(’oikean käden poika’).

1. Jaakobin 12. poika ja Joosefin täysveli. Näyttää siltä, että Benjamin oli ainoa poika, joka syntyi Jaakobille Kanaanin maassa, sillä toiset pojat syntyivät Paddan-Aramissa (1Mo 29:31–30:25; 31:18). Raakel synnytti toisen poikansa Benjaminin matkalla Betelistä Efratiin (Betlehemiin), ja vaikea synnytys maksoi hänen henkensä. Kun Raakel oli kuolemaisillaan, hän antoi pojalle nimen Ben-Oni, jonka merkitys on ’suruni poika’, mutta hänen murehtiva miehensä nimitti hänet myöhemmin Benjaminiksi, joka merkitsee ’oikean käden poikaa’. (1Mo 35:16–19; 48:7.)

Benjaminista kerrotaan hänen syntymänsä jälkeen seuraavan kerran vasta sitten, kun hänen veljensä Joosef oli myyty orjaksi Egyptiin. Koska Benjamin oli Jaakobin nuorin poika, jonka Jaakobin rakas vaimo Raakel oli synnyttänyt (1Mo 44:20), hänen isänsä oli ilmeisesti hyvin kiintynyt häneen, varsinkin sen jälkeen kun hän oletti Joosefin kuolleen. Sen vuoksi Jaakob antoi äärimmäisen vastahakoisesti – vasta monien suostuttelujen jälkeen – Benjaminin lähteä veljiensä kanssa Egyptiin (1Mo 42:36–38; 43:8–14). Huomattakoon, että vaikka Juuda puhuikin Benjaminista tuohon aikaan ”poikana”, tämä oli silloin nuori mies. 1. Mooseksen kirjan 46:8, 21:ssä Benjaminilla kerrotaan olleen lapsia silloin kun Jaakob asettui asumaan Egyptiin. Hän oli joka tapauksessa Jaakobille rakas, hänen ”vanhalla iällä saamansa lapsi”, johon hänen iäkäs isänsä turvautui usealla tavalla (1Mo 44:20–22, 29–34). Myös Joosef osoitti syvää kiintymystä nuorempaa veljeään kohtaan (1Mo 43:29–31, 34).

Benjaminin jälkeläisten sukuluettelo esitetään useissa kohdissa, joissakin ilmeisesti muita tarkempana. 1. Mooseksen kirjan 46:21:ssä luetellaan kymmenen miestä ”Benjaminin poikina”, ja useiden näiden nimien puuttuminen myöhemmistä luetteloista on saanut jotkut päättelemään, että muutamat pojista ovat saattaneet kuolla nuorina tai eivät ehkä saaneet poikia, jotka olisivat jatkaneet sukuhaaraa. Noissa luetteloissa olevien nimien kirjoitustapa vaihtelee selvästi jonkin verran (vrt. Ehi, Ahiram, Ahrah), ja jotkut 1. Mooseksen kirjan 46:21:ssä luetelluista saattavat olla muita jälkeläisiä. (4Mo 26:38–40; 1Ai 7:6; 8:1.) Se mahdollisuus, että Benjaminilla olisi tuohon aikaan ollut niin monta poikaa tai peräti pojanpoikia, on asetettu kyseenalaiseksi. On kuitenkin syytä muistaa, että vaikka heidät mainitaan ”sieluina, jotka tulivat Jaakobin luo Egyptiin”, he eivät välttämättä syntyneet ennen varsinaista maahanmuuttoa. He ovat saattaneet ’tulla Egyptiin’ siten, että he syntyivät siellä niiden 17 vuoden aikana, jotka Jaakob asui Egyptissä ennen kuolemaansa, samoin kuin Joosefin kaksi siellä syntynyttä poikaa mainitaan ”Jaakobin huoneen sieluina, jotka tulivat Egyptiin”. (1Mo 46:26, 27.) Isänsä kuoleman aikoihin Benjamin oli ilmeisesti ainakin 40-vuotias ja niin ollen riittävän vanha isoisäksi.

Siunausta, jonka Benjamin yhtenä Israelin 12 heimon päänä sai isältään, käsitellään tuonnempana (1Mo 49:27, 28).

2. Nimi Benjamin tarkoittaa myös Jaakobin pojasta polveutunutta heimoa. Egyptistä lähdön aikaan se oli miespuoliselta väestöltään toiseksi pienin (Manassen jälkeen) kaikista heimoista (4Mo 1:36, 37). Moabin tasangoilla myöhemmin suoritetussa väestönlaskennassa Benjaminin heimo oli noussut seitsemännelle sijalle (4Mo 26:41). Kun israelilaiset leiriytyivät erämaassa, tuon heimon paikka oli tabernaakkelin länsipuolella Joosefin pojista Manassesta ja Efraimista polveutuneiden heimojen kanssa, ja tämä kolmenheimonosasto oli marssijärjestyksessä kolmantena (4Mo 2:18–24).

Kanaanissa Benjaminin heimolle määrätty alue sijaitsi Efraimin ja Juudan heimojen alueiden välissä ja rajoittui lännessä Danin alueeseen. Sen pohjoisraja lähti Jordanilta läheltä  Jerikoa, ylitti vuoristoseudun Betelin luona ja jatkui länteen lähelle Ala-Bet-Horonia. Sieltä alueen länsiraja kulki alaspäin Kirjat-Jearimiin, ja etelässä raja kääntyi itään, ohitti Jerusalemin Hinnominlaakson kautta ja kiemurteli pitkin rosoisia itärinteitä takaisin Jordanille, jonka se saavutti Kuolleenmeren pohjoiskärjessä ja joka muodosti siten alueen itärajan. (Jos 18:11–20; vrt. Jos 15:5–9:ssä kuvailtuun Juudan pohjoisrajaan ja Jos 16:1–3:ssa kuvailtuun ”Joosefin poikien” etelärajaan.) Alue oli pohjoisesta etelään n. 20 km ja idästä länteen n. 45 km pitkä. Lukuun ottamatta Jordaninlaakson kohtaa Jerikon keitaan ympärillä seutu oli mäkistä ja epätasaista, joskin länsirinteillä oli joitakin hedelmällisiä alueita. Länteen Filistean tasangolle ja itään Jordanille johtavat purolaaksot tekivät tuosta osasta tärkeimmän ylänköalueelle johtavan kulkureitin sekä kaupallisia että sotilaallisia tarkoituksia varten. Filistealaisten taistelujoukot tulvivat alueelle Saulin hallituskauden alkupuolella ja ryöstelivät israelilaisia mielin määrin leiristään käsin, joka sijaitsi Mikmasissa, hiukan Saulin kotipaikasta Gibeasta pohjoiseen, kunnes Jonatanin urotyö Mikmasissa synnytti heidän keskuudessaan sekasorron ja sai heidät pakenemaan takaisin alas rannikkotasangoille (1Sa 13:16–18; 14:11–16, 23, 31, 46).

Benjaminille alun perin määrättyjä huomattavia kaupunkeja olivat Jeriko, Betel, Gibeon, Gibea ja Jerusalem. Joosefin huone valloitti kuitenkin Betelin. Myöhemmin Betelistä tuli vieressä sijainneen Efraimin merkittävä kaupunki ja vasikkaepäjumalan palvontakeskus. (Tu 1:22; 1Ku 12:28, 29; ks. BETEL nro 1.) Jerusalem oli osa Benjaminin aluetta, mutta se sijaitsi Juudan vastaisella rajalla, ja juuri tämä heimo valtasi ja poltti kaupungin ensimmäisenä (Tu 1:8). Juuda ja Benjamin eivät kuitenkaan onnistuneet ajamaan jebusilaisia pois Jerusalemin linnakkeesta (Jos 15:63; Tu 1:21), ja vasta kuningas Daavidin hallituskaudella kaupunki vallattiin täysin ja siitä tehtiin Israelin pääkaupunki (2Sa 5:6–9).

Tuomarien aikana Benjaminin heimo ilmaisi uppiniskaista henkeä kieltäytyessään luovuttamasta Gibean kaupungissa suoritettuun katalaan tekoon syyllistyneitä miehiä. Se johti sisällissotaan muiden heimojen kanssa, jotka olivat päättäneet, etteivät jättäisi vääryyttä rankaisematta, ja sen vuoksi Benjaminin heimo hävitettiin melkein kokonaan. (Tu 19–21.) Toiset heimot laativat kuitenkin suunnitelman Benjaminin säilyttämiseksi, ja niiden menettelyn ansiosta Benjamin elpyi ja kasvoi noin 600 miehen joukosta niin, että siihen kuului Daavidin kuninkuuden aikana lähes 60000 soturia (1Ai 7:6–12).

Jaakob kuvaili Benjaminin jälkeläisten taistelukykyä kuolinvuoteella lausumassaan profetiassa, jossa hän sanoi tästä rakkaasta pojastaan: ”Benjamin raatelee kuin susi. Aamulla hän syö pyydystettyä eläintä, ja illalla hän jakaa saalista.” (1Mo 49:27.) Benjaminilaiset taistelijat olivat kuuluisia lingonkäyttötaidostaan, ja he osasivat lingota kiviä sekä oikealla että vasemmalla kädellä niin että osuivat kohteeseen ”hiuskarvalleen” (Tu 20:16; 1Ai 12:2). Vasenkätinen tuomari Ehud, joka surmasi sortavan kuninkaan Eglonin, oli benjaminilainen (Tu 3:15–21). Huomattakoon myös, että Israelin valtakunnan ”aamuna” Israelin ensimmäinen kuningas, Kisin poika Saul, joka osoittautui kiihkeäksi taistelijaksi filistealaisia vastaan, valittiin Benjaminin heimosta, vaikka se olikin ”pienin heimo” (1Sa 9:15–17, 21). Myös kuningatar Ester ja pääministeri Mordokai, jotka pelastivat israelilaiset Israelin kansakunnan ”iltana” tuhoutumasta Persian maailmanvallan alaisuudessa, olivat Benjaminin heimosta (Est 2:5–7).

Vaikka jotkut benjaminilaiset kannattivat lainsuojatonta Daavidia, kun kuningas Saul ajoi häntä takaa (1Ai 12:1–7, 16–18), niin Saulin kuoltua suurin osa tuosta heimosta kannatti ensin Saulin poikaa Is-Bosetia (2Sa 2:8–10, 12–16). Myöhemmin he kuitenkin tunnustivat Daavidin kuninkuuden ja pysyivät sen jälkeen uskollisina Juudan valtakunnalle harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Jotkut, esimerkiksi Simei ja Seba, vastustivat edelleen Daavidia, mikä johti tilapäiseen vieraantumiseen (2Sa 16:5; 20:1–22), mutta kun kansakunta jakaantui ja viereisestä Efraimin heimosta (joka polveutui Benjaminin veljenpojasta) tuli pohjoisen valtakunnan huomattava heimo, Benjaminin heimo pysyi uskollisesti Juudan yhteydessä ja noudatti siten Jehovan säädöstä. (1Ku 11:31, 32; 12:21; 2Ai 11:1; 1Mo 49:8–10.)

Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen Benjaminin ja Juudan heimot olivat huomattavimpia Palestiinaan palanneiden israelilaisten  keskuudessa (Esr 4:1; 10:9). Benjaminin uskollinen yhteistoiminta Juudan ja Jerusalemin kanssa vaikutti epäilemättä sen asemaan Hesekielin näyssä, joka koski maan jakamista luvatun valtakunnan alaisuudessa. Tuossa näyssä Benjaminin heimon kuvaillaan sijaitsevan aivan ”annin” etelärajalla, kun taas Juudan heimo sijoitetaan pohjoisrajalle. (Hes 48:8, 21–23.)

Jeesus oli ”Leijona – – Juudan heimosta”, ja hänen uskollisiin seuraajiinsa kuului apostoli Paavali, joka oli benjaminilainen ja osoittautui kiihkeäksi taistelijaksi hengellisessä sodankäynnissä vääriä opetuksia ja tapoja vastaan (Il 5:5; Ro 11:1; Fil 3:5). Benjaminin heimo on aiheellisesti edustettuna hengellisen Israelin heimojen joukossa (Il 7:8).

Eufratin varrelta Marista löydetyt muinaiset kirjeet, joiden ajatellaan olevan peräisin 1700-luvulta eaa., mainitsevat hurjan paimentolaisheimon Binu-jaminan. Teoksessa The Illustrated Bible Dictionary (toim. J. Douglas, 1980, 1. osa, s. 185) todetaan tästä nimestä, että jotkut tutkijat ”ovat etsineet tässä yhteydessä kyseisen raamatullisen heimon esi-isiä, mutta se on ajan ja alkuperän erojen vuoksi hyvin epävarmaa”.

3. Benjaminilainen, Bilhanin kautta polveutunut Jediaelin jälkeläinen (1Ai 7:6, 10).

4. Yksi ”Harimin pojista”, jotka lähettivät pois vierasmaiset vaimonsa Esran päivinä (Esr 10:31, 32, 44). Hän saattaa olla sama kuin Nehemian 3:23:ssa ja 12:34:ssä mainittu Benjamin, mutta se ei ole varmaa.