1. Benjaminin heimoon kuuluneen Jediaelin jälkeläinen Bilhanin kautta; urhoollinen, väkevä mies (1Ai 7:6, 10, 11).

2. Benjaminin heimoon kuuluneen Geran poika (Tu 3:15). Jumala valitsi Ehudin vapauttamaan kansakunnan 18 vuotta kestäneestä Moabin kuninkaan Eglonin orjuudesta. Jumala oli sallinut israelilaisten sortamisen, koska ”he tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä”. (Tu 3:12–14.)

Kun israelilaiset alkoivat huutaa Jehovaa avukseen, hän herätti heille Ehudissa ”pelastajan”. Aikanaan israelilaiset lähettivät Eglonille pakkoveroa Ehudin välityksellä. Ehud oli tehnyt itselleen kaksiteräisen miekan, ”kyynärän [hepr. goʹmed] pituisen”; pituusmitasta ei ole tarkkaa tietoa tässä nimenomaisessa tapauksessa. Jotkut otaksuvat, että tarkoitettiin n. 38 cm:n mittaista lyhyttä kyynärää. Ehud oli vasenkätinen mies eli kirjaimellisesti ’mies jonka oikea käsi oli suljettu (estetty)’. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Ehud olisi ollut raajarikko, sillä tällaista heprealaista sanontatapaa käytetään 700 benjaminilaissoturista, joissa ei todennäköisesti ollut mitään fyysistä vikaa vaan jotka olivat ”vasenkätisiä”, ilmeisesti molempikätisiä. (Tu 3:15, 16, Rbi8, alav.; 20:16; vrt. 1Ai 12:2.) Raamatussa ei erikseen sanota Ehudin olleen molempikätinen, vaikka se on mahdollista. Joka tapauksessa, koska hän oli vasenkätinen, hän vyötti miekan vaatteensa alle oikealle kupeelleen.

Vietyään pakkoveron Ehud lähetti pakkoveron kantajat pois ja kääntyi takaisin Gilgalissa olevien louhosten luona. Sitten Ehud tuli Eglonin luo tämän Moabin kuninkaan istuessa kattohuoneessaan ja sanoi hänelle: ”Minulla on sinulle sana Jumalalta.” Kiinnostuneena Eglon nousi valtaistuimeltaan. Tällöin Ehud ”ojensi vasemman kätensä ja otti miekan oikealta kupeeltaan” ja upotti sen erittäin lihavan Eglonin vatsaan, jolloin ”kahvakin meni sisään terän mukana, niin että ihra peitti terän kokonaan”. Oikeakätinen mies olisi todennäköisesti vetänyt miekkansa vasemmalta sivultaan vartalonsa editse. Eglon ei siis luultavasti osannut odottaa, että Ehud vetäisi miekan oikealta kupeeltaan vasemmalla kädellään. Vihollishallitsija oli nyt kuollut, ja suljettuaan ja lukittuaan kattohuoneen ovet jälkeensä Ehud pakeni tuuletusaukon kautta. Kun Eglonin palvelijat lopulta avasivat ovet, he huomasivat, että ”heidän herransa makasi kuolleena lattialla”! (Tu 3:15–25.)

Ehud pakeni Efraimin vuoristoon, järjesti sitten israelilaisten armeijan ja sanoi heille: ”Seuratkaa minua, sillä Jehova on antanut  vihollisenne moabilaiset teidän käsiinne.” Valloitettuaan Jordanin kahlaamot israelilaiset estivät moabilaisia perääntymästä kotimaahansa. Oman kuninkaan kuolema oli epäilemättä ollut kova isku moabilaisten itseluottamukselle, ja niinpä israelilaiset löivät 10000 moabilaista, ”kaikki rotevia ja kaikki urhoollisia miehiä, eikä yksikään päässyt pakoon”. Kun Moab oli alistettu Israelin käden alle ja Ehudin johtoon, ”maassa vallitsi rauha kahdeksankymmentä vuotta”. (Tu 3:26–30.)

Ehudia ei sanota nimenomaan ”tuomari Ehudiksi”, vaan hänestä puhutaan ”pelastajana” (Tu 3:15). Kuitenkin Otnielia kutsuttiin sekä ”pelastajaksi” että ”tuomariksi” (Tu 3:9, 10), ja elettiin tuomarien aikaa. Ehudia pidettiin siis nähtävästi paitsi ”pelastajana” myös tuomarina.

3. Nimi, joka mainitaan Benjaminin jälkeläisten joukossa 1. Aikakirjan 8:1, 6:ssa.