Raamatussa aviorikos tarkoittaa yleensä sitä, että joku naimisissa oleva on vapaaehtoisesti sukupuolisuhteissa jonkun muun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kuin oman aviopuolisonsa kanssa, tai Mooseksen lain ollessa voimassa miehen sukupuolisuhdetta naimisissa olevan tai kihlatun naisen kanssa. Heprealainen sanajuuri, joka merkitsee ’tehdä aviorikos’, on na·ʼafʹ, ja sitä vastaava kreikkalainen sana on moi·kheuʹō. (Hes 16:32, Rbi8, alav.; Mt 5:32, Rbi8, alav.)

Jotkin alkukantaiset yhteisöt sallivat vapaat suhteet samaan heimoon kuuluvien kesken, mutta irralliset sukupuolisuhteet heimorajojen ulkopuolella olevien kanssa katsotaan aviorikokseksi. Kirjassa Funk & Wagnalls Standard Dictionary of Folklore, Mythology and Legend (1949, 1. osa, s. 15) sanotaan aviorikoksen historiasta: ”Sitä esiintyy kaikkialla maailmassa, ja vaikka sitä pidetäänkin monissa kulttuureissa tuomittavana, se on ollut melkoisen suosittua kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina.”  Muistomerkit osoittavat sen yleisyyden muinaisessa Egyptissä; Potifarin vaimo, joka ehdotti, että Joosef olisi sukupuolisuhteissa hänen kanssaan, oli yksi noista egyptiläisistä (1Mo 39:7, 10). Menneisyydessä samoin kuin nykyäänkin aviorikos on yleensä ollut kiellettyä, mutta siitä rangaistaan harvoin.

Jehovan laki erotti Israelin sen ympärillä olevista kansoista ja kohotti sen avioliiton ja perhe-elämän moraalisen tason paljon noiden kansojen moraalisen tason yläpuolelle. Kymmenestä käskystä seitsemäs sanoi suoraan ja selvästi: ”Et saa tehdä aviorikosta.” (2Mo 20:14; 5Mo 5:18; Lu 18:20.) Tunkeutuminen toisen miehen alueelle tekemällä aviorikos oli kielletty, samoin muunlainen sopimaton sukupuolikäyttäytyminen. (Ks. HAUREUS; PORTTO.)

Mooseksen lain alaisuudessa rangaistus aviorikoksesta oli ankara, nimittäin kuolema molemmille syyllisille osapuolille: ”Jos mies tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on jonkun toisen omistajan oma, niin heidän molempien on kuoltava yhdessä.” Tämä koski myös kihlattua naista, sillä hänen katsottiin tehneen aviorikoksen, jos hän oli suhteissa jonkun muun kuin sen miehen kanssa, jolle hänet oli kihlattu. (5Mo 22:22–24.) Jos vaimoa epäiltiin aviorikoksesta, hän joutui tutkittavaksi (4Mo 5:11–31; ks. REISI).

Vaikka kristityt eivät olekaan Mooseksen lain alaisia, heidänkin täytyy pidättyä aviorikoksesta. ”Sillä lakikokoelma: ’Et saa tehdä aviorikosta’ – – on tiivistettynä tässä sanassa: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” Tässä asiassa ei voi olla ulkokultainen. (Ro 13:9; 2:22.) Opettaessaan Raamatun periaatteita Jeesus asetti kristityille vielä korkeammat moraaliset vaatimukset. Hän laajensi aviorikoksen käsitettä todeten, että se ei rajoittunut miehen sukupuoliseen kanssakäymiseen naisen kanssa, joka ei ollut hänen puolisonsa. Hän sanoi: ”Jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Sellaiset miehet ovat niitä, joiden ”silmät ovat täynnä aviorikosta”. (Mt 5:27, 28; 2Pi 2:14.)

Jeesus osoitti myös, että jos aviomies tai vaimo otti avioeron jonkin muun kuin haureuden (kreik. por·neiʹa) perusteella, kumpikin tekisi aviorikoksen mennessään uudelleen naimisiin. Jopa naimaton mies, joka ottaisi sellaisen eronneen naisen vaimokseen, syyllistyisi aviorikokseen. (Mt 5:32; 19:9; Mr 10:11, 12; Lu 16:18; Ro 7:2, 3.)

Aviorikos on ”todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan” (1Mo 39:9). Jehova tuomitsee ne, jotka syyllistyvät aviorikokseen, eikä kukaan, joka itsepintaisesti jatkaa sellaista menettelyä, ”peri Jumalan valtakuntaa” (Mal 3:5; 1Ko 6:9, 10; Hpr 13:4). Kuinka totta onkaan sananlasku: ”Sydäntä puuttuu jokaiselta, joka tekee aviorikoksen naisen kanssa; joka niin tekee, se saattaa oman sielunsa turmioon.” (San 6:32–35.)

Miten joku voisi syyllistyä hengelliseen aviorikokseen?

Hengellisessä mielessä aviorikos merkitsee niiden uskottomuutta Jehovaa kohtaan, jotka ovat liitossa hänen kanssaan. Lakiliitossa ollut luonnollinen Israel syyllistyi sen tähden hengelliseen aviorikokseen harjoittaessaan vääriä uskonnollisia tapoja, jotka sisälsivät muun muassa sukupuoliriittejä ja seitsemännen käskyn halveksuntaa. (Jer 3:8, 9; 5:7, 8; 9:2; 13:27; 23:10; Ho 7:4.) Samoista syistä Jeesus tuomitsi oman aikansa juutalaisten sukupolven avionrikkojaksi (Mt 12:39; Mr 8:38). Jos kristityt, jotka ovat vihkiytyneet Jehovalle ja kuuluvat uuteen liittoon, tänä aikana saastuttavat itsensä nykyisen asiainjärjestelmän kanssa, hekin tekevät hengellisen aviorikoksen (Ja 4:4).