Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Eeli

Eeli

(’noussut, ylös mennyt’).

Israelin ylimmäinen pappi; ilmeisesti Aaronin neljäntenä mainitun pojan, Itamarin, jälkeläinen (vrt. 2Sa 8:17; 1Ku 2:27; 1Ai 24:3; 2Mo 6:23). Ylimmäisenä pappina Eeli tuomitsi Israelia 40 vuotta. Hänen elinaikanaan Samuel alkoi toimia profeettana. (1Sa 4:18; 3:10–13, 19–21.) Eelin ajalle oli tunnusomaista Israelissa vallinnut hengellinen nälänhätä, sillä ”noina päivinä tuli harvoin sanaa Jehovalta; ei ollut mitään näkyä kerrottavana” (1Sa 3:1).

Ensimmäinen välähdys Eelistä esitetään 1. Samuelin kirjan 1. luvussa. Eeli istuu ulkona tabernaakkelin ovenpielessä ja nuhtelee vanhurskasta Hannaa, jonka hän päättelee olevan juovuksissa, vaikka Hanna on todellisuudessa rukoillut pitkään Jehovan edessä tabernaakkelin edustalla. Hannan vastattua, ettei hän ole juovuksissa vaan että hän on puhunut huolensa ja mielipahansa runsaudesta, Eeli lähettää hänet menemään rauhassa. Jehova vastaa Hannan rukoukseen, ja Hanna synnyttää pojan, jolle hän antaa nimen Samuel. Heti kun poika on vieroitettu, Hanna luovuttaa hänet tabernaakkelipalvelukseen juhlallisen lupauksensa mukaisesti. (1Sa 1:9–18, 20, 24, 28; 2:11, 18.)

Leväperäinen poikien kurittamisessa. Isänä ja Israelin ylimmäisenä pappina Eeli suhtautuu leväperäisesti Jehovan kurin antamiseen. Hänen kaksi poikaansa, Hofni ja Pinehas, toimivat pappeina, mutta he ovat ”kelvottomia miehiä”, joita kiinnostaa vain vatsansa täyttäminen ja epäpuhtaiden sukupuolisten halujensa tyydyttäminen. He eivät tyydy siihen osaan uhrista, joka heille Jumalan lain mukaan kuuluu, vaan he jopa asettavat itsensä Jehovan edelle käskemällä palvelijan vaatia uhraajalta raakaa lihaa ennen kuin rasva pannaan savuamaan alttarille. Eelin ahneet, aistilliset pojat käyttävät hyväkseen sitä asemaa, joka heillä on kohtaamisteltassa, harjoittavat paheellisuutta ja varastavat Jehovan puhtaan palvonnan kustannuksella. Silloinkaan kun Eelin turmeltuneet pojat ovat moraalittomissa suhteissa niiden naisten kanssa, jotka palvelevat tabernaakkelin sisäänkäynnin luona, hän ei erota heitä virasta vaan pelkästään nuhtelee heitä lempeästi. Eeli kunnioittaa jatkuvasti poikiaan enemmän kuin Jehovaa. (1Sa 2:12–17, 22–25, 29.)

Aikanaan Jumalan profeetta tulee kertomaan ankaraa varoitussanomaa: Eelin huoneen voima ja vaikutusvalta katkaistaan, niin että hänen huoneessaan ei tule olemaan yhtään vanhusta. Hänen turmeltuneiden poikiensa on määrä kuolla yhden ja saman päivän aikana. (1Sa 2:27–36.) Juuri nuoren Samuel-pojan välityksellä Jehova vakuuttaa uudestaan, että epäsuotuisa tuomio kohtaa Eelin huonetta (1Sa 3:11–14). Sanoman kertominen pelottaa Samuelia, mutta Eelin pyynnöstä hän kertoo sen. Silloin Eeli alistuu nöyrästi ja sanoo: ”Se on Jehova. Tehköön hän minkä hyväksi näkee.” (1Sa 3:15–18.)

Jehova tuomitsee Eelin huoneen. Rangaistus tulee Jumalan sanan mukaisesti. Noin 4000 israelilaista miestä kaatuu taistelussa filistealaisia vastaan. Israelilaiset päättävät hakea arkun Silosta ja tuoda sen leiriin, sillä he ajattelevat tämän vapauttavan heidät heidän vihollisistaan. Mutta filistealaiset tehostavat sotaponnistelujaan. 30000 israelilaista saa surmansa. Arkku kaapataan. Hofni ja Pinehas, jotka ovat arkun luona, kuolevat. Eräs Benjaminista oleva mies kiiruhtaa taistelulinjoilta tuomaan sanomaa Eelille. Sokea ja heikko 98-vuotias Eeli on istuimella tien varrella, koska hänen sydämensä vapisee arkun vuoksi. Kuullessaan, että arkku on kaapattu, Eeli kaatuu taaksepäin, hänen niskansa murtuu, ja hän kuolee. (1Sa 4:2–18.)

Eelin huonetta rangaistiin myös kuningas Saulin kädellä, kun hän säälimättömästi käski murhata Nobin papit, jotka olivat Eelin jälkeläisiä Pinehasin pojan Ahitubin kautta (1Sa 14:3; 22:11, 18). Ainoastaan Abjatar, Ahimelekin poika, pääsi pakoon verilöylyä ja palveli pappina koko Daavidin hallituskauden ajan (1Sa 22:20; 2Sa 19:11). Salomo poisti kuitenkin Abjatarin papin tehtävästä, koska tämä oli tarjonnut apua Adonialle, kapinalliselle salaliittolaiselle (1Ku 1:7; 2:26, 27). Näin toteutui Jehovan tuomio Eelin huoneelle, ja hänen jälkeläisensä poistettiin ylimmäisen papin virasta kaikiksi ajoiksi (1Sa 3:13, 14).