(akkadista, merk. ’omistaja, herra’).

Babylonialainen jumala, jonka ennustettiin kukistuvan häpeällisesti Babylonin tuhon yhteydessä (Jes 46:1; Jer 50:2; 51:44).

Arvonimeä Bel käytettiin ensimmäiseksi Enlil-jumalasta. Bel kuului alkuperäiseen sumerilaiseen jumalien kolminaisuuteen Anun ja Enkin (Ean) kanssa. Kun Mardukista (Merodakista) tuli Babylonin pääjumala, sillekin annettiin nimeksi Bel. (Ks. JUMALAT JA JUMALATTARET: Babylonian jumalat.)

Kun otetaan huomioon, miten suuresti Beliä arvostettiin, käy selväksi, miksi henkeytetyt Jehovan profeetat mainitsivat sen yhtenä niistä jumalista, jotka nöyryytettäisiin Babylonin tuhossa. Lähes 200 vuotta ennen kuin meedialaiset ja persialaiset kukistivat Babylonin, Jesaja ennusti, että Belin täytyisi kumartua ja Nebon köyristyä häpeälliseen tappioon. Villieläinten oli määrä viedä niiden epäjumalankuvat pois; ne eivät pystyisi auttamaan itseään, vaan ne kuljetettaisiin pois kuormajuhtien selässä kuin matkatavarat. Bel ja Nebo eivät pääsisi pakoon. Niiden ”oma sielu” joutuisi (ts. ne itse joutuisivat) vankeuteen. (Jes 46:1, 2; ks. myös Jer 50:2.) Jehova pakottaisi Belin luovuttamaan sen, mitä se oli niellyt palvojiensa avulla, jotka pitivät voittojaan sen ansiona. Bel joutuisi erityisesti luovuttamaan Jehovan pakkosiirtolaisuuteen viedyn kansan ja hänen temppelinsä pyhät välineet. Niiden kansakuntien ihmiset, jotka Babylon oli valloittanut, eivät enää virtaisi palvomaan Beliä eivätkä antautuisi sen palvojille, ikään kuin he antautuisivat maailman pääjumalalle. (Jer 51:44.) (Ks. MERODAK.)