(’mielihyvä’).

1. Alue, johon Luoja istutti puutarhan kaltaisen puiston ensimmäisen ihmisparin alkuperäiseksi kodiksi. Se, että puutarha sanottiin istutetun ”Eedeniin, itään päin”, osoittaa nähtävästi, että puutarha käsitti vain osan Eedeniksi kutsutusta seudusta. (1Mo 2:8.) Puutarhaa nimitetään kuitenkin sen jälkeen ”Eedenin puutarhaksi” (1Mo 2:15), ja myöhemmin  sitä sanotaan ”Eedeniksi, Jumalan puutarhaksi” (Hes 28:13) ja ”Jehovan puutarhaksi” (Jes 51:3).

Septuagintassa heprealainen ’puutarhaa’ merkitsevä sana (gan) käännettiin kreikkalaisella sanalla pa·raʹdei·sos. Tästä syystä suomen kielen sana ”paratiisi” yhdistetään Eedenin puutarhaan.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 2:15:ssä sanotaan, että ”Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan”. Vaikka tästä voisi saada sellaisen käsityksen, että ihminen luotiin puutarhan ulkopuolella, se tarkoittaa ehkä yksinkertaisesti sitä, että Jumala ”otti” ihmisen siinä mielessä, että hän muodosti ja loi hänet maan alkuaineista ja asetti hänet sitten ensin asumaan puutarhaan, jossa hänen elämänsä alkoi. Puutarhan viljeleminen ja siitä huolehtiminen annettiin ihmisen tehtäväksi. Eedenin puut ja muut kasvit kaunistivat kaikki maisemaa sekä tuottivat monipuolista ravintoa. (1Mo 2:9, 15.) Yksistään tämä osoittaa, että puutarha ulottui melko laajalle alueelle.

Puutarhan eläimistö oli hyvin monimuotoinen. Jumala toi Aadamin eteen ”kaikkia kotieläimiä ja taivaiden lentäviä luomuksia ja kaikkia kedon villieläimiä”, joiden nimittäminen oli ensimmäisiä Aadamille annettuja tehtäviä. (1Mo 2:19, 20.) ”Eedenistä lähti” virta, jonka vedet kastelivat Eedenin maaperää (1Mo 2:10). Koska ihminen oli alasti, voidaan olettaa, että ilmasto oli erittäin leuto ja miellyttävä (1Mo 2:25).

Mikä oli Eedenin kielletty hedelmä?

Ihminen sai syödä ’kyllikseen’ kaikista Eedenin hedelmäpuista (1Mo 2:16). Mutta yhtä puuta, ”hyvän ja pahan tiedon puuta”, ihmispari ei saanut lähestyä. Kun Eeva siteerasi kieltoa, jonka Jehova oli esittänyt hänen aviomiehelleen, hän sanoi, että siihen sisältyi jopa puun ’koskeminen’ ja että Jumalan lain halveksimisesta ja rikkomisesta seuraisi kuolemanrangaistus. (1Mo 2:17; 3:3.) Perinteisiin perustuvat opetukset ovat yrittäneet selittää kielletyn hedelmän monin eri tavoin. Sen on katsottu kuvaavan sukupuoliyhteyttä, jota ”omena” edusti; merkitsevän vain sen käsittämistä, mikä on oikein ja mikä väärin; tarkoittavan tietoa, jota saadaan kypsymisen myötä ja myös kokemuksen kautta ja jota voidaan käyttää joko hyvään tai pahaan. Luoja oli käskenyt ihmisiä ’olemaan hedelmällisiä ja lisääntymään ja täyttämään maan’ (1Mo 1:28), joten puun hedelmä ei voinut tarkoittaa sukupuoliyhteyttä, koska miten muuten he olisivat voineet lisääntyä? Hedelmä ei varmasti voinut tarkoittaa myöskään pelkkää kykyä erottaa oikea väärästä, sillä synnittömän ihmisen täytyi pystyä tekemään tällainen moraalinen ero voidakseen totella Jumalan käskyä. Se ei voinut tarkoittaa myöskään kypsymisen myötä saatavaa tietoa, sillä se, että ihminen kypsyisi, ei olisi synti, eikä olisi myöskään johdonmukaista, että hänen Luojansa vaatisi häntä pysymään epäkypsänä.

Raamatussa ei kerrota, mitä lajia tuo puu oli. On kuitenkin selvää, että hyvän ja pahan tiedon puu kuvasi jumalallista etuoikeutta – jonka ihmisen Luoja pidättää itselleen – ilmoittaa luomuksilleen, mikä on ”hyvää” ja mikä on ”pahaa”, ja vaatia heitä sitten tekemään sitä, minkä on julistettu olevan hyvää, ja karttamaan sitä, minkä on ilmoitettu olevan pahaa, jotta Jumala voisi Suvereenina Hallitsijana hyväksyä heidät. (Ks. PUUT.) Sekä kielto että sitä seurannut tottelemattomalle ihmisparille julistettu tuomio korostavat sitä, että ensimmäinen synti oli kielletyn hedelmän syömiseen liittynyt tottelemattomuuden teko (1Mo 3:3).

Vaikka jotkut nykyajan kriitikot saattavat hylätä Eedeniä koskevan kertomuksen juuri sen yksinkertaisuuden vuoksi, yksinkertainen koetus oli selvästikin silloisissa olosuhteissa mitä sopivin. Vasta luodun miehen ja naisen elämä oli yksinkertaista; elämä ei ollut monimutkaista eikä täynnä kaikkia niitä mutkikkaita ongelmia, tukalia tilanteita ja hämmennystä, joita tottelemattomuus Jumalaa kohtaan on siitä pitäen aiheuttanut ihmiskunnalle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan koetus ilmaisee silti ihailtavan ytimekkäästi sen universaalin totuuden, että Jumala on kaikkeuden suvereeni, että ihminen on riippuvainen Jumalasta ja että ihmisellä on velvollisuuksia Jumalaa kohtaan. Lisäksi täytyy todeta, että vaikka Eedenin tapahtumia koskeva kertomus on yksinkertainen, siinä liikutaan ehdottomasti korkeammalla tasolla kuin niissä teorioissa, jotka sijoittavat ihmisen alun luolaan eivätkä puutarhaan ja kuvaavat ihmisen olleen primitiivinen, tietämätön ja vailla moraalitajua.  Eedenin koetuksen yksinkertaisuus valaisee periaatetta, jonka Jumalan Poika esitti tuhansia vuosia myöhemmin: ”Vähimmässä uskollinen on paljossakin uskollinen, ja vähimmässä epävanhurskas on paljossakin epävanhurskas.” (Lu 16:10.)

Eedenin kielletyn puun ei selvästikään pitänyt olla piikki ihmisparin lihassa, eikä sen tarkoitus ollut herättää kiistakysymystä tai synnyttää väittelyä. Jos Aadam ja Eeva olisivat tunnustaneet Jumalan tahdon tässä asiassa ja kunnioittaneet hänen ohjeitaan, heidän puutarhakotinsa olisi säilynyt turmeltumattomana mielihyvän ja ilon paikkana. Kertomus osoittaa, että Jumalan Vastustaja sysäsi ihmiskunnan niskoille puuta koskevan kiistakysymyksen ja väittelyn sekä kiusauksen rikkoa Jumalan määräystä (1Mo 3:1–6; vrt. Il 12:9). Aadam ja Eeva käyttivät vapaata tahtoaan ja moraalista toimintavapauttaan kapinoidessaan Jumalalle kuuluvaa suvereeniutta vastaan ja menettivät siksi paratiisin ja sen rajojen sisäpuolella vallinneen onnellisuuden. Vielä vakavampi seuraus oli se, että he menettivät mahdollisuuden syödä eräästä toisesta Eedenin puusta, joka edusti ikuisen elämän oikeutta. Kertomuksessa sanotaankin, että Jehova ”ajoi ulos ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit sekä jatkuvasti kääntyilevän leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä”. (1Mo 3:22–24.)

Eedenin sijainti. Alkuperäisen Eedenin puutarhan sijainti on arvailujen varassa. Sen maantieteellinen paikantaminen perustuu pääasiassa Raamatun kuvaukseen virrasta, joka ’lähti Eedenistä’ ja jakautui sen jälkeen neljään ”päähaaraan” ja muodosti virrat nimeltä Eufrat, Hiddekel, Pison ja Gihon (1Mo 2:10–14). Eufrat (hepr. Peratʹ) on erittäin tunnettu, ja nimeä ”Hiddekel” käytetään vanhoissa teksteissä Tigriistä (vrt. myös Da 10:4). Kaksi muuta virtaa, Pison ja Gihon, ovat kuitenkin tuntemattomia. (Ks. HAVILA nro 1; KUUS nro 2.)

Jotkut, esimerkiksi Calvin ja Delitzsch, puolustivat sitä näkemystä, että Eeden sijaitsi jossakin Persianlahden pohjukan tienoilla Ala-Mesopotamiassa, niillä main, missä Tigris ja Eufrat lähestyvät toisiaan. He yhdistivät Pisonin ja Gihonin noiden virtojen välisiin uomiin. Tällöin nämä virrat olisivat kuitenkin olleet sivuhaaroja eivätkä alkuperäisestä lähteestä haarautuvia sivujokia. Heprealainen teksti viittaa ennemminkin Mesopotamian tasankojen pohjoispuolella olevaan vuoristoon, missä Eufratin ja Tigriin alkulähteet nykyisin ovat. The Anchor Bible (1964) toteaakin 1. Mooseksen kirjan 2:10:een liittyvissä selityksissään: ”Hepr[eassa] joen suuta sanotaan ’[loppu]pääksi’ (Joos. 15:5; 18:19); näin ollen monikkomuodon sanasta roʼs ’[ylä]pää’ täytyy tarkoittaa tässä yläjuoksua. – – Tämä jälkimmäinen käyttötapa liittyy hyvin akkad[inkieliseen] sukulaissanaan resu.” Nooan ajan vedenpaisumus, joka epäilemättä muutti melkoisesti maan pinnanmuodostusta ja täytti joitakin jokiuomia ja loi uusia, selittää mahdollisesti sen, miksi Eufrat ja Tigris eivät nykyään kumpua yhdestä ainoasta lähteestä ja miksi Pisonia ja Gihonia ei pystytä tarkasti paikantamaan.

Perinteisesti Eedenin puutarha on jo pitkään sijoitettu nykyisessä Itä-Turkissa sijaitsevalle vuoristoalueelle, joka on n. 225 km Araratista lounaaseen ja joitakin kilometrejä Vanjärvestä etelään. Koska kerubit kerrotaan asetetun vain puutarhan itäpuolelle, mistä Aadam ja Eeva poistuivat, voidaan päätellä, että jotkin luonnolliset esteet, esimerkiksi vuoret, ovat saattaneet ympäröidä Eedeniä (1Mo 3:24).

Voidaan otaksua, että sen jälkeen kun Aadam karkotettiin paratiisin kaltaisesta puutarhasta eikä kukaan ’viljellyt sitä eikä huolehtinut siitä’, se rehotti pelkästään luonnontilassa vain eläinten asuessa sen rajojen sisäpuolella, kunnes vedenpaisumuksen tulvavedet tuhosivat sen täydellisesti, eikä sen sijainnista jäänyt ihmiselle muuta tietoa kuin Jumalan henkeyttämä kertomus sen olemassaolosta (1Mo 2:15).

2. Yksi niistä leeviläisistä, jotka vastasivat kuningas Hiskian uudistuskehotukseen ja jotka määrättiin sen jälkeen jakelemaan pyhiä anteja pappisosastoille Koren, ’idän puolella toimivan portinvartijan’, alaisuudessa (2Ai 29:12; 31:14, 15).