(’karvainen’).

Iisakin ja Rebekan esikoinen; Jaakobin kaksoisveli ja edomilaisten esi-isä. Hänelle annettiin nimi Esau, koska hän oli syntyessään epätavallisen karvainen, mutta hän sai nimen Edom (merk. ’punainen’) sen punaisen linssimuhennoksen vuoksi, josta hän myi esikoisoikeutensa. (1Mo 25:25, 26, 30.)

Jo ennen kuin kaksoset syntyivät 1858 eaa., jolloin Iisak oli 60-vuotias, ne sysivät toisiaan äitinsä kohdussa. Kun Rebekka kysyi sen merkitystä, Jehova paljasti hänelle, että kaksi kansallista ryhmää erkanisi hänen sisästään ja että vanhempi palvelisi nuorempaa. (1Mo 25:22, 23.)

Ylenkatse hengellisiä asioita kohtaan. Esausta tuli taitava ja seikkailunhaluinen metsästäjä, ”villi mies”. Toisin kuin veljensä, ”moitteeton” Jaakob, Esau oli lihallismielinen ja materialistinen. (1Mo 25:27, Rbi8, alav.) Mutta Iisak rakasti Esauta, ”sillä se tiesi riistaa hänen suuhunsa” (1Mo 25:28).

Eräänä päivänä kun Jaakob oli keittämässä muhennosta, Esau tuli kedolta väsyneenä ja nälkäisenä. Vastaukseksi Esaun pyyntöön: ”Nopeasti, antaisitko minun särpiä sitä punaista – sitä punaista siitä” Jaakob pyysi häntä myymään esikoisoikeutensa. Koska Esau ei arvostanut pyhiä asioita, nimittäin Jehovan Abrahamille antamaa lupausta siemenestä, jonka välityksellä kaikki maan kansakunnat siunaisivat itsensä, hän myi hätäisesti valalla vannoen Jaakobille esikoisoikeutensa yhdestä ateriasta, johon kuului linssimuhennosta ja leipää. Halveksimalla tällä tavoin esikoisoikeutta ja pitämällä sitä vähäarvoisena Esau ilmaisi täydellistä uskon puutetta. Kenties hän ei itse halunnut joutua kärsimään sen Jumalan sanan täyttymykseksi, joka koski Abrahamin siementä: ”Siemenesi tulee asumaan muukalaisena maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heikäläisiä heidän on palveltava, ja nämä ahdistavat heitä neljänsadan vuoden ajan.” (1Mo 15:13; 25:29–34; Hpr 12:16.)

Esau teki 40-vuotiaana omat avioliittojärjestelynsä. Hän valitsi moniavioisuuden, ja toisin kuin isänsä Iisak, joka oli antanut isänsä Abrahamin hankkia hänelle vaimon Jehovan palvojien joukosta, Esau otti vaimoikseen kaksi pakanallista heettiläisnaista, Juditin (Oholibama?) ja Basematin (Ada?). Nämä naiset osoittautuivat mielikarvauden lähteeksi sekä Iisakille että Rebekalle. (1Mo 26:34, 35; 36:2; 24:1–4, 50, 51.) (Ks. BASEMAT nro 1; JUDIT.)

Jaakobin siunaaminen. Kun Iisak oli ikääntynyt, hän halusi siunata vanhemman poikansa Esaun. Ensin Iisak kehotti Esauta metsästämään riistaa ja laittamaan hänelle herkkuruoan. Esau ryhtyi täyttämään pyyntöä saadakseen esikoisen siunauksen, vaikka todellisuudessa hänellä ei enää ollut oikeutta saada tuota siunausta, koska hän oli myynyt esikoisoikeutensa. Hän oli täten valmis rikkomaan valaan sidotun liiton, jonka hän oli tehnyt myydessään esikoisoikeutensa. Koska Rebekka tiesi, mitä Jehova oli sanonut hänelle ennen kaksosten syntymää, hän puuttui asiaan ja neuvoi Jaakobia esittäytymään isälleen Esauna ja hankkimaan siten siunauksen, joka laillisesti kuului hänelle. Mennessään sokean isänsä eteen Jaakob oli pukeutunut Esaun vaatteisiin ja hänellä oli vohlannahat käsissään ja paljaassa kaulassaan. Niinpä Iisak ei tuntenut häntä. (1Mo 25:23; 27:1–23.)

Tuskin Iisak oli lopettanut Jaakobin siunaamisen, kun Esau palasi metsältä ja ryhtyi valmistamaan herkkuruokaa isälleen. Tullessaan isänsä eteen vastaanottamaan epärehellisesti siunausta ja saadessaan kuulla, että Iisak oli siunannut Jaakobin, ”Esau alkoi huutaa äärimmäisen kovaa ja katkerasti”. Hartaasti mutta itsekkäistä vaikuttimista hän pyysi isältään siunausta, mutta ei edes se, että hän puhkesi itkuun, muuttanut Iisakin mieltä eikä saanut tätä peruuttamaan Jaakobille lausumaansa siunausta. Todennäköisesti Iisak tajusi Jehovan ohjanneen asioita. Hän sanoi sitten Esaulle: ”Katso, asuntosi tulee olemaan kaukana hedelmällisistä multamaista ja kaukana kasteesta, joka tulee ylhäältä taivaista. Ja  miekkasi varassa tulet elämään, ja veljeäsi tulet palvelemaan. Mutta on tapahtuva, että kun alat kuljeskella valtoimenaan, sinä murrat hänen ikeensä niskastasi.” (1Mo 25:33; 27:30–40; Hpr 12:17.)

Esau tiesi, että Jaakobilla oli oikeus saada siunaus, koska hän oli laillisesti hankkinut esikoisoikeuden. (Arkeologiset todisteet vahvistavat, että Lähi-idän muinaisten kansojen keskuudessa oli tapana vaihtaa esikoisoikeus johonkin aineelliseen. Esimerkiksi muuan Nuzista löydetty teksti kertoo erään veljeksen vaihtaneen perintöosuutensa kolmeen lampaaseen.) Mutta Kainin tavoin Esau hautoi vihamielisyyttä veljeään Jaakobia kohtaan ja odotti tilaisuutta surmata hänet. Saatuaan kuulla tästä Rebekka neuvoi siksi Jaakobia pakenemaan hänen veljensä Labanin luo Haraniin. Yrittäessään saada Iisakin suostumaan tähän Rebekka päätti huomaavaisesti olla paljastamatta Iisakille Esaun murhanhimoisia aikeita ja kertoi vain, miten häneen koskisi, jos Jaakob ottaisi vaimokseen jonkun Heetin tyttärien kaltaisen. Silloin Iisak kutsui luokseen Jaakobin, siunasi hänet ja kehotti häntä menemään Paddan-Aramiin Rebekan sukulaisten luo ja hankkimaan sieltä vaimon itselleen. Tämän näkeminen sai Esaun ottamaan kolmannen vaimon, Mahalatin (Basemat?), Abrahamin pojan Ismaelin tyttären. (1Mo 27:41–28:9; 36:3; ks. BASEMAT nro 2.)

Myöhemmät tapahtumat. Jolloinkin niiden 20 vuoden aikana, jotka Jaakob oli poissa, Esau alkoi vakiinnuttaa asemaansa Seirissä, Edomin maa-alueella (1Mo 32:3; Jos 24:4). Näyttää kuitenkin siltä, että vasta vuosia myöhemmin hän muutti kokonaan Seiriin ja vei mukanaan perheensä ja kaiken omaisuutensa (1Mo 36:6–8). Kun Jaakob palasi Kanaaniin, hän tuli kovin levottomaksi saatuaan lähettämiltään sanansaattajilta kuulla, että Esau oli matkalla häntä vastaan 400 miestä mukanaan. Esau tuli 400-henkisen miesjoukon kanssa ehkä tehdäkseen vaikutuksen veljeensä ylivoimallaan tai mahdollisesti osoittaakseen olevansa mahtava päällikkö. Rukoiltuaan Jehovaa Jaakob lähetti edellään anteliaan lahjan, joka käsitti yli 550 karjaeläintä. Nähdessään Esaun Jaakob nöyrästi ”kumartui maahan seitsemän kertaa, ennen kuin hän tuli lähelle veljeään”. Esau juoksi sitten Jaakobia vastaan, syleili häntä, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Molemmat itkivät. Ensin Esau kieltäytyi ottamasta vastaan Jaakobin lahjaksi tarjoamaa karjaa sanoen: ”Minulla on yllin kyllin, veljeni. Jääköön omasi sinulle itsellesi.” Mutta Jaakobin pyydeltyä hartaasti Esau otti lopulta lahjan vastaan. Hän tarjoutui sitten kulkemaan Jaakobin kanssa, mutta hänen veljensä kieltäytyi tästä tahdikkaasti samoin kuin siitä Esaun myöhemmästä ehdotuksesta, että hän antaisi muutamia miehiään Jaakobin käyttöön, todennäköisesti suojelijoiksi. Sitten Esau miehineen lähti paluumatkalle Seiriin. Raamatussa mainitaan, että Iisakin kuoltua noin 23 vuotta myöhemmin Esau ja Jaakob hautasivat isänsä. (1Mo 32:6, 7, 10–15; 33:1–3, 8, 9, 11–16; 35:29.)

Jumalallisia periaatteita valaistaan. Esaun persoonallisuus osoittaa selvästi, ettei Jehova Jumala toiminut mielivaltaisesti tai epäjohdonmukaisen puolueellisesti valitessaan luvatun Siemenen esi-isäksi Jaakobin. Esau ei ollut sopiva luvatun Siemenen suoranaiseksi esi-isäksi, koska hän osoitti arvostuksen puutetta hengellisiä asioita kohtaan ja pyrki kiihkeästi tyydyttämään lihallisia halujaan. Tästä syystä Jehova sanoo profeettansa Malakian kautta: ”Kuitenkin minä rakastin Jaakobia, ja Esauta olen vihannut.” Esau ei kuulu niiden uskollisten todistajien pilveen, jotka luetellaan Heprealaiskirjeen 11. luvussa, jossa Paavali sanoo: ”Uskon vaikutuksesta Abraham – – asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat hänen ohellaan sen saman lupauksen perillisiä.” (Mal 1:2, 3; Hpr 11:8, 9; 12:1.)

Se, että Jehova valitsi Jaakobin eikä Esauta, osoittaa, ettei Jumalan valinta riipu ihmisen määräyksistä. Apostoli Paavali valaisee tämän tapauksen avulla sitä, etteivät todelliset Abrahamin lapset ole välttämättä hänen lihallisia jälkeläisiään eivätkä niitä, jotka luottavat omiin tekoihinsa, vaan että he ovat niitä, joilla on samanlainen usko kuin Abrahamilla oli. (Ro 9:6–12.)

Esau asetetaan varoittavaksi esimerkiksi kristityille, etteivät he materialistisen Esaun tavoin ilmaisisi arvostuksen puutetta pyhiä eli hengellisiä asioita kohtaan (Hpr 12:16). (Ks. EDOM, EDOMILAISET.)