(’mehiläinen’).

1. Rebekan imettäjä. Kun Rebekka lähti isänsä Betuelin huonekunnasta muuttaakseen Palestiinaan ja mennäkseen naimisiin Iisakin kanssa, Debora lähti hänen mukaansa (1Mo 24:59). Palveltuaan vuosikausia Iisakin huonekunnassa Debora siirtyi Jaakobin huonekuntaan, ehkä Rebekan kuoleman jälkeen. Ilmeisesti noin 125 vuotta Rebekan ja Iisakin naimisiinmenon jälkeen Debora kuoli, ja hänet haudattiin suuren puun alle Beteliin. Puulle annettu nimi (Allon-Bakut, merk. ’jyhkeä itkupuu’) viittaa siihen, miten rakkaaksi hän oli tullut Jaakobille ja tämän perheelle. (1Mo 35:8.)

2. Israelilainen naisprofeetta; Lappidotin vaimo (Tu 4:4). Siitä, että Lappidot ja Barak olisivat olleet sama henkilö, kuten jotkut esittävät, ei ole mitään todisteita. Debora ja Barak olivat  tekemisissä toistensa kanssa vain siksi, että heitä molempia kiinnosti Israelin vapauttaminen kanaanilaisten sorrosta. Debora asui palmun alla Efraimin vuoristossa Raman ja Betelin välillä; ”Israelin pojat menivät ylös hänen luokseen saamaan oikeutta” (Tu 4:5).

Jehova pani Deboran kutsumaan Barakin Kedes-Naftalista ja kertomaan hänelle Jumalan tarkoituksesta kukistaa 10000 miehellä kanaanilaiskuningas Jabinin valtava armeija, jonka päällikkö oli Sisera. Barak sai Jehovalta lupauksen, että Hän antaisi vihollisen hänen käsiinsä, mutta Barak vaati lisäksi, että Debora, vaikka olikin nainen, tulisi hänen mukaansa Jumalan edustajana, kun hän kokoaisi joukkonsa ja johdattaisi ne Taborinvuorelle. Debora oli halukas lähtemään turvallisemmasta paikastaan Barakin mukaan, mutta hän ennusti, että voiton ”kaunistus” lankeaisi naisen osaksi. Nämä sanat täyttyivät, kun Jael-niminen nainen surmasi Siseran. (Tu 4:6–10, 17–22.)

Debora ja Barak lauloivat tuona voitonpäivänä yhdessä laulun. Osa laulusta on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, mikä osoittaa, että Debora sepitti sen ainakin osaksi, ellei kokonaan (Tu 5:7). Naisten oli tapana juhlia voittoja laulaen ja tanssien (2Mo 15:20, 21; Tu 11:34; 1Sa 18:6, 7; Ps 68:11). Laulussa annetaan kaikki kunnia ja ylistys Jehovalle, joka sai voiton kansansa puolesta. Se täydentää melkoisesti sitä edeltävää kertomusta, ja kokonaiskuvan saamiseksi niitä molempia täytyy tarkastella rinnakkain. Sen jälkeen kun siinä on kuvailtu Jehovan väkevyyttä ja majesteettiutta ja palautettu mieleen Israelin tila ennen Barakin taistelua, siinä kiitetään heimoja, jotka vastasivat kutsuun, ja esitetään kysymyksiä heimoista, jotka eivät vastanneet. Siinä lisätään havainnollisia yksityiskohtia taistelusta ja kanaanilaisten pakoon ajamisesta, Jaelin rohkeudesta hänen tappaessaan Siseran ja Siseran äidin pettymyksestä, kun hän odotti turhaan saavansa saalista ja israelilaisorjia poikansa Siseran oletetun voiton jälkeen. (Tu 5.)