Ylä-Bet-Horon ja Ala-Bet-Horon, kaksi eri kaupunkia, sijaitsivat strategisella paikalla vanhan kulkureitin varrella, joka johti Joppesta ja rannikkotasangolta pitkin Aijaloninlaaksoa Beteliin tai Gibeoniin ja Jerusalemiin. Nykyisin niiden paikalla on kaksi kylää: ylempänä Beit ʽUr el-Fauqa (Bet Horon ʽElyon) ja alempana Beit ʽUr et-Tahta (Bet Horon Tahton). Ylä-Bet-Horon sijaitsee n. 16 km Jerusalemista luoteeseen ja Ala-Bet-Horon 2,5 km Ylä-Bet-Horonista länsiluoteeseen, ja ne molemmat ovat kukkuloiden laella.

Näiden kaupunkien rakentamisen (tai perustamisen) pani alulle Seera, Efraimin tytär tai pojantytär (1Ai 7:22–24). Kaupungit muodostivat osan Efraimin heimon etelärajasta (Jos 16:3, 5), ja Benjaminin heimon rajan sanotaan puolestaan ulottuneen ”vuorelle joka on Ala-Bet-Horonin eteläpuolella” (Jos 18:13, 14). Näin molemmat kaupungit tuntuvat sopivasti sijoittuvan Efraimin perintöosan sisäpuolelle. Myöhemmin Bet-Horon – kenties vain toinen näistä kaupungeista – annettiin leeviläisille Kehatin pojille (Jos 21:20, 22; 1Ai 6:68).

Koska nämä kaupungit sijaitsivat rannikkotasangolta vuorimaahan johtavan pääreitin varrella, sotajoukot marssivat usein niiden ohi. Israelilaisten valloittaessa maata Joosua voitti joukkoineen viisi amorilaiskuningasta, jotka olivat liittoutuneet taistelemaan Gibeonia vastaan, ja he ”ajoivat heitä takaa Bet-Horonin ylämäkeä”. Siellä Jehova surmasi suurilla raekivillä paljon amorilaisia heidän paetessaan ”Bet-Horonin alamäkeä”. (Jos 10:6–12.) Jotkut arvelevat ”Bet-Horonin alamäen” tarkoittavan Ylä-Bet-Horonista Ala-Bet-Horoniin laskeutuvaa rinnettä, sillä noiden kahden paikan välinen korkeusero on n. 240 m.

Myöhemmin, kuningas Saulin hallituskaudella, ”Bet-Horonin tie” oli yksi niistä kolmesta reitistä, joita filistealaisten rosvojoukot käyttivät lähtiessään ryöstöretkilleen Mikmasista (1Sa 13:16–18). Kuningas Salomo rakensi eli linnoitti molemmat kaupungit vahvistamalla ne muurein, ovin ja salvoin; epäilemättä hän ajatteli, että ne pysäyttäisivät Egyptistä ja Filisteasta tulevat maahantunkeutujat (2Ai 8:5). Egyptin kuningas Sisak, joka tunkeutui Juudaan Rehabeamin hallituskaudella, mainitsi ”Bet-Horonin” niiden kaupunkien joukossa, jotka hän väitti vallanneensa tai joita hän väitti hallitsevansa (1Ku 14:25; 2Ai 12:2–9). Kun Juudan kuningas Amasja lähetti efraimilaiset palkkajoukot pois ennen kuin hän ryhtyi taistelemaan edomilaisia vastaan, nuo pohjoisen valtakunnan sotilaat, joiden pääkaupunkina oli Samaria, ilmaisivat kiivaan suuttumuksensa tekemällä yllätyshyökkäyksiä Juudan kaupunkeihin aina Bet-Horoniin asti (2Ai 25:5–13).