Sellainen, joka menee edeltä valmistelemaan jonkun toisen tuloa. Siihen saattaa sisältyä tiedustelemista ja vakoilemista, tien raivaamista, toisen saapumisesta ilmoittamista tai tien näyttämistä perässä tuleville. Edelläkävijä on tavallisesti – vaikkakaan ei aina – vähempiarvoinen kuin se, joka tulee hänen jälkeensä.

Itämailla oli tapana, että juoksijat kulkivat kuninkaan vaunujen edellä valmistelemassa kuninkaan tuloa ja ilmoittamassa siitä sekä yleensäkin auttamassa häntä (1Sa 8:11). Jäljitelläkseen tällaista kuninkaallista arvokkuutta ja lisätäkseen arvovaltaansa ja kapinansa näennäistä oikeutusta Absalom ja Adonia asettivat 50 juoksijaa omien vaunujensa eteen (2Sa 15:1; 1Ku 1:5). (Ks. JUOKSIJAT.)

Johannes Kastaja oli todellisuudessa Kristuksen edelläkävijä Jesajan 40:3:n sekä Malakian 3:1:n ja 4:5, 6:n täyttymykseksi: ”Joku huutaa erämaassa: ’Raivatkaa Jehovan tie! Tehkää – – valtatie suoraksi.’” ”Minä lähetän sanansaattajani, ja hänen on raivattava tie eteeni.” Johanneksen ennakkoilmoitus sai siis kansan etsimään ja odottamaan Jeesusta, jotta se puolestaan olisi kuunnellut häntä, kunnioittanut  häntä ja seurannut häntä. (Mt 3:1–12; 11:7, 10, 14; Mr 9:11–13; Lu 1:13–17, 76; Joh 1:35–37.) Samaan tapaan Jeesuksen edellä lähetettiin sanansaattajia, jotka menivät erääseen samarialaisten kylään ”suorittaakseen valmisteluja häntä varten” (Lu 9:52).

Sanaa ”edelläkävijä” käytetään vain yhdessä raamatunkohdassa, ja siinä sillä tarkoitetaan kuitenkin Jeesusta itseään (Hpr 6:19, 20). Hän ei ollut edelläkävijä siinä mielessä, että hän olisi ollut vähempiarvoinen kuin ne, jotka seurasivat häntä. Hän oli pikemminkin ensimmäinen, joka astui taivaalliseen kirkkauteen, ja hän avasi ja valmisti tien askeleitaan seuraavien taivaalliselle seurakunnalle (Joh 14:2, 3). Näin heillä on rohkeutta lähestyä Jumalaa Edelläkävijänsä vihkimän tien välityksellä (Hpr 10:19–22).