(’pohjoisen [pohjoisrajan] omistaja’).

Maantieteellinen paikka, jonka avulla määritellään, mihin israelilaiset leiriytyivät Pi-Hahirotin luona, ennen kuin he ylittivät Punaisenmeren (2Mo 14:2; 4Mo 33:1–7). Lähdettyään Rameseksesta he leiriytyivät ensin Sukkotiin ja sitten Etamiin, ”erämaan laitaan” (2Mo 13:20). Tässä vaiheessa Jehova käski heidän ”kääntyä takaisin ja leiriytyä Pi-Hahirotin eteen Migdolin ja meren väliin, mistä näkee Baal-Sefoniin”. Siellä faraon vaununajajat, ratsuväki ja sotajoukot alkoivat tavoittaa heitä. (2Mo 14:2, 9.)

Baal-Sefonin sijaintia ei tiedetä varmasti. Ilmeisesti se oli siihen aikaan tunnettu paikka. Ratkaiseva seikka on tietenkin se, että israelilaiset ylittivät Punaisenmeren kohdassa, jossa vesi oli kertomuksen mukaan melkoisen syvää. Sellainen paikka löytyy etelästä vasta Suezinlahden pohjoispäästä. Tämän perusteella jotkut tutkijat yhdistävät Baal-Sefonin tuon alueen vuoriin. Brownin, Driverin ja Briggsin A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament (1980, s. 128) sanoo: ”Lähellä Punaistamerta Egyptissä, luult[avasti] ʽAtâka-vuori.” Tämä vuori sijaitsee lähellä Suezinlahden pohjukkaa, vähän nykyisestä Suezin kaupungista lounaaseen. Jotkut arvelevat paikan olevan Jebel el-Galala, joka sijaitsee vielä n. 40 km etelämpänä. Tämän kannan puoltajat uskovat, että Migdol, joka kertomuksissa mainitaan Baal-Sefonin yhteydessä, oli strategisella paikalla Jebel ʽAtaqalla (ʽAtaqavuorella) sijainnut vartiotorni. (Ks. EGYPTISTÄ LÄHTÖ; PI-HAHIROT.)