(lyhentymä nimestä Benaja, joka merkitsee ’Jehova on rakentanut’).

1. Leeviläinen, jonka jälkeläinen valittiin arvalla asumaan Jerusalemissa sen jälkeen, kun Nehemia oli rakennuttanut sen muurin uudelleen (Ne 11:1, 15).

2. Esran ja Nehemian aikaan elänyt johtava leeviläinen, joka oli mukana korokkeella ’huutamassa kuuluvalla äänellä’ katuvana Jehovan puoleen (Ne 9:4).

3. Yksi ”kansan päämiehistä”, jonka jälkeläinen – tai hän itse – oli vahvistamassa Nehemian alulle panemaa uskollisuuden liittoa (Ne 10:1, 14, 15).