Esikoinen on Raamatussa pääasiassa isän (ei niinkään äidin) vanhin poika, isän suvunjatkamiskyvyn ensi osoitus (5Mo 21:17). Myös eläinten ensimmäisiä urospuolisia jälkeläisiä sanotaan toisinaan ”esikoisiksi” (1Mo 4:4).

Jo varsin varhaisina aikoina esikoispojalla oli kunnia-asema perheessä ja hän peri huonekunnan pään aseman. Hän peri myös kaksinkertaisen osan isän omaisuudesta (5Mo 21:17). Joosef asetti Ruubenin istumaan aterialle hänen esikoisoikeutensa mukaan (1Mo 43:33). Raamatussa ei kuitenkaan aina kunnioiteta esikoista siten, että pojat lueteltaisiin syntymäjärjestyksessä. Ensimmäiseksi mainitaan usein huomattavin tai uskollisin poika eikä esikoinen (1Mo 6:10; 1Ai 1:28; vrt. 1Mo 11:26, 32; 12:4). (Ks. ESIKOISOIKEUS; PERINTÖ.)

Esikoisilla oli melkoisen huomattava merkitys silloin, kun Jehova vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Egyptiläisten keskuudessa esikoiset pyhitettiin auringonjumala Amon-Ralle, jonka oletettiin olevan kaikkien esikoisten suojelija. Kymmenes Jehovan egyptiläisille aiheuttama vitsaus häpäisi tätä jumalaa ja osoitti hänen kyvyttömyytensä suojella esikoisia. Koska israelilaiset noudattivat niitä Jumalan ohjeita, jotka koskivat karitsan teurastamista ja sen veren roiskimista heidän talojensa ovenpieliin ja ovenpäälliseen, heidän esikoisensa eivät kuolleet, kun taas kaikki egyptiläisten – sekä ihmisten että eläinten – esikoiset saivat surmansa. (2Mo 12:21–23, 28, 29.) Ilmeisesti useimmissa tapauksissa tarkoitetaan  kunkin huonekunnan esikoispoikaa eikä huonekunnan päätä, vaikka hän saattoikin olla esikoinen. Luultavasti farao itsekin oli esikoinen, mutta hän ei menettänyt henkeään. Saattaa kuitenkin olla, ettei kaikissa egyptiläisissä huonekunnissa ollut kirjaimellista esikoispoikaa (jos aviopari oli lapseton tai esikoispoika oli jo kuollut), ja koska 2. Mooseksen kirjan 12:30:n mukaan ”ei ollut yhtään huonekuntaa, jossa ei ollut kuollutta”, tuhottavaksi ovat ehkä joutuneet myös ne, joilla ensisijaisesti oli huonekunnan esikoisen asema.

Koska israelilaisten esikoispojista tuli aikanaan eri huonekuntien päämiehiä, he edustivat koko kansakuntaa. Jehova sanoi koko kansakuntaa ’esikoisekseen’, koska se oli hänen esikoiskansansa hänen Abrahamin kanssa tekemänsä liiton perusteella (2Mo 4:22). Jehova käski, että ”jokainen miespuolinen esikoinen, jokainen joka avaa kohdun Israelin poikien keskuudessa, sekä ihmisten että kotieläinten joukossa”, pyhitettäisiin hänelle, koska hän oli säästänyt noiden esikoisten hengen (2Mo 13:2). Esikoispojat siis vihittiin Jumalalle.

Myöhemmin Jehova otti miespuoliset leeviläiset, ilmeisesti leeviläisten 300 esikoista lukuun ottamatta (vrt. 4Mo 3:21, 22, 27, 28, 33, 34:ää 3:39:ään), Israelin esikoispoikien sijaan kuukauden ikäisistä alkaen. Kaikista niistä 273:sta, jonka verran Israelin poikien esikoisia oli yli leeviläisten määrän, piti maksaa Aaronille ja hänen pojilleen viiden sekelin (11 dollarin) lunastushinta. Lisäksi Jehova otti leeviläisten kotieläimet muiden heimojen kotieläinten esikoisten sijaan. (4Mo 3:40–48.) Tuosta ajasta lähtien esikoispoika piti esittää Jehovalle tabernaakkelissa tai temppelissä äidin epäpuhtausjakson jälkeen ja hänet piti lunastaa maksamalla kuukauden ikäisestä viisivuotiaaseen saakka arviohinta, ”viisi hopeasekeliä pyhäkkösekelin mukaan” (3Mo 12:1–3; 27:6; 4Mo 18:15, 16).

Puhtaiden eläinten, esim. sonnin, karitsan tai vuohen, urospuolisia esikoisia ei tullut lunastaa. Sellaisella sonnilla ei saanut teettää työtä, eikä sellaista karitsaa saanut keritä. Ne tuli sen sijaan esittää teurasuhriksi Jehovalle tabernaakkelissa tai temppelissä kahdeksantena päivänä niiden syntymästä. (2Mo 22:30; 4Mo 18:17; 5Mo 15:19, 20.) Jos eläimessä oli kuitenkin jokin paha vika, sitä ei saanut uhrata Jehovalle vaan se piti syödä omistajan asuinpaikassa (5Mo 15:21–23).

Aasin, epäpuhtaan eläimen, esikoista ei voitu esittää teurasuhriksi, joten se piti lunastaa eli ostaa takaisin korvaamalla se lampaalla. Muussa tapauksessa siltä oli taitettava niska, koska aasin esikoinen kuului Jehovalle eikä ihminen saanut käyttää sitä. (2Mo 13:12, 13; 34:19, 20.) Mutta 3. Mooseksen kirjan 27:27:ssä sanotaan: ”Jos se kuuluu epäpuhtaisiin eläimiin ja hänen on lunastettava se arviohinnan mukaan, niin hänen on annettava viidennes siitä sen lisäksi. Mutta jos sitä ei osteta takaisin, niin se on myytävä arviohinnan mukaan.” Joidenkin kommentaattorien mielestä tämä raamatunkohta on mukaelma säännöksestä, joka koski aasin lunastusta. Ilmeisesti 3. Mooseksen kirjan 27:27:ssä käsitellään kuitenkin eri asiaa. Sen sijaan, että sanat ”jos se kuuluu epäpuhtaisiin eläimiin” tarkoittaisivat epäpuhdasta eläintä, esim. aasia, ne voivat viitata eläimeen, joka oli siinä mielessä epäpuhdas, että se ei sopinut teurasuhriksi, koska se oli viallinen.

Miksi Jehova sanoo ’palvelijaansa Daavidia’ esikoiseksi, vaikka Daavid ei ollut esikoispoika?

Psalmissa 89 Jehova mainitsee ’palvelijansa Daavidin’ ja palauttaa mieleen hänen kanssaan tehdyn valtakuntaliiton. Tässä yhteydessä hän sanoo: ”Minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.” (Ps 89:20, 27.) Daavid ei ollut esikoispoika (1Ai 2:13–15). Nähtävästi Jehova puhui siis profeetallisesti hänestä, jota Daavid esikuvasi, joten kysymyksessä oli Jumalan oma, taivaassa oleva ”Esikoispoika”, jolle Hän suo korkeamman kuninkuuden kuin kenenkään ihmishallitsijan kuninkuus (vrt. Hes 34:24, jossa Messiaasta käytetään ilmausta ”palvelijani Daavid”).

Jeesuksen Kristuksen osoitetaan olevan ”koko luomakunnan esikoinen” ja ”esikoinen kuolleista”, ei pelkästään luoduista tai kuolleista herätetyistä huomattavin vaan ensimmäinen, joka suoranaisesti luotiin, ja ensimmäinen, joka herätettiin kuolleista loputtomaan elämään (Kol 1:15, 18; Il 1:5; 3:14). Maan päällä hän oli Marian esikoinen ja hänet esitettiin temppelissä Jehovan lain mukaisesti (Lu 2:7,  22, 23). Apostoli Paavali sanoo taivaissa kirjattuja Jeesuksen Kristuksen seuraajia ”esikoisten seurakunnaksi”, ensimmäisiksi, jotka Jumala on hyväksynyt pojiksi sen perusteella, että he uskovat Jeesuksen uhriin, ja ensimmäisiksi Kristuksen seuraajiksi, joiden ei ylösnousemuksensa jälkeen tarvitse enää kuolla (Hpr 12:23).

Jobin 18:13:ssa käytetty ilmaus ”kuoleman esikoinen” tarkoittaa kaikkein tappavinta sairautta.