(’Hadadin poika’).

Kolmen Raamatussa mainitun Syyrian kuninkaan nimi. Hadad oli myrskyn jumala, jota palvottiin kaikkialla Syyriassa ja lähiseuduilla.

1. Ensimmäinen Raamatussa mainittu Ben-Hadad-niminen Syyrian kuningas oli Tabrimmonin poika ja Hesjonin pojanpoika. Hän oli tehnyt liiton Israelin kuninkaan Baesan kanssa, mutta Juudan kuningas Asa, joka hätääntyi, kun Baesa alkoi linnoittaa vain muutaman kilometrin päässä Jerusalemin pohjoispuolella sijaitsevaa Ramaa, lahjoi Ben-Hadadin,  jotta tämä rikkoisi liittonsa ja hyökkäisi pohjoisen valtakunnan kimppuun, mikä pakottaisi Baesan perääntymään. Saatuaan lahjaksi Juudan kuninkaan aarteet ja temppelipyhäkön aarteet Ben-Hadad hyökkäsi vastapalvelukseksi Israeliin ja valtasi useita kaupunkeja Naftalin alueelta ja Galileanmeren seudulta. Baesa vetäytyi odotusten mukaisesti pääkaupunkiinsa Tirsaan. (1Ku 15:16–21; 2Ai 16:1–6.) Tämä tapahtui n. 962 eaa. (2. Aikakirjan 16:1:ssä mainittu ’kolmaskymmeneskuudes vuosi’ tarkoittaa ilmeisesti 36. vuotta valtakunnan vuonna 997 eaa. tapahtuneesta jakaantumisesta). (Ks. ASA nro 1.)

2. Seuraava maininta Ben-Hadad-nimisestä Syyrian kuninkaasta osuu Israelin kuninkaan Ahabin hallituskaudelle (n. 940–920 eaa.). Suunnilleen viidentenä vuonna ennen Ahabin kuolemaa ”Syyrian kuningas Ben-Hadad” johti ilmeisesti 32 vasallikuninkaan yhdistetyt sotajoukot Samariaa vastaan, piiritti kaupungin ja vaati kuningas Ahabia antautumaan ehdoitta. (1Ku 20:1–6.) Ahab kutsui koolle maan vanhinten neuvoston, joka neuvoi häntä tekemään vastarintaa. Kun syyrialaisjoukot sitten valmistelivat hyökkäystä kaupunkiin ja Ben-Hadad sekä muut kuninkaat joivat itsensä humalaan pystyttämissään majoissa, Ahab ryhtyi Jumalan neuvon mukaisesti strategiseen yllätyshyökkäykseen syyrialaisten leiriä vastaan ja onnistui ajamaan heidät pakoon. (1Ku 20:7–21.)

Ben-Hadad hyväksyi neuvonantajiensa teorian, jonka mukaan Jehova oli ”vuorten Jumala” ja israelilaiset voitaisiin siksi voittaa tasaisella maalla, joten hän johti seuraavana vuonna armeijansa Afekiin, kaupunkiin, joka sijaitsi todennäköisesti Galileanmeren itäpuolella (ks. AFEK nro 5). Syyrian joukot oli järjestetty uudelleen siten, että 32 kuninkaan sijasta joukkoja johtivat käskynhaltijat. Käskynhaltijoiden ajateltiin ilmeisesti taistelevan yhtenäisemmin ja kurinalaisemmin sekä pyrkivän ehkä saamaan ylennyksen innokkaammin kuin kuninkaat, jotka olivat itsenäisempiä. Ben-Hadadin uskonnolliset ja sotilaalliset teoriat osoittautuivat kuitenkin arvottomiksi israelilaisjoukkoja vastaan, sillä vaikka israelilaisia oli lukumääräisesti paljon vähemmän, heitä oli profeetan kautta varoitettu etukäteen hyökkäyksestä ja heillä oli kaikkeuden Kuninkaan, Jehova Jumalan, tuki. Syyrian joukot lyötiin hajalle, ja Ben-Hadad pakeni Afekiin. Ahab jätti kuitenkin tämän vaarallisen vihollisen vapaaksi Ben-Hadadin luvattua: ”Ne kaupungit, jotka minun isäni otti sinun isältäsi, minä palautan, ja sinä saat määrätä itsellesi katuja Damaskoksesta samoin kuin minun isäni määräsi Samariasta.” (1Ku 20:22–34.)

Siitä, onko tämä Ben-Hadad sama kuin Baesan ja Asan aikaan hallinnut Syyrian kuningas vai onko hän sen sijaan tuon kuninkaan poika tai pojanpoika, on melkoisesti erimielisyyttä. Jos Ben-Hadad I (Asan aikalainen) on sama kuin Ahabin ja vielä Joraminkin ajan (n. 917–905 eaa.) Ben-Hadad, hänen olisi täytynyt hallita noin 45 vuotta tai kauemmin, mikä on tietysti mahdollista.

Ne, jotka ovat sitä mieltä, että Ahabin aikana hallinnutta Syyrian kuningasta pitäisi sanoa Ben-Hadad II:ksi, viittaavat edellä mainittuun lupaukseen, jonka Ben-Hadad antoi Ahabille (1Ku 20:34). Se tuntuu osoittavan, että Ben-Hadadin isä oli ottanut kaupunkeja Ahabin isältä Omrilta. Jos kyseessä oli anastus, jonka Ben-Hadad I pani toimeen Baesan hallituskaudella, niin Ben-Hadad I olisi Ahabin hallituskaudella eläneen Ben-Hadad II:n isä (tai ehkä vain edeltäjä). Samoin Ahabin ”isä” voisi tarkoittaa jotakuta, joka istui ennen häntä kuninkaana valtaistuimella mutta ei kuitenkaan ollut hänen esi-isänsä (ks. BELSASSAR).

Se että Ben-Hadadin Ahabille antamassa lupauksessa viitattiin Samariaan, näyttäisi kuitenkin rajoittavan syyrialaisten suorittaman Israelin kaupunkien valtauksen Omrin hallitusaikaan, koska hän rakensi Samarian ja teki siitä sitten Israelin pääkaupungin. ”Kadut” määrättiin ilmeisesti sitä varten, että voitaisiin pystyttää basaareja eli kauppakujia, joissa huolehdittaisiin kaupallisista eduista.

Vallattiinpa nuo Israelin kaupungit milloin ja missä olosuhteissa hyvänsä, raamatullinen todistusaineisto näyttää viittaavan siihen, että Ahabin aikaan hallitsi joku muu Ben-Hadad, jota voidaan siis sanoa Ben-Hadad II:ksi. Vaikuttaa siltä, ettei Ben-Hadadin antamaa lupausta palauttaa isänsä Israelilta anastamat kaupungit täytetty kokonaan, sillä viimeisenä hallitusvuotenaan Israelin kuningas Ahab teki Josafatin kanssa liiton yrittäessään turhaan saada Ramot-Gileadia (Jordanin itäpuolella) takaisin  syyrialaisilta. Ben-Hadad II on ilmeisesti se nimeltä mainitsematon ”Syyrian kuningas”, joka käski ”kolmenkymmenenkahden vaunujensa päällikön” hyökätä tuossa taistelussa yksinomaan Ahabin kimppuun (1Ku 22:31–37). Hänen täytyy olla myös se kuningas, joka lähetti armeijansa spitaalisen päällikön Naamanin Elisan parannettavaksi Joramin hallituskaudella. Tuo Syyrian kuningas palvoi Rimmon-jumalaa (jonka nimi on osa Ben-Hadad I:n isän Tabrimmonin nimestä). (2Ku 5:1–19.)

Sotapäällikkönsä parantumisesta huolimatta Ben-Hadad suhtautui edelleen vihamielisesti Israeliin ja lähetti maahan sissipartioita (2Ku 6:8; vrt. jae 23). Elisa ilmoitti kuitenkin joka kerta Israelin kuninkaalle partioiden reitin etukäteen, niin että Ben-Hadad alkoi epäillä jotakuta omista palvelijoistaan petturiksi. Saatuaan tietää, että Elisa kertoi Israelin kuninkaalle ’asiat, jotka Ben-Hadad puhui sisällä makuuhuoneessaan’, tuo Syyrian kuningas lähetti raskaasti aseistautuneen sotajoukon ottamaan Elisan kiinni Dotanissa. Elisa sai kuitenkin aikaan sen, että nuo joukot lyötiin ihmeen avulla eräänlaisella sokeudella, ja hän vei heidät suoraan keskelle Israelin pääkaupunkia Samariaa. Tämä kokemus sekä mahdollisesti syyrialaisten armollinen kohtelu ja vapauttaminen saivat rosvoilun loppumaan, vaikkeivät ne muuttaneetkaan Ben-Hadadin vihamielistä asennetta. (2Ku 6:9–23.)

Ben-Hadadilla oli yhä mielessään Israelin valtakunnan kukistaminen, ja siksi hän myöhemmin kokosi joukkonsa ja piiritti Samarian, mikä aiheutti erittäin ankaran nälänhädän (2Ku 6:24–29). Mutta kun Jehova eräänä iltana pani syyrialaisten leirin kuulemaan suuren lähestyvän armeijan äänen, he päättelivät hätäisesti, että Joram oli palkannut pelastajikseen heettiläiset ja egyptiläiset, ja pakenivat sitten pimeässä takaisin Syyriaan ja jättivät jälkeensä kaikki varusteensa ja elintarvikkeensa (2Ku 7:6, 7).

Kun Elisa matkusti Damaskokseen täyttämään tehtävän, jonka Jumala oli antanut hänen edeltäjälleen Elialle, Ben-Hadad II makasi sairasvuoteella (1Ku 19:15). Hän lähetti profeetalle 40 kamelikuormallista lahjoja ja tiedusteli toipumismahdollisuuksiaan. Elisan Hasaelille antaman vastauksen mukaan kuningas kuolisi, ja Hasael ottaisi kuninkuuden. Seuraavana päivänä Hasael tukehdutti Ben-Hadadin kuoliaaksi ja nousi sitten valtaistuimelle kuninkaaksi. (2Ku 8:7–15.)

3. Syyrian kuninkaan Hasaelin poika (2Ku 13:3). Ben-Hadad III toimi ilmeisesti yhdessä isänsä kanssa tämän sortaessa Israelia Jehoahasin päivinä (876 – n. 860 eaa.) ja syyrialaisten vallatessa israelilaisten kaupunkeja. Jehova herätti Israelille kuitenkin ”pelastajan”, ilmeisestikin Jehoahasin pojan Joasin (n. 859–845 eaa.) ja hänen seuraajansa Jerobeam II:n (n. 844–804 eaa.). (2Ku 13:4, 5.) Elisan viimeisen profetian täyttymykseksi Joas valloitti ”Ben-Hadadin, Hasaelin pojan, kädestä takaisin niitä kaupunkeja, jotka hän oli ottanut – – Jehoahasin kädestä”, ja voitti syyrialaisjoukot kolme kertaa (2Ku 13:19, 23–25). Jerobeam II täydensi isänsä Syyriasta saamia voittoja, palautti Israelin rajat entiselleen ja toimi siten Israelin pelastajana (2Ku 14:23–27). Ben-Hadad III:ta ei mainita Jerobeamin valloitusten yhteydessä, eikä hän ehkä ollut elossakaan siihen aikaan.

Profeetta Aamos (joka profetoi Jerobeam II:n hallitusaikana) käytti Damaskoksessa olleista kuninkaan palatseista ilmausta ”Ben-Hadadin asuintornit” (Am 1:3–5; vrt. 2Ku 16:9), ja Jeremia käytti tuota sanontaa samalla tavoin parisataa vuotta myöhemmin (Jer 49:23–27).

Ben-Hadad muinaisissa piirtokirjoituksissa. Eräässä Salmanassar III:n piirtokirjoituksessa kerrotaan ensin syyrialaisten kanssa sattuneesta yhteenotosta ja todetaan sitten: ”Hadadeser (itse) tuhoutui. Hasael, aateliton (kirjm. ’ei kenenkään poika’), anasti valtaistuimen.” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 280.) Näin ollen Salmanassar III ilmeisesti käyttää Ben-Hadad II:sta nimeä ”Hadadeser” (assyriaksi Adad-idri).

Zakirin steelessä kerrotaan ”Barhadadin, Hasaelin pojan, Aramin kuninkaan”, panneen alulle rankaisuyrityksen johtamalla syyrialaisten kuninkaiden liittoa ”Zakiria, Hamatin ja Luʽatin kuningasta”, vastaan. Tämä on jälleen yksi arkeologinen todiste Hasaelin pojan Ben-Hadad III:n olemassaolosta. (Ancient Near Eastern Texts s. 655.)

Vuonna 1940 löydettiin n. 6 km Pohjois-Syyriassa sijaitsevan Aleppon pohjoispuolelta Melkartin steele. Se ei ole kokonaan lukukelpoinen, mutta muuan katkelma siitä kuuluu: ”Steele,  jonka Barhadad pystytti – – herralleen Melkartille.” (Ancient Near Eastern Texts s. 655.) Sitä, onko tämä Barhadad Ben-Hadad I, II, III vai joku muu Ben-Hadad, ei voida sanoa varmasti.