(’poika’).

1. Daavidin aikaan elänyt leeviläinen muusikko, joka saattoi liiton arkkua Jerusalemiin (1Ai 15:15, 18).

2. Hepreankielinen etuliite ben esiintyy usein nimissä, esimerkiksi nimessä Benjamin (merk. ’oikean käden poika’) tai Ben-Ammi (merk. ’kansani [ts. sukulaisteni] poika’). Se vastaa arameankielisten nimien bar-etuliitettä, joka esiintyy esimerkiksi nimessä Barnabas (merk. ’lohdutuksen poika’) (Ap 4:36). Sitä käytetään myös usein ilmaisemaan jotain muuta kuin vanhempien ja lasten välistä suhdetta, kuten suhdetta, joka perustuu sukuun tai heimoon, esim. ”Israelin pojat [benēʹ]”, ”kuusilaisten pojat” (2Ai 35:17; Am 9:7), tai alueeseen, esim. ”hallintoalueen pojat” (Esr 2:1), tai tilaan, esim. ”nuoruuden pojat”, ”epävanhurskauden pojat” (Ps 127:4; Ho 10:9).