ELIA oli profeetta, joka vaati jumalallisuuskokeen järjestämistä Karmelinvuorelle. Baalin palvonta turmeli pohjoista valtakuntaa, mutta Elia haastoi rohkeasti 450 Baalin profeettaa todistamaan, että Baal oli tosi Jumala. Heidän kiihkeät, tuntikausia kestäneet rukouksensa eivät tuottaneet tulosta. Sitten Elia asetti esille teurasuhrinsa, kasteli sen monta kertaa läpimäräksi ja rukoili Jehovaa. Kun tuli iski viipymättä alas taivaasta, kulutti uhrin ja nuolaisi veden, kansa huudahti: ”Jehova on tosi Jumala!” Silloin Elia määräsi Baalin profeetat surmattaviksi. (1Ku 18:18–40.)

Elia kuitenkin pelästyi kuullessaan, että kuningatar Isebel punoi juonia hänen surmaamisekseen. Hän pakeni n. 150 km Beersebaan ja kulki sitten vielä 300 km Siinainvuorelle. Jehova ei hylännyt Eliaa tämän tilapäisen rohkeudenmenetyksen vuoksi, vaan vakuutti hänelle, että hänellä olisi vielä muitakin profeetan tehtäviä täytettävänä. (1Ku 19:1–18.)

Elisa oli Elian seuraaja. Kun Syyrian sotavaunut piirittivät Elisaa, hänellä oli riittävästi uskoa sen tajuamiseen, että todellisuudessa enkelien sotavaunut piirittivät Syyrian sotajoukkoja! (2Ku 6:15–17.)