(’tuomari’).

1. Viides Jaakobin 12 pojasta; syntyi Paddan-Aramissa (1Mo 35:25, 26). Dan oli äitinsä Bilhan esikoinen; Bilha taas oli hedelmättömän emäntänsä Raakelin palvelijatar ja edusti häntä Jaakobin sivuvaimona. Tämän vuoksi Raakel adoptoi pojan nopeasti, antoi hänelle nimen Dan ja sanoi: ”Jumala on toiminut tuomarinani – –, niin että hän antoi minulle pojan.” (1Mo 30:6.) Danin täysveljen nimi oli Naftali. Jaakobin muuttaessa huonekuntineen Egyptiin Danilla itselläänkin oli jo poika, jonka nimi oli Husim (Suham 4Mo 26:42:ssa) (1Mo 46:7, 23, 26). Kun kuolemaisillaan oleva Jaakob 17 vuotta myöhemmin kutsui poikansa vuoteensa viereen, Danilla oli sama laillinen asema kuin 11 muulla Israelin 12 heimon kantaisällä. Siunatessaan hänet Jaakob sanoi: ”Dan tuomitsee kansaansa yhtenä Israelin heimoista. Osoittautukoon Dan käärmeeksi tien vierellä, tiensivun sarvikäärmeeksi, joka puree hevosta vuohiseen, niin että sen ratsastaja suistuu taaksepäin. Minä odotan todella pelastusta sinulta, oi Jehova.” (1Mo 49:16–18.)

2. Israelin heimo, joka oli nimetty Jaakobin viidennen pojan mukaan. Danin Husim-nimistä poikaa sanottiin myös Suhamiksi, ja suhamilaiset olivat ainoa suku, joka kirjattiin kuuluvaksi Daniin (4Mo 26:42). Danin tullessa Egyptiin hänellä oli vain tämä yksi poika, mutta kun tuo heimo parisataa vuotta myöhemmin vapautui orjuudesta, siihen kuului 62700 vähintään 20-vuotiasta miestä (1Mo 46:23; 4Mo 1:1, 38, 39). Tällä heimolla oli toiseksi eniten taisteluikäisiä miehiä. Erämaassa Danin heimon johtomies oli Ahieser ja heimon leiripaikaksi oli määrätty tabernaakkelin pohjoispuoli, jonne myös Asserin ja Naftalin heimot leiriytyivät. Liikkeellä oltaessa heimo marssi erittäin tärkeässä  paikassa selustavartiona, mikä oli tunnustus sen rohkeudesta, uskollisuudesta ja luotettavuudesta. (4Mo 2:25–31; 10:25.)

Kun Luvattu maa jaettiin, Dania edusti johtomies Bukki, Joglin poika, ja kävi niin, että tuo heimo sai yhden pienimmistä alueista, vaikka se oli edelleen määrällisesti toiseksi suurin. Sen arpa, järjestyksessä seitsemäs, lankesi kuitenkin hyvin haluttavaan maahan, jonka ympärillä olivat Juudan, Efraimin ja Benjaminin heimot ja joka ulottui Sefelan hedelmällisistä laaksoista Välimeren rannikkotasangoille. Koska Dan ei kuitenkaan ajanut pois maan vallanneita kansakuntia, kuten Jehova oli käskenyt, se joutui kärsimään kovasti. (4Mo 26:43; 34:22; Jos 19:40–46; Tu 1:34.) Tästä syystä osa heimoa siirtyi Palestiinan pohjoisosaan ja valtasi Lesemin eli Laisin kaupungin ja antoi sille nimen ”Dan” (Jos 19:47, 48; Tu 18:11–31). Tämän hankkeen aikana danilaiset ryöstivät Miika-nimiseltä mieheltä hänen veistetyn kuvansa ja tekivät siitä itselleen jumalan huolimatta siitä, että danilaiset oli vuosia aiemmin valittu asettumaan Ebalinvuorelle ja lausumaan kirouksia, joista yksi kuului: ”Kirottu on se mies, joka tekee veistetyn kuvan tai valetun patsaan, joka on Jehovasta inhottava.” (5Mo 27:13–15.) Tuomari Barakin taistellessa Siseran joukkoja vastaan Dan ei ollut tukemassa häntä vaan loisti poissaolollaan (Tu 5:17).

Joistakuista Danin heimoon kuuluvista tuli Raamatun historian huomattavia henkilöitä. Esimerkiksi Oholiab, Ahisamakin poika, joka sai Jumalalta viisautta auttaa Besalelia, oli erittäin taitava koruompelija ja kutoja, ja hän valmisti kallisarvoisista materiaaleista tabernaakkelin esineitä (2Mo 31:1–6; 35:34, 35; 38:22, 23). Jehovan uskollinen palvelija Simson, joka toimi 20 vuotta Israelin tuomarina, osoitti todeksi sekä Jaakobin kuolinvuoteellaan lausuman profetian (”Dan tuomitsee kansaansa”) että Mooseksen ennustuksen (”Dan on leijonanpentu”) (1Mo 49:16; 5Mo 33:22; Tu 13:2, 24, 25; 15:20). Kun Daavidista tuli kuningas, hänen uskollisiin joukkoihinsa kuului 28600 danilaista. Asarel, Jerohamin poika, mainitaan myöhemmin heimon huomattavana ruhtinaana. (1Ai 12:35; 27:22.) Sen ”taitavan miehen” äiti, jonka Tyroksen kuningas lähetti auttamaan Salomoa temppelin rakentamisessa, kuului Danin heimoon (2Ai 2:13, 14).

3. Kaupunki aivan Palestiinan pohjoisosassa. Ennen kuin Danin heimo valtasi tuon kaupungin, sen pakana-asukkaat käyttivät siitä nimeä Lesem tai Lais (Jos 19:47; Tu 18:7, 27). Danilaiset rakensivat tuhotun kaupungin uudelleen ja antoivat sille nimen ”Dan isänsä Danin nimen mukaan” (Tu 18:28, 29). Kaupungista käytetään kuitenkin nimeä Dan jo nelisensataa vuotta aikaisemminkin, kun kerrotaan Abrahamin ajaneen takaa Kedorlaomeria ja tämän liittolaisia ”Daniin saakka” (1Mo 14:14). Sitä, että nimi Dan oli olemassa jo Abrahamin aikaan ja tarkoitti em. aluetta, ei voida kiistää. Tämän  vanhan nimen ja Danin heimon esi-isän nimen yhtäläisyys voi olla sattumaa tai jopa Jumalan ohjausta.

Nimi Dan esiintyy Pentateukissa jälleen 5. Mooseksen kirjan 34:1:ssä, kun se mainitaan yhtenä sen alueen etäisimmistä paikoista, jonka Mooses näki katsoessaan viimeisen kerran Luvattua maata Nebonvuorelta. Koska Dan sijaitsee Anti-Libanonin vuoriston juurella (ei kovinkaan kaukana Hermoninvuoresta), niin Mooses näki ehkä tähän vuorijonoon asti. Nimen Dan käyttö tässä yhteydessä voi vastata sen käyttöä Abrahamin tapauksessa, tai se voi johtua siitä, että Joosua kirjoitti muistiin kirjan loppuosan, jossa käsitellään Mooseksen kuoleman jälkeisiä tapahtumia.

Dan sijaitsi ”alatasangolla, joka kuului Bet-Rehobiin”, ja tämä Meromin vesien pohjoispuolella ja aivan Libanonin juurella sijainnut alue oli hedelmällistä ja hyvin haluttua seutua, jossa oli runsaasti vettä (Tu 18:28). Paikka on samastettu Tell el-Qadiin (Tel Dan), jonka arabiankielinen nimi merkitsee ’tuomarin kumpua’ ja jossa on siten säilynyt heprealaisen nimen ”Dan” merkitys. Kaksi lähdettä yhtyy siellä Nahr el-Leddaniksi, runsasvetisimmäksi niistä virroista, jotka muutaman kilometrin päässä yhdistyessään muodostavat Jordanin. Kaupunki sijaitsi Hermoninvuoren eteläpuolella olevalla korkealla kummulla, ja sieltä näki avaran Hulanlaakson. Sen sijainti oli myös strateginen, koska se oli tärkeän Tyroksen ja Damaskoksen välisen kauppareitin varrella.

Dan alkoi tarkoittaa Israelin pohjoisinta osaa, mikä käy ilmi usein toistuvasta ilmauksesta ”Danista Beersebaan asti” (Tu 20:1; 1Sa 3:20; 2Sa 3:10; 1Ku 4:25; 2Ai 30:5). Todellisuudessa Danin pohjoispuolella oli vielä kaupunkeja, ja myös Beerseban eteläpuolella oli useita kaupunkeja, mutta ilmeisesti Dan oli pohjoisessa merkittävä kaupunki, samoin kuin Beerseba oli etelässä. Sijaintinsa vuoksi Dan oli luonnollisesti ensimmäisiä kaupunkeja, jotka kärsivät, kun maahan hyökättiin pohjoisesta, esimerkiksi syyrialaisen Ben-Hadadin hyökätessä sinne (1Ku 15:20; 2Ai 16:4). Tämä heijastuu epäilemättä Jeremian profeetallisissa sanoissa Jeremian 4:15:ssä ja 8:16:ssa. Valtakunnan jakauduttua Jerobeam asetti kultaisen vasikan Daniin ja Beteliin estääkseen alamaisiaan menemästä Jerusalemin temppeliin (1Ku 12:28–30; 2Ku 10:29).