(mahd. ’pässi’ tai ’pässin paikka’), Elot (mon.).

Paikka, joka mainitaan ensi kerran Mooseksen kerratessa israelilaisten 40-vuotista erämaavaellusta (5Mo 2:8). Elat mainitaan Esjon-Geberin ohella, ja se sijaitsi ”Punaisenmeren rannalla Edomin maassa” (1Ku 9:26). Tämä viittaa koillisessa sijaitsevaan Punaisenmeren lahteen, Akabanlahteen. Tutkijat ovat periaatteessa yhtä mieltä 300–400-luvulla eläneen Hieronymuksen kanssa: hän samasti Elatin kaupunkiin, joka tunnettiin tuolloin nimellä Aila ja jolla oli yhteyksiä nabatealaisiin. Siinä tapauksessa Elat sijoittuisi nykyisen, lahden koilliskolkassa sijaitsevan arabialaisen Akaban kaupungin paikalle tai sen lähistölle (nykyinen Eilat-niminen juutalainen kaupunki taas sijaitsee luoteispohjukassa).

Elat oli edomilaisten valta-aluetta, kun israelilaiset kulkivat tuon seudun läpi matkallaan Kanaaniin. Elatin alueelta on löydetty sinettejä, joissa on edomilainen nimi ”Qosʽanal, kuninkaan palvelija”, ja jotka ovat arkeologien mukaan peräisin 600-luvulta eaa.

Elat ja sen lähellä sijaitseva Esjon-Geber joutuivat Juudan alaisuuteen ilmeisesti sen vuoksi, että Daavid valloitti Edomin (2Sa 8:13, 14), ja ne mainitaan Salomon laivanrakennushankkeiden yhteydessä (1Ku 9:26; 2Ai 8:17). Esjon-Geberin sanotaan olleen ”lähellä Elotia”, mikä tarkoittaa ehkä sitä, että ainakin tuohon aikaan Elat (Elot) oli huomattavampi noista kahdesta paikasta.

Juudan kuninkaan Joramin hallituskaudella Elatin hallinto siirtyi ilmeisesti takaisin Edomille (2Ku 8:20–22). Seuraavalla vuosisadalla kaupunki palautettiin Juudalle ja kuningas Ussia (Asarja) rakensi sen uudelleen (2Ku 14:21, 22; 2Ai 26:1, 2). Sitten Ahasin hallituskaudella (761–746 eaa.) syyrialaiset anastivat sen Juudalta ja edomilaiset asuttivat sen jälleen, eikä se sen koommin siirtynyt Juudan haltuun (2Ku 16:6). Masoreettisessa tekstissä lukee tässä kohdassa ”Edomin” (ʼEdōmʹ) tilalla ”Syyria” tai ”Aram” (hepr. ʼAramʹ). Nykyään useimmat tutkijat hyväksyvät kuitenkin ensin mainitun, reunahuomautukseen perustuvan lukutavan ja uskovat, että kirjuri sekoitti heprealaisen kirjaimen daʹlet (ד) samannäköiseen kirjaimeen rēš (ר).

Koska Elat oli oikeastaan keidas, se oli Etelä-Arabiasta Egyptiin, Kanaaniin tai Damaskokseen johtavan karavaanireitin varrella sijaitseva pysähdyspaikka. Lisäksi Esjon-Geber ja Elat sijaitsivat kohdassa, josta ’Tarsisin-laivat’ pääsivät liikennöimään edestakaisin vesiteitse Arabiaan, Itä-Afrikkaan ja mahdollisesti Intiaan (1Ku 10:22; 9:26, 27). Tältä alueelta on löydetty arameankielisiä kirjoituksia, esim. Persian maailmanvallan aikaisia viinikuitteja, sekä jäännöksiä kreikkalaistyylisistä, laadukkaista saviastioista, jotka oli ehkä tarkoitettu kuljetettaviksi edelleen Arabiaan.