan’, ja tämä tapahtui huomattavalla tavalla kolmessa eri tilanteessa. Yksi niistä oli helluntaipäivänä vuonna 33, kun Pietari henkeytettynä paljasti kokoontuneelle joukolle, että Jehova Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista ja korottanut hänet oikealle puolelleen taivaisiin ja että Jeesus oli tuossa kuninkaan asemassaan vuodattanut pyhää henkeä kokoontuneiden opetuslapsiensa päälle. Tämän tiedon ansiosta ja Pietarin kehotuksen mukaisesti, joka kuului: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi, niin saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan”, noin 3000 juutalaista (ja juutalaiskäännynnäistä) otti tuon askeleen, joka johti siihen, että he asettuivat ehdolle ”taivasten valtakunnan” jäseniksi. Myöhemmin muutkin juutalaiset seurasivat heidän esimerkkiään. (Ap 2:1–41.)

Erään toisen kerran Pietari ja Johannes lähetettiin samarialaisten luokse, jotka eivät olleet saaneet pyhää henkeä, vaikka heidät olikin kastettu. Nuo kaksi apostolia kuitenkin ”rukoilivat heidän puolestaan” ja ”ryhtyivät panemaan käsiään heidän päälleen”, ja he saivat pyhää henkeä. (Ap 8:14–17.)

Kolmas kerta, jolloin Pietaria käytettiin erityisesti johdattamaan ihmisiä Valtakunnan perillisiksi, oli silloin kun hänet lähetettiin ei-juutalaisen Corneliuksen, italialaisen sadanpäämiehen, kotiin. Jumalalta saamansa ilmestyksen perusteella Pietari tajusi ja julisti, että Jumala oli  puolueeton juutalaisten ja ei-juutalaisten suhteen ja että jos kansakuntien ihmiset pelkäsivät Jumalaa ja toimivat vanhurskaasti, Jumala hyväksyi heidät nyt yhtä lailla kuin juutalaisetkin. Pietarin esittäessä tätä tietoa ei-juutalaisille kuulijoilleen pyhän hengen taivaallinen lahja tuli heidän päälleen ja he puhuivat yliluonnollisesti kielillä. Sen jälkeen heidät kastettiin, ja heistä tuli ensimmäisiä ei-juutalaisia, jotka olivat ehdolla ”taivasten valtakunnan” jäseniksi. Ei-juutalaisille uskoville avattiin tuolloin ovi kristillisen seurakunnan jäsenyyteen, ja tuo tilaisuuden ovi pysyi auki siitä pitäen. (Ap 10:1–48; 15:7–9.)

Matteuksen 16:19 voidaan kääntää kieliopillisesti oikein seuraavasti: ”Minkä sinä sitonetkin maan päällä, se tulee olemaan sidottua [tai: on jo sidottu] taivaissa, ja minkä sinä päästänetkin maan päällä, se tulee olemaan päästettyä [tai: on jo päästetty] taivaissa.” Charles B. Williamsin käännöksessä sanotaan: ”Mitä sinä kieltänetkin maan päällä, sen täytyy olla jo kiellettyä taivaassa, ja mitä sinä sallinetkin maan päällä, sen täytyy olla jo sallittua taivaassa.” Kreikan kielen oppineen Robert Youngin kirjaimellisessa käännöksessä sanotaan: ”Minkä sinä saattanetkin sitoa maan päällä, se on oleva sidottua taivaissa, ja minkä sinä saattanetkin päästää maan päällä, se on oleva päästettyä taivaissa.” Koska muista raamatunkohdista ilmenee selvästi, että Jeesus oli ylösnousemuksensa jälkeen ainoa todellinen kristillisen seurakunnan Pää, on ilmeistä, ettei hänen Pietarille antamansa lupaus tarkoittanut sitä, että Pietari olisi sanellut taivaalle, mitä pitäisi päästää ja mitä ei, vaan että Pietaria käytettiin taivaan välikappaleena sellaisen avaamiseen eli päästämiseen, mistä oli jo päätetty (1Ko 11:3; Ef 4:15, 16; 5:23; Kol 2:8–10).

”Syvyyden avain”. Ilmestyksen 9:1–11:ssä esitetään näky taivaasta tulleesta ”tähdestä”, jolle annetaan ”syvyyden kuilun avain” ja joka avaa tuon kuilun ja päästää irti parven kulkusirkkoja, joiden kuningas on ”syvyyden enkeli”. Koska Roomalaiskirjeen 10:6, 7:ssä osoitetaan, että syvyys sisältää ilmeisesti Haadeksen (vaikkei se ole pelkästään Haades), niin nähtävästi ”syvyyden kuilun avain” sisältää ”kuoleman ja Haadeksen avaimet”, jotka ovat Ilmestyksen 1:18:n mukaan kuolleista herätetyn Jeesuksen Kristuksen hallussa. Nämä ”avaimet” kuvaavat epäilemättä Jeesuksen valtaa vapauttaa ihmisiä sellaisesta, mihin kenelläkään muulla kuin Jumalalla tai hänen valtuuttamallaan edustajalla ei ole valtaa. Näin ollen nuo ”avaimet” sisältävät vallan herättää ihmisiä kirjaimellisesti kuolleista ja päästää heidät haudan kahleista sekä vapauttaa ihmisiä kuvaannollisesta kuoleman tilasta (Joh 5:24–29; vrt. Il 11:3–12; ks. KUOLEMA: Muutos hengellisessä tilassa tai hengellisissä olosuhteissa). Viimeinen maininta ”syvyyden avaimen” käytöstä on Ilmestyksen 20:1–7:ssä. Siinä kerrotussa näyssä kuvaillaan enkelin, jolla tuo avain on, heittävän Saatanan syvyyteen ja sulkevan ja sinetöivän sen hänen jälkeensä tuhanneksi vuodeksi. Tuon ajanjakson lopussa Saatana päästetään ”vankilastaan”, ilmeisestikin vallan ”avaimella”. (Ks. SYVYYS.)