(akkadista, merk. ’suojele hänen elämäänsä’ tai mahd. ’Bel kuningasta suojelkoon’).

Nabunaidin esikoispoika ja hänen rinnakkaishallitsijansa Babylonian maailmanvallan viimeisinä vuosina. Raamatussa hänet mainitsee vain profeetta Daniel, ja raamatunkriitikot kiistivät pitkään hänen asemansa ”Babylonin kuninkaana” (Da 5:1, 9; 7:1; 8:1). Nyttemmin löydetyistä muinaisista kirjoituksista saadut arkeologiset todisteet ovat kuitenkin osoittaneet Raamatun kertomuksen historiallisesti paikkansapitäväksi.

Danielin 5:2, 11, 18, 22:ssa Nebukadnessarista puhutaan Belsassarin ”isänä” ja Belsassarista Nebukadnessarin ”poikana”. Kirjassa Nabonidus and Belshazzar (R. P. Dougherty, 1929) päätellään olevan todennäköistä, että Belsassarin äiti oli Nitokris ja että hän oli Nebukadnessarin (II) tytär. Siinä tapauksessa Nebukadnessar oli Belsassarin isoisä. (Ks. 1Mo 28:10, 13, jossa sanaa ”isä” on käytetty vastaavasti.) Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan pidä todisteita tällaisesta sukulaisuudesta riittävinä. Nebukadnessar oli ehkä Belsassarin ”isä” pelkästään valtaistuimen suhteen, koska hän hallitsi kuninkaana ennen häntä. Assyrialaiset käyttivät tähän tapaan ilmausta ”Omrin poika” Omrin seuraajasta (ks. OMRI nro 3).

Vahvistaako maallinen historia Belsassarin aseman Babylonin hallitsijana?

Nuolenpäätaulussa, joka on peräisin samalta vuodelta, jolloin Neriglissar seurasi Awil-Mardukia (Evil-Merodakia) Babylonian valtaistuimelle, mainitaan muuan ”Belsassar, kuninkaan ylin virkamies”, erään rahasuorituksen yhteydessä. On mahdollista, joskaan ei todistettua, että tässä tarkoitetaan Raamatun mainitsemaa Belsassaria. Vuonna 1924 julkaistiin tulkinta eräästä muinaisesta runomuotoisesta nuolenpäätekstistä, jossa kerrotaan Nabunaidista. Siitä saatiin arvokasta tietoa, joka vahvisti selvästi Belsassarin kuninkaallisen aseman Babylonissa ja selitti, kuinka hänestä tuli Nabunaidin rinnakkaishallitsija. Eräässä tuon tekstin katkelmassa kerrotaan Nabunaidin valloittaneen Teman kolmantena hallitusvuotenaan ja sanotaan: ”Hän luovutti leirin vanhimmalleen, esikoiselleen [Belsassarille], määräsi kaikki sotajoukot maassa hänen alaisikseen. Hän [Nabunaid] irroitti kätensä kaikesta, jätti kuninkuuden hänelle ja lähti itse pitkälle matkalle. Akkadin sotavoimat menivät hänen mukanaan, hän kääntyi Temāa kohti kaukana lännessä.” (Armas Salonen, Pyhä maa ja Assur, 1964, s. 100.) Näin ollen Belsassar selvästikin käytti kuninkaan valtaa Nabunaidin kolmannesta hallitusvuodesta lähtien, ja tämä tapaus vastaa todennäköisesti Danielin mainitsemaa ”Babylonin kuninkaan Belsassarin ensimmäistä vuotta” (Da 7:1).

Eräässä toisessa dokumentissa, Nabunaidin aikakirjassa, esitetään toteamus Nabunaidin 7., 9., 10. ja 11. hallitusvuodesta. Siinä sanotaan: ”Kuningas oleskeli Temā’ssa, kruununprinssi, hänen virkamiehensä ja armeijansa olivat Akkadissa [Babyloniassa].” (Pyhä maa ja Assur s. 107.) Ilmeisesti Nabunaid vietti suuren osan hallitusajastaan muualla kuin Babylonissa, ja koska hän ei kuitenkaan luopunut asemastaan ylimpänä hallitsijana, hän uskoi hallintovallan poissaolonsa ajaksi pojalleen Belsassarille. Tämä käy ilmi joistakin muinaisista arkistoista löydetyistä teksteistä, jotka osoittavat, että Belsassar käytti kuninkaan erikoisoikeuksia ja että  hän antoi käskyjä ja määräyksiä. Belsassarin joissakin asiakirjoissa ja määräyksissä käsittelemät asiat olivat sellaisia, jotka Nabunaid ylimpänä hallitsijana olisi tavallisesti hoitanut, jos hän olisi ollut paikalla. Belsassar pysyi kuitenkin vain valtakunnan toiseksi korkeimpana hallitusmiehenä, joten hän saattoi tarjota Danielille ainoastaan ”valtakunnan kolmannen” asemaa (Da 5:16).

Virallisissa teksteissä Belsassarista tosin käytetään arvonimeä ”kruununprinssi”, kun taas Danielin kirjassa häntä sanotaan ”kuninkaaksi” (Da 5:1–30). Se voidaan selittää erään Pohjois-Syyriassa tehdyn arkeologisen löydön perusteella. Vuonna 1979 kaivettiin esiin muinaisen Gosanin hallitsijan luonnollisen kokoinen patsas. Sen liepeessä oli kaksi piirtokirjoitusta, toinen assyriaksi ja toinen aramean kielellä, jolla Danielin kirjan kertomus Belsassarista on kirjoitettu. Noissa kahdessa lähes täysin samanlaisessa piirtokirjoituksessa oli yksi huomattava ero. Silloisen maailmanvallan, Assyrian, kielellä kirjoitetussa tekstissä sanottiin, että patsas esitti ”Gosanin käskynhaltijaa”. Arameaksi eli paikallisten asukkaiden kielellä kirjoitetussa tekstissä häntä sanotaan ”kuninkaaksi”.

Arkeologi ja kielitieteilijä Alan Millard kirjoittaa tästä: ”Babylonialaisten lähteiden ja uusien, tässä patsaassa olevien tekstien valossa on epävirallisissa asiakirjoissa, esimerkiksi Danielin kirjassa, voitu pitää täysin sopivana sanoa Belsassaria ’kuninkaaksi’. Isänsä edustajana hän toimi kuninkaan tavoin, vaikkei hän ehkä laillisesti ollutkaan kuningas. Täsmällisen eron tekeminen olisi ollut merkityksetöntä ja hämmentävää Danielin kirjan kertomuksessa.” (Biblical Archaeology Review, touko-kesäkuu 1985, s. 77.)

Niiden, jotka käyttivät ylintä valtaa Babyloniassa, odotettiin näyttävän esimerkkiä jumalien kunnioittamisesta. Nabunaidin 5. ja 13. hallitusvuoden välisen ajan tapahtumista on olemassa kuusi nuolenpäätekstiä, jotka osoittavat Belsassarin palvoneen babylonialaisia jumalia. Dokumenteissa osoitetaan Belsassarin antaneen kultaa, hopeaa ja eläimiä Erekissä ja Sipparissa sijaitseviin temppeleihin ja käyttäytyneen siten kuninkaallisen asemansa edellyttämällä tavalla toimiessaan väliaikaisena kuninkaana Nabunaidin poissa ollessa.

Belsassarin hallinnon loppu. Lokakuun 5. päivän yönä 539 eaa. (gregoriaanisen kalenterin mukaan tai lokakuun 11. päivän yönä juliaanisen kalenterin mukaan) Belsassar järjesti suuret pidot tuhannelle ylimykselleen, kuten Danielin 5. luvussa kerrotaan (Da 5:1). Persialaisen Kyyroksen ja hänen liittolaisensa meedialaisen Dareioksen piiritysjoukot uhkasivat silloin Babylonia. Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan (joka puolestaan lainaa babylonialaista Berossosta) Nabunaid oli vetäytynyt Borsippaan hävittyään taistelussa Meedo-Persian sotajoukoille (Against Apion, I, 150–152 [20]). Siinä tapauksessa Belsassar oli virkaa toimittava kuningas Babylonissa. Juhliminen kaupungin ollessa piiritystilassa ei ole kovinkaan epätavallista, kun muistamme, että babylonilaiset pitivät kaupungin muureja valloittamattomina. Historioitsijat Herodotos ja Ksenofon kertovat myös, että kaupungissa oli runsaat varastot perustarvikkeita, joten puutekaan ei huolettanut sen asukkaita. Herodotos kertoo, että kaupunki oli tuona yönä juhlatuulella, ja siellä tanssittiin ja huviteltiin.

Juhlien aikana Belsassar käski viinin vaikutuksen alaisena tuoda paikalle Jerusalemin temppelin astiat, jotta hän ja hänen vieraansa ja vaimonsa ja sivuvaimonsa voisivat juoda niistä ylistäessään babylonilaisia jumalia. Tämä käsky ei selvästikään johtunut juoma-astioiden puutteesta, vaan se oli tämän pakanakuninkaan tahallinen halveksunnan osoitus, joka häpäisi israelilaisten Jumalaa Jehovaa. (Da 5:2–4.) Hän uhmasi siten Jehovaa, joka oli henkeyttänyt Babylonin kukistumisen ennustaneet profetiat. Vaikka Belsassar näyttikin suhtautuvan huolettomasti  vihollisjoukkojen piiritykseen, hän järkyttyi tosissaan, kun yhtäkkiä ilmaantui käsi, joka alkoi kirjoittaa palatsin seinään. Belsassarin polvet löivät loukkua, ja hän kutsui kaikki viisaat miehensä selittämään kirjoitettua sanomaa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Kertomuksen mukaan kuningatar antoi hänelle silloin hyvän neuvon vakuuttaessaan, että Daniel pystyisi ilmoittamaan selityksen. (Da 5:5–12.) Jotkut tutkijat arvelevat, ettei ”kuningatar” ollut Belsassarin vaimo, vaan hänen äitinsä, jonka uskotaan olleen Nebukadnessarin tytär Nitokris. Henkeytettynä Daniel paljasti yliluonnollisen sanoman merkityksen ja ennusti Babylonin kukistumisen meedialaisten ja persialaisten edessä. Vaikka tuo iäkäs profeetta tuomitsi sen, että Belsassar oli menetellyt rienaavasti käyttäessään Jehovan palvonta-astioita sellaisten jumalien ylistämiseen, jotka eivät nähneet mitään, eivät kuulleet mitään eivätkä tienneet mitään, Belsassar piti kiinni tarjouksestaan ja asetti Danielin tuon tuhoon tuomitun valtakunnan kolmanneksi hallitsijaksi. (Da 5:17–29.)

Belsassarin elämä päättyi tuona yönä, kun hänet tapettiin kaupungin kukistuessa lokakuun 5. päivän yönä 539 eaa., jolloin Nabunaidin aikakirjan mukaan ”Kyyroksen sotajoukot tulivat Baabeliin [Babyloniin] ilman taistelua” (Pyhä maa ja Assur s. 109; ks. myös Da 5:30). Belsassarin kuoltua ja Nabunaidin todennäköisesti antauduttua Kyyrokselle uusbabylonialainen valtakunta lakkasi olemasta. (Ks. KYYROS; NABUNAID.)