(’kymmenen kaupungin alue’).

Kymmenen kaupungin liitto (kreikasta, deʹka ’kymmenen’ ja poʹlis ’kaupunki’). Nimeä käytettiin myös alueesta, jolla useimmat noista kaupungeista sijaitsivat (Mt 4:25).

Aleksanteri Suuren valloitettua Syyrian ja Palestiinan n. 332 eaa. tuolle alueelle syntyi kreikkalaisia siirtokuntia, joihin ilmeisesti asettui asumaan Aleksanterin armeijan veteraaneja ja myöhemmin kreikankielisiä maahanmuuttajia. Monet näistä siirtokunnista kasvoivat entisten juutalaisten kaupunkien paikalle, mutta toiset niistä rakennettiin aivan uusiin paikkoihin, varsinkin Jordanin itäpuolelle. Ne kukoistivat Syyrian seleukidien ja Egyptin Ptolemaiosten  hallituskaudella, mutta makkabilais-juutalaisen valtion nousu (n. v:sta 168 eaa. lähtien) saattoi niiden suhteellisen itsenäisen aseman suureen vaaraan. Vaikka näissä kaupungeissa epäilemättä asuikin monia juutalaisia, ne olivat silti kreikkalaisen kulttuurin ja järjestelmän keskuksia, ja siksi niiden tavoitteet olivat aivan erilaisia kuin makkabilaisten tavoitteet. Kun Pompeius valloitti Palestiinan ja organisoi sen uudelleen 63 eaa., nämä hellenistiset kaupungit pääsivät Rooman suojelukseen ja suosikkiasemaan. Niiden sallittiin lyödä omaa rahaa, ja ne saivat melkoisen itsehallinnon, vaikka ne olivat yhä Rooman ja syyrialaisen provinssihallinnon alaisia ja niitä vaadittiin maksamaan veroja ja lähettämään miehiä sotapalvelukseen.

Liiton muodostaminen. Todennäköisesti jolloinkin sen jälkeen kun Pompeius oli valloittanut Palestiinan ja ennen kuin Herodes Suuri kuoli (n. v. 1 eaa.), kymmenen näistä hellenistisistä kaupungeista muodosti keskenään löyhän yhteenliittymän, joka tuli tunnetuksi nimellä Dekapolis. Tämän liittoutuman perimmäisenä vaikuttimena näyttää olleen yhteinen kiinnostus läheisten kauppasuhteiden luomiseen ja myös puolustautumiseen joko Palestiinan sisäisiä antihellenistisiä voimia vastaan tai itäisten aavikkoseutujen aggressiivisia paimentolaisheimoja vastaan. Nimitys ”Dekapolis” esiintyy ensimmäisen kerran Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sekä Josefuksen ja Plinius vanhemman (elivät molemmat ensimmäisellä vuosisadalla) kirjoituksissa. Pliniuksen mukaan – joka tosin myönsi, että asiasta oli jo tuolloin erilaisia mielipiteitä – alkuperäiseen luetteloon kuuluivat seuraavat kymmenen kaupunkia: Damaskos, Filadelfia, Rafana, Skythopolis, Gadara, Hippos, Dion, Pella, Gerasa ja Kanata. (Natural History, V, XVI, 74.) Näistä ainoastaan Skythopolis (Bet-Sean) oli Jordanin länsipuolella, ja Jisreelinlaakson strategisen sijainnin vuoksi se oli tärkeä yhdysside Välimeren rannikolle ja satamakaupunkeihin. Kaukana pohjoisessa Syyrian alueella sijaitseva Damaskos laskettiin mukaan ilmeisesti siksi, että se oli tärkeä kauppakeskus. Eteläisin noista kymmenestä kaupungista oli Filadelfia (ent. Rabba, nyk. Amman), joka sijaitsi vain n. 40 km Kuolleenmeren pohjoispäästä koilliseen. Loput kaupungit olivat hedelmällisellä Gileadin tai viereisen Basanin seudulla. Useimpien niistä otaksutaan sijainneen tuon seudun pääteiden varsilla tai niiden läheisyydessä.  Kanata on todennäköisesti 4. Mooseksen kirjan 32:42:ssa mainittu Kenat.

Toisella vuosisadalla eläneen Ptolemaioksen mukaan ”Dekapoliiseen” kuului 18 kaupunkia, mikä viitannee siihen, että nimeä alettiin käyttää yleismerkityksessä ja että kaupunkien määrä vaihteli. Jotkut tutkijat sijoittaisivat alkuperäisten kymmenen kaupungin joukkoon Rafanan tilalle Abilan, joka oli Ptolemaioksen luettelossa. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Dekapoliin seutu ei ollut tarkkarajainen ja että Dekapoliin kaupunkien valtapiiriin eivät kuuluneet kaikki väliin jäävät alueet vaan että se käsitti vain kunkin kaupungin hallintoalueen.

Jeesuksen palvelus ja Dekapolis. Vaikka Dekapoliista tulleita oli niiden joukossa, jotka kerääntyivät kuuntelemaan Jeesuksen opettaessa Galileassa (Mt 4:25), hänen ei varsinaisesti kerrota käyttäneen aikaa näiden hellenististen kaupunkien hyväksi. Palvellessaan Galileassa Jeesus kyllä kävi Dekapoliin seudulla, kun hän ylitti Galileanmeren ja meni gerasalaisten (tai Mt 8:28:n mukaan gadaralaisten) maahan (Mr 5:1). Mutta sen jälkeen kun Jeesus oli ajanut siellä ulos demoneja ja antanut niille luvan mennä sikalaumaan, mikä johti lauman tuhoutumiseen, lähellä olevan kaupungin ja maaseudun asukkaat pyysivät hartaasti häntä ’lähtemään pois heidän seuduiltaan’. Jeesus suostui heidän pyyntöönsä, mutta mies, jonka Jeesus oli vapauttanut demonien vallasta, lähti hänen ohjeensa mukaisesti todistamaan omaisilleen ja julisti Jeesuksen parannustekoja Dekapoliissa. (Mr 5:2–20.) Joidenkin tutkijoiden mielestä sikalauma oli lisätodiste laajalle levinneestä ei-juutalaisesta vaikutuksesta tuolla seudulla.

Ollessaan vuoden 32 pesahin jälkeen paluumatkalla Tyroksen ja Sidonin seuduilta Foinikiasta Jeesus tuli ”Galileanmeren luo, Dekapoliin seutujen keskitse” (Mr 7:31). Jossain tuolla seudulla hän paransi kuuron, puhevikaisen miehen ja ruokki myöhemmin ihmeen avulla 4000 ihmistä (Mr 7:32–8:9).

Myöhempi historia. Eusebioksen mukaan juudealaiskristityt ottivat Jeesuksen profeetallisesta varoituksesta vaarin ja pakenivat ennen vuoden 70 Jerusalemin tuhoa Dekapoliin kaupunkiin Pellaan, joka sijaitsi Gileadin vuoristossa (Lu 21:20, 21; Eusebiuksen Kirkkohistoria, III 5:3).

Dekapoliin kaupungit eivät suinkaan olleet ainoita Palestiinan kaupunkeja, joissa hellenistiset suuntaukset näkyivät, mutta niistä kreikkalaisvaikutus heijastui kaikkein voimakkaimmin. Niiden arvellaan saavuttaneen kukoistuksensa toisella vuosisadalla; seuraavan vuosisadan aikana liitto alkoi rakoilla. Dekapoliin kaupungeissa ilmenneestä voimakkaasta kreikkalaisvaikutuksesta sekä vauraudesta todistavat ne mahtavat teattereiden, amfiteattereiden, temppeleiden, kylpylöiden, akveduktien ja muiden rakennelmien jäännökset, joita on löydetty Gerasasta (nyk. Jarash) ja muista kaupungeista.