Roomalainen hopearaha, joka painoi n. 3,85 g ja jonka nykyarvo olisi näin ollen 0,74 dollaria. Siinä oli keisarin pään kuva, ja se oli ”henkilöveroraha”, jonka roomalaiset vaativat juutalaisia maksamaan (Mt 22:19–21). Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikaan maataloustyöntekijälle maksettiin tavallisesti yksi denaari 12-tuntisesta työpäivästä (Mt 20:2). Näin ollen Ilmestyksen 6:6:ssa kuvailtu tilanne on hyvin kriittinen, koska litra vehnää tai kolme litraa ohria maksaisi denaarin (täyden työpäivän palkka).

Jos se kallisarvoinen nardus, jota Lasaruksen sisar Maria siveli Jeesukseen Kristukseen, olisi myyty 300 denaarista (miltei vuoden palkka), se olisi todennäköisesti merkinnyt sitä, että melkoinen rahasumma olisi päätynyt Juudas Iskariotin hallussa olleeseen kassalippaaseen. Ei siksi ihme, että epärehellinen Juudas Iskariot esitti jyrkän vastalauseensa: eihän hän nyt päässyt kavaltamaan edes murto-osaa tuosta suuresta summasta. (Joh 12:3–6; 13:29; Mr 14:3–11.)

Jeesuksen kuvauksen lähimmäistään rakastava samarialainen käytti kaksi denaaria (kahden päivän palkka) tuntemattoman muukalaisen auttamiseen, ja hän ilmoitti olevansa halukas huolehtimaan hänestä koituvista lisäkustannuksistakin (Lu 10:33–35). Aivan päinvastoin eräässä Jeesuksen kuvauksessa, jossa tähdennettiin anteeksi antamisen tärkeyttä, orja, joka oli saanut 60000000 denaarin velan anteeksi, ei halunnut antaa anteeksi orjatoverilleen 100 denaarin velkaa (Mt 18:24–33).