Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Dareios

Dareios

 

Raamatussa käytetään nimeä ”Dareios” kolmesta kuninkaasta, joista yksi oli meedialainen ja kaksi persialaista. Joidenkuiden mielestä on mahdollista, että tätä nimeä on saatettu käyttää ainakin meedialaisen Dareioksen tapauksessa pikemminkin arvonimenä tai hallitsijanimenä kuin erisnimenä.

1. Meedialaisesta Dareioksesta tuli Kaldean valtakunnan kuninkaan Belsassarin seuraaja sen jälkeen kun persialaisen Kyyroksen joukot olivat valloittaneet Babylonin. Dareios oli tuolloin noin 62-vuotias. (Da 5:30, 31.) Lisäksi hänen sanotaan olleen ”meedialaisten siemeneen kuuluvan Ahasveroksen poika” (Da 9:1).

Dareios käytti hallitusvaltaansa ja asetti koko valtakunnan alueelle 120 satraappia, ja lisäksi hän nimitti kolme korkeaa virkamiestä, joilla oli valtaa satraappeihin nähden ja jotka huolehtivat kuninkaan eduista. Tämä järjestely on hyvinkin saatettu tehdä pääasiassa taloudellisten näkökohtien vuoksi, sillä verojen kerääminen kuninkaan rahakirstuihin oli satraappien päätehtäviä (vrt. Esr 4:13). Korkea-arvoisten virkamiesten muodostaman triumviraatin yksi jäsen oli Daniel, joka kunnostautui tehtävässään niin paljon paremmin kuin muut virkamiehet ja satraapit, että Dareios harkitsi hänen nimittämistään pääministeriksi. Kaksi muuta korkeaa virkamiestä suunnitteli yhdessä satraappien kanssa lainsäädännöllisen ansan, koska he ilmeisesti olivat kateellisia ja ehkä myös harmissaan siitä, että Danielin nuhteettomuus epäilemättä hillitsi turmelusta ja lahjontaa. He menivät joukolla kuninkaan eteen ja esittivät kuninkaan allekirjoitettavaksi käskykirjeen, jota muka kaikki korkea-arvoiset hallitusviranomaiset (Danielia ei kuitenkaan mainittu) kannattivat. Siinä kiellettiin esittämästä 30 päivän aikana ”anomusta muulle jumalalle tai ihmiselle” kuin Dareiokselle. Rikkojaa oli määrä rangaista heittämällä hänet leijonakuoppaan. Säädöksestä sai aivan sellaisen vaikutelman, että sen tarkoitus oli vakiinnuttaa vierasmaalaisen Dareioksen vasta saama asema valtakunnan kuninkaana sekä olla osoituksena sitä puoltavien hallitusviranomaisten uskollisuudesta ja kannatuksesta. (Da 6:1–3, 6–8.)

Dareios allekirjoitti säädöksen ja joutui pian kohtaamaan sen seuraukset, joiden olisi pitänyt paljastaa hänelle, mikä oli käskykirjeen salainen tarkoitus. Koska Daniel jatkoi Jehova Jumalan rukoilemista, hänestä tuli ensimmäinen, joka toimi käskykirjeen vastaisesti (vrt. Ap 5:29), ja hänet heitettiin leijonakuoppaan, vaikka Dareios yritti tosissaan keksiä jonkin tavan tuon peruuttamattoman säädöksen kiertämiseksi. Dareios ilmaisi luottavansa Danielin Jumalan voimaan suojella tätä, ja vietettyään unettoman yön ja paastottuaan hän kiiruhti leijonakuopalle ja iloitsi havaitessaan, että Daniel oli yhä elossa ja vahingoittumaton. Sitten kuningas rankaisi Danielin syyttäjiä ja heidän perheitään ansaitusti heitättämällä heidät leijonakuoppaan ja julistutti lisäksi kaikkialla valtakunnassa: ”Valtakuntani jokaisella valta-alueella on ihmisten vavistava ja pelättävä Danielin Jumalan edessä.” (Da 6:9–27.)

Historialliset todisteet osoittavat, että ammoisista ajoista alkaen mesopotamialaiskuninkaita pidettiin jumalina ja heitä palvottiin. Monien kommentaattorien mielestä Dareioksen käskykirjeessä oleva ’anomusten’ esittämisrajoitus koski yksinomaan uskonnollisia anomuksia eikä soveltunut yleisluonteisiin pyyntöihin. Maininta Babylonin ”leijonakuopasta” on sopusoinnussa muinaisten tekstien kanssa, jotka todistavat, että itämaisilla hallitsijoilla oli usein villieläintarhoja. Teoksessa Soncino Books of the Bible (toim. A. Cohen, Lontoo 1951, Daniel, Ezra, Nehemiah, s. 49) kommentoidaan asiaa seuraavasti: ”Persialaisten tiedetään perineen assyrialaisilta kuninkailta tavan pitää tällaisia eläimiä eläintarhoissaan.”

Danielin kirjan 6. luvun jälkeen Dareios mainitaan vain joidenkin ”hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan” sattuneiden tapahtumien yhteydessä. Juuri tuona vuonna Daniel ’havaitsi’, että Juudan autioitus kestäisi 70 vuotta, ja hänelle paljastettiin 70 profeetalliseen viikkoon ja Messiaan tulemiseen liittyviä asioita. (Da 9:1, 2, 24–27.) Enkeli, joka välitti Danielille näyn ”pohjoisen kuninkaan” ja ”etelän kuninkaan” pyrkimyksistä, paljasti myös, että hän oli aiemmin, meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä vuonna, toiminut vahvistajana ja linnoituksena (Da 11:1, 6). Kommentaattorit ovat yleensä tulkinneet, että enkeli teki tämän palveluksen Dareiokselle, mutta näyttää todennäköisemmältä, että tällaista apua annettiin Mikaelille, jonka kerrotaan edellisessä jakeessa (Da 10:21) taistelleen juuri tämän nimenomaisen enkelisanansaattajan rinnalla. Enkelit taistelivat siis yhteisvoimin ’Persian demoniruhtinasta’ vastaan, joka pyrki tekemään tyhjäksi Jehovan tarkoitusten toteutumisen (Da 10:13, 14).

Meedialaisen Dareioksen henkilöllisyys. Ei-raamatullisista kirjoituksista ei ole tähän mennessä löydetty viittausta ”meedialaiseen Dareiokseen”, eivätkä Josefusta (ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija) edeltäneet muinaiset maalliset historioitsijat mainitse häntä. Tällä perusteella tai verukkeella monet kriitikot ovat leimanneet meedialaisen Dareioksen mielikuvitushenkilöksi.

Jotkut tutkijat esittävät, että pian Babylonin valloituksen jälkeen Kyyros olisi tehnyt pojastaan Kambyseesta (II) ”Babylonin kuninkaan”. Vaikka Kambyses aivan ilmeisesti edusti isäänsä Babylonissa vuosittain järjestetyssä uudenvuodenjuhlassa, hän näyttää muuna aikana asuneen Sipparissa. Nuolenpääteksteihin perustuvat tutkimukset osoittavat, että Kambyses otti käyttöön arvonimen ”Babylonin kuningas” ilmeisesti vasta 1. nisankuuta 530 eaa., jolloin hänestä tehtiin hallitsija Kyyroksen rinnalle tämän ollessa lähdössä sotaretkelle, jolla hän sai surmansa. Yritykset samastaa Dareios Kyyroksen poikaan Kambyses II:een eivät sovi yhteen sen kanssa, että Dareioksen sanotaan olleen ”noin kuudenkymmenenkahden vuoden ikäinen” Babylonin kukistuessa (Da 5:31).

Näkemys, jonka mukaan Dareios saattaisi olla Kyyroksen itsensä toinen nimi, ei ole sopusoinnussa sen kanssa, että Dareios oli ”meedialainen” ja ”meedialaisten siemeneen kuuluva”. Tämä viimeksi mainittu ilmaus osoittaa hänen isänsä Ahasveroksen olleen meedialainen. Kyyrosta sanotaan selvästi ”persialaiseksi”, ja vaikka hänen äitinsä on joidenkin historioitsijoiden väittämän mukaan saattanut olla meedialainen, Kyyroksen lieriö osoittaa, että hänen isänsä oli persialainen Kambyses I. (Da 9:1; 6:28.)

Jotkut haluaisivat samastaa Dareioksen Kyyroksen oletettuun ”enoon”, josta kreikkalainen historioitsija Ksenofon käyttää nimitystä ”Kyaksares, Astyageen poika”. Ksenofon kertoo, että Kyaksares nousi valtaistuimelle Meedian kuninkaan Astyageen jälkeen, mutta että Kyaksares antoi myöhemmin sekä tyttärensä että koko Meedian sisarenpojalleen Kyyrokselle. (Cyropaedia, I, v, 2; VIII, v, 19.) Sekä Herodotoksen että Ktesiaan (kreikkalaisia historioitsijoita, jotka olivat enemmän tai vähemmän Ksenofonin aikalaisia) kertomukset sotivat kuitenkin Ksenofonin kertomusta vastaan, sillä Herodotos väittää, ettei Astyageella ollut miespuolisia jälkeläisiä. Nabunaidin aikakirja ilmaisee, että Kyyros sai Meedian kuninkuuden vangitsemalla Astyageen. Jos Dareios haluttaisiin samastaa Kyaksares II:een, olisi lisäksi oletettava, että Astyages tunnettiin myös Ahasveroksena, koska meedialainen Dareios oli ”Ahasveroksen poika” (Da 9:1). Tätä näkemystä ei ole siis vahvistettu.

Kuka meedialainen Dareios todellisuudessa oli?

Joissakin uudehkoissa hakuteoksissa Dareios samastetaan mielellään Gubaruun (jonka ajatellaan yleensä olleen Ksenofonin Cyropaediassa mainittu Gobryas), josta tuli Babylonin käskynhaltija sen jälkeen, kun Meedo-Persia oli valloittanut tuon kaupungin. Niissä esitetään periaatteessa seuraavankaltaisia todisteita:

Selostettaessa Babylonin kukistumista Nabunaidin aikakirjana tunnetussa ikivanhassa nuolenpäätekstissä sanotaan, että Ugbaru, ”Gutiumin käskynhaltija, ja Kyyroksen armeija tulivat Babyloniin ilman taistelua”. Sen jälkeen kun tekstissä on kerrottu Kyyroksen saapuneen kaupunkiin 17 päivän kuluttua, siinä todetaan, että Gubaru, ”hänen käskynhaltijansa, asetti (ali)käskynhaltijoita Babyloniin”. (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 306; vrt. J. C. Whitcomb, Darius the Mede, 1959, s. 17.) Huomaa, että nimet ”Ugbaru” ja ”Gubaru” eivät ole samanlaisia. Vaikka ne vaikuttavatkin samankaltaisilta, niin nimen Ugbaru ensitavun nuolenpääkirjoitusmerkki on aivan erilainen kuin nimen Gubaru. Nabunaidin aikakirjassa sanotaan, että Ugbaru, Gutiumin käskynhaltija, kuoli muutaman viikon kuluttua taistelun jälkeen. Toisten nuolenpäätekstien mukaan Gubaru ei kuollut vaan hän toimi 14 vuotta käskynhaltijana paitsi Babylonin kaupungissa myös koko Babylonian seudulla sekä ”Virran tuonpuoleisella seudulla” eli alueella, johon kuuluivat Syyria, Foinikia ja Palestiina aina Egyptin rajaan asti. Gubaru hallitsi näin ollen koko Hedelmällisen puolikuun käsittävää aluetta eli oikeastaan Babylonian maailmanvallan aluetta. Kuten muistettaneen, meedialaisesta Dareioksesta sanottiin, että hänet ”oli tehty kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi” (Da 5:31; 9:1) mutta ei ”Persian kuninkaaksi”, joksi kuningas Kyyrosta usein nimitetään (Da 10:1; Esr 1:1, 2; 3:7; 4:3). Niinpä ainakin vaikuttaisi siltä, että Gubaru hallitsi samaa aluetta kuin Dareios.

Koska Gubarua ei nimitetä missään ”Dareiokseksi”, on ehdotettu, että ”Dareios” oli hänen arvo- tai hallitsijanimensä. W. F. Albright selittää: ”Minusta vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että Gobryas [Gubaru] todella omaksui kuninkaan arvon sekä nimen ’Dareios’, kenties vanha iranilainen kuninkaallinen arvonimi, sillä aikaa kun Kyyros oli poissa itään suuntautuneella sotaretkellään.” (Journal of Biblical Literature, 1921, XL vsk., s. 112, alav. 19.) Vastaukseksi siihen huomautukseen, että yhdessäkään nuolenpäätaulussa ei sanota Gubarua ”kuninkaaksi”, ne jotka kannattavat Gubarun samastamista kuningas Dareiokseen, viittaavat siihen, ettei Belsassaristakaan käytetä nuolenpäätauluissa arvonimeä kuningas ja silti eräässä Nabunaidista kertovassa runomuotoisessa nuolenpäädokumentissa sanotaan nimenomaan, että Nabunaid ”jätti kuninkuuden” pojalleen.

Samaan tapaan professori Whitcomb kiinnittää huomiota siihen, että Nabunaidin aikakirjan mukaan Kyyroksen piirikäskynhaltija Gubaru ”nimitti – – (piirikäskynhaltijoita) Babyloniin”, aivan kuten Danielin 6:1, 2:ssa osoitetaan, että Dareios ”asetti valtakunnan johtoon satakaksikymmentä satraappia”. Whitcomb onkin siksi sitä mieltä, että Gubarun, käskynhaltijoiden päällikön, alaiset puhuttelivat häntä todennäköisesti kuninkaaksi. (Darius the Mede s. 31–33.) Viitatessaan siihen laajaan alueeseen, jonka hallitsija Gubaru (Gobryas) oli, A. T. Olmstead sanoo: ”Gobryas [Gubaru] hallitsi koko tätä laajaa hedelmällistä maa-aluetta miltei itsenäisenä monarkkina.” (History of the Persian Empire, 1948, s. 56.)

Sopusoinnussa edellä esitetyn kanssa jotkut tutkijat otaksuvat, että meedialainen Dareios oli todellisuudessa varakuningas, joka hallitsi kaldealaisten valtakuntaa mutta oli kuitenkin Kyyroksen, Persian maailmanvallan ylimmän hallitsijan, alainen. A. T. Olmstead huomauttaa: ”Ollessaan tekemisissä babylonialaisten alamaistensa kanssa Kyyros oli ’Babylonian kuningas, maiden kuningas’. Väittämällä tällä tavoin, että muinaisten hallitsijoiden sukuhaara oli säilynyt katkeamattomana, hän hiveli heidän turhamaisuuttaan, voitti heidän uskollisuutensa – – Mutta kuninkaan lähdettyä kuninkaallista valtaa edusti satraappi Gobryas.” (History of the Persian Empire s. 71.) Ne, jotka ajattelevat Raamatun Dareioksen todella olleen tällainen sijaishallitsija, käyttävät todisteena sitä, että Dareioksen sanotaan ’saaneen valtakunnan’ ja että hänet ’tehtiin kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi’ eli hän oli todella jonkun korkea-arvoisemman hallitsijan alapuolella (Da 5:31; 9:1; vrt. 7:27, jossa ”Ylin”, Jehova Jumala, antaa Valtakunnan ”pyhille”).

Vaikka Gubarusta saatavissa olevat tiedot näyttävät monissa suhteissa sopivan Dareiokseen ja vaikka Dareios on voinut olla Kyyroksen alainen varakuningas, tätä samastamista ei voida kuitenkaan pitää ehdottoman varmana. Historiallisista asiakirjoista ei käy ilmi Gubarun kansallisuus eikä syntyperä, jotka osoittaisivat hänen olleen ”meedialainen” ja ”Ahasveroksen poika”. Niissä ei kerrota, että hänellä olisi ollut niin paljon kuninkaallista valtaa, että hän olisi voinut laatia senkaltaisen julistuksen tai käskykirjeen, jota kuvaillaan Danielin 6:6–9:ssä. Lisäksi Raamatun kertomuksen mukaan näyttää siltä, että Dareios ei hallinnut Babyloniaa kovin kauan ja että sen jälkeen Kyyros otti käsiinsä Babylonian kuninkuuden, vaikka onkin mahdollista, että he hallitsivat samanaikaisesti ja että Daniel mainitsi erityisesti vain sen vuoden, jona Dareios nousi huomattavaan asemaan Babyloniassa (Da 6:28; 9:1; 2Ai 36:20–23). Gubaru säilytti asemansa 14 vuotta.

Miksi on epävarmaa, kenestä historiallisesta henkilöstä on kyse? Raamatun kertomuksen totuudellisuus ei ole tietenkään riippuvainen maallisista lähteistä saatavasta vahvistuksesta. Monesti sellaisten Raamatussa mainittujen ihmisten tai tapahtumien, joita kriitikot ovat aikoinaan pitäneet ”ei-historiallisina”, on lopulta todistettu kiistattomasti olleen historiallisia, ja tämän pitäisi estää Jumalan sanan tutkijaa antamasta kohtuutonta painoarvoa kielteiselle kritiikille (ks. BELSASSAR; SARGON). Satojentuhansien Lähi-idästä löydettyjen nuolenpäätaulujen esittämä historiallinen kertomus on yhä hyvin puutteellinen, ja siinä on monia aukkoja. Muita tietolähteitä, muinaisia maallisia historioitsijoita, joiden kirjoitusten jäljennöksiä on säilynyt (usein katkelmina), oli hyvin vähän; lisäksi suurin osa heistä oli kreikkalaisia, ja he elivät sata tai kaksisataa vuotta tai kauemminkin Danielin kirjan tapahtumien jälkeen.

Danielin kirja itse esittää kuitenkin paljon painavamman syyn siihen, miksi babylonialaisissa muistiinmerkinnöissä ei ole mitään tietoja Dareioksesta. Siinä osoitetaan, että Dareios antoi Danielille korkean aseman hallituksessa, mikä ei ollut ollenkaan muiden korkea-arvoisten virkamiesten mieleen. Heidän Danielia vastaan punomansa juoni kuivui kokoon, ja kun Dareios teloitti Danielin syyttäjät ja heidän perheensä, hän todennäköisesti sai jäljelle jääneiden virkamiesten vihat päälleen. Dareioksen julistuksen, jonka mukaan kaikkien hänen valtakunnassaan asuvien oli ”pelättävä Danielin Jumalan edessä”, on pakostakin täytynyt herättää suurta tyytymättömyyttä ja ärtymystä Babylonin voimakkaan papiston keskuudessa. Koska kirjurit toimivat epäilemättä pappien ohjauksessa, ei olisi ollut mitenkään outoa, vaikka asiakirjoja olisikin jälkeenpäin muutettu ja tuota hallitsijaa koskeneet todisteet poistettu. Tällaista tiedetään tapahtuneen noina aikoina.

Meedo-Persia esitellään Raamatussa kaksoisvaltana, ja tähän tulee siksi kiinnittää asianmukaista huomiota (Da 5:28; 8:3, 4, 20). Vaikka maallinen historia korostaa hyvin paljon Kyyrosta ja persialaisia, Raamatun kertomus osoittaa, että meedialaisten ja persialaisten välinen kumppanuus selvästikin säilyi ja lait olivat edelleen ”meedialaisten ja persialaisten” lakeja (Da 6:8; Est 1:19). Meedialaisilla oli merkittävä osa Babylonin hävittämisessä (Jes 13:17–19). Pane myös merkille, että Jeremian (51:11) ennustuksen mukaan ”meedialaisten kuninkaat [mon.]” olisivat Babyloniin hyökkäävien joukossa. Dareios on hyvinkin saattanut olla yksi näistä kuninkaista.

2. Dareios Hystaspes, jota sanottiin myös Dareios Suureksi tai (persialaiseksi) Dareios I:ksi. Häntä pidetään yhtenä Persian maailmanvallan huomattavimmista hallitsijoista. Dareios sanoo itse olevansa ”Hystaspeen poika, akhemenidi, persialainen, persialaisen poika, arjalainen, arjalaista siementä” (History of the Persian Empire s. 122, 123). Hän väitti näin ollen polveutuvansa samasta kuninkaallisesta esi-isästä kuin Kyyros Suuri, vaikka kuuluikin eri sukuhaaraan kuin Kyyros.

Sen jälkeen kun Kambyses II kuoli 522 eaa. paluumatkallaan Egyptistä, Persian valtaistuimelle nousi vähäksi aikaa hänen veljensä Bardija (tai mahdollisesti Gaumata-niminen maagi). Kuuden muun jalosukuisen persialaisen avustamana Dareios surmasi valtaistuimen haltijan ja kaappasi sen itselleen. Dareioksen tulkinta tästä esitetään kolmella kielellä valtavassa tekstissä, jonka hän kaiverrutti Behistunin luona sijaitseviin jyrkkiin kallioseinämiin. Sieltä avautui näkymä tasangolle, jonka läpi kulki tärkeä Bagdadista Teheraniin johtava karavaanireitti. Tuon kirjoituksen mukaan Gaumata oli vallananastaja, joka tekeytyi Kambyseen murhatuksi veljeksi. Useimmat nykytutkijat pitävät tätä kertomusta (jonka kuluessa Dareios vakuuttaa toistuvasti, että ”se on totta eikä valhetta”) pohjimmiltaan totena, mutta jotkut uskovat, että Dareios oli ”suuri valehtelija” ja että todisteet osoittavat hänen olleen varsinainen vallankaappaaja. Joka tapauksessa Dareioksen noustessa valtaan imperiumissa vallitsi kapinamieliala, ja häneltä meni oletettavasti seuraavat kaksi vuotta kapinallisten ainesten kitkemiseen valtakuntansa alueelta. Egypti oli päässyt vapaaksi Persian ikeestä, mutta Dareios valloitti sen uudelleen n. 519–518 eaa. Sen jälkeen hän ulotti imperiumin itärajan Intiaan ja länsirajan Traakiaan ja Makedoniaan. Hänet tunnetaan myös siitä, että hän uudisti tehokkaasti koko imperiumin hallintokoneiston, laati yleisvaltakunnallisen lakikokoelman, ns. ”Hyvien säännösten käskyn”, sekä avasi taas kanavan, joka yhdisti Niilin Punaiseenmereen.

Dareios Hystaspeen osuus Raamatun kertomuksessa liittyy erityisesti Jerusalemin temppelin uudelleen rakentamiseen. Temppelin perustus laskettiin 536 eaa., mutta jälleenrakennustyö kiellettiin 522 eaa., ja ”se oli pysähdyksissä – – Dareioksen toiseen hallitusvuoteen asti” (520 eaa.) (Esr 4:4, 5, 24). Tuona vuonna profeetat Haggai ja Sakarja innostivat juutalaisia ryhtymään uudelleen työhön, ja rakentaminen pääsi taas vauhtiin (Esr 5:1, 2; Hag 1:1, 14, 15; Sak 1:1). Tämä sai Tattenain, käskynhaltijan joka edusti yleisvaltakunnallisia etuja Eufratin länsipuolella, ja muut virkamiehet tekemään tiedusteluja ja lähettämään Persian kuninkaalle Dareiokselle kirjeen. Kirjeessä hänelle kerrottiin rakennustyöstä ja siitä, että juutalaiset väittivät hankkeen olevan laillinen, ja siinä pyydettiin tutkimaan, löytyisikö kuninkaan arkistoista kirjallista todistetta tuon väitteen tueksi. (Esr 5:3–17.) Juutalaisten julistuksella – jossa kaldealaisen Nebukadnessarin, temppelin tuhoojan, toiminta asetettiin vastakkain persialaisen Kyyroksen, temppelin uudelleenrakentamisen valtuuttajan, toiminnan kanssa – olisi pitänyt olla suotuisa, ilahduttava vaikutus Dareiokseen, sillä ensimmäisinä hallitusvuosinaan hänen oli täytynyt kukistaa kaksi kapinaa, joissa kummassakin kapinoitsija käytti nimeä Nebukadnessar (historioitsijat sanovat heitä Nebukadnessar III:ksi ja Nebukadnessar IV:ksi), väitti olevansa Nabunaidin poika ja yritti irrottaa Babylonian Persian maailmanvallasta.

Ekbatanan, muinaisen Meedian pääkaupungin, arkistoissa suoritetussa virallisessa etsinnässä löytyi Kyyroksen laatima asiakirja. Dareios lähetti sen vuoksi käskynhaltija Tattenaille määräyksen, että tämän ja muiden virkamiesten piti lakata häiritsemästä temppelin hyväksi tehtävää työtä ja heidän piti vieläpä tukea rakennustyötä ”Virran tuonpuoleisesta kuninkaallisesta verorahastosta” otetuilla varoilla sekä antaa eläimiä ja muita välttämättömyystarvikkeita teurasuhreja varten. Kuka tahansa kuninkaan käskyä rikkova oli määrä panna paaluun, ja hänen talostaan oli määrä tehdä ”yleinen käymälä”. (Esr 6:1–12.)

Virkamiesten yhteistoiminnallisuuden ja profeettojen kautta jatkuvasti saatavan rohkaisun ansiosta (Sak 7:1; 8:1–9, 20–23) temppelin rakennustyö saatettiin menestyksellisesti päätökseen ”adarkuun kolmantena päivänä, nimittäin kuningas Dareioksen kuudentena hallitusvuonna” (Esr 6:13–15; 6. maaliskuuta 515 eaa.). Koska Dareioksen kirjoitukset osoittavat hänen olleen harras Ahura Mazdan palvoja, on ilmeistä, että vaikka hänen toimintansa palveli Jehova Jumalan tarkoitusta ja Hän epäilemättä ohjasi sitä, se juontui pohjimmiltaan kunnioituksesta Meedo-Persian lakien peruuttamattomuutta kohtaan ja oli sopusoinnussa Dareioksen hallituksen suvaitsevaisuuspolitiikan kanssa; tuosta suvaitsevaisuudesta on todisteita joissakin hänen kirjoituksissaan.

Myöhemmät sotaretket Kreikkaan. Vuosisadan vaihteen tienoilla monet Joonian kreikkalaiskaupungit nousivat kapinaan Persian herruutta vastaan, ja vaikka kapinat tukahdutettiin, Dareios päätti rangaista Ateenaa ja Eretriaa sen vuoksi, että ne olivat auttaneet kapinallisia kaupunkeja. Tämä johti siihen, että Persia hyökkäsi Kreikkaan. Dareioksen joukot kärsivät kuitenkin tappion Marathonin taistelussa 490 eaa. Vaikka Dareios valmisteli huolellisesti seuraavaa Kreikkaan suuntautuvaa sotaretkeään, hän ei ehtinyt toteuttaa sitä, koska hän kuoli 486 eaa. Hänen pojastaan Kserkseestä tuli hänen seuraajansa.

3. Nehemian 12:22:ssa kerrotaan, että leeviläiset merkittiin isänhuoneiden päämiehiksi ”Eljasibin, Jojadan, Johananin ja Jadduan päivinä – – persialaisen Dareioksen kuninkuuteen asti”. Koska Eljasib oli ylimmäinen pappi Nehemian palatessa Jerusalemiin (Ne 3:1) ja koska Jojadan poika oli mennyt naimisiin (Ne 13:28) ennen Nehemian tuohon kaupunkiin tekemää toista vierailua (Artakserkseen 32. hallitusvuoden jälkeen [443 eaa.]), on todennäköistä, että tämä ”Dareios” oli Dareios Okhos (sanottiin myös Nothokseksi), joka hallitsi 423–405 eaa.

Eräässä kirjeessä, joka löydettiin Elefantinen papyrusten joukosta ja jonka arvellaan olevan peräisin viidennen vuosisadan viimeisiltä vuosilta eaa., mainitaan ”Johananin” olleen noihin aikoihin ylimmäisenä pappina Jerusalemissa.