Mustasta tai ruskehtavasta luonnonasfaltista käytetään heprean kielessä kolmea eri sanaa. Kaksi niistä kuvailee sen jähmeyseroja: maapiki (zeʹfet) on nestemäistä ja bitumi (ḥe·marʹ) jähmeämpää. Kolmas sana on maaterva (koʹfer), joka viittaa sen käyttöön puupintojen käsittelyssä. (Ks. MAAPIKI.) Bitumin vedenpitävyyden vuoksi ihmiset käyttivät sitä hyödykseen jo ennen vedenpaisumusta, sillä kun Nooaa neuvottiin rakentamaan arkki, hänelle sanottiin, että hänen oli ”suojattava se sisältä ja ulkoa maatervalla” (1Mo 6:14).

Se papyrusarkku, jossa Mooses-lapsi kellui Niilin kaislojen keskellä, oli vedenpitävä, koska se oli kyllästetty ”bitumilla ja maapiellä” (2Mo 2:3). Babylonin kaupungin rakentajat oppivat, että bitumi oli vedenpitävyytensä lisäksi kiinni tarttuvaa, mikä teki siitä erittäin käytännöllistä muurauslaastia heidän poltetuille tiililleen (1Mo 11:3).

Siddiminlaakso, joka sijaitsi Kuolleenmeren alueella lähellä Sodomaa ja Gomorraa, oli aikoinaan tunnettu siitä, että se oli ”täynnä bitumikuoppia” (”maaöljykuoppia”, KR-92; ”maapihkakuoppia”, KR-38) (1Mo 14:10). Vielä nykyäänkin bitumia huuhtoutuu silloin tällöin rantaan, mikä viittaa siihen, että Siddim on nykyään Kuolleenmeren vesien alla. Bitumi voi myös syttyä palamaan, kuten Jesaja kuvaili  profetoidessaan, että Edomin maa tulisi ”kuin palavaksi maapieksi” (Jes 34:9).