Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirja, jonka nimi tulee sen päähenkilön nimestä, tosin joissakin latinalaisen Vulgatan jäljennöksissä nimenä on ”Ahasveros” sen persialaisen kuninkaan mukaan, jolla on kertomuksessa huomattava osa. Juutalaiset käyttävät kirjasta nimeä Megil·latʹ ʼEs·terʹ tai vain Megil·lahʹ ’käärö, kirjakäärö’, sillä he pitävät sitä itsessään erittäin arvokkaana käärönä.

 Kirjan kirjoittaja. Raamatussa ei sanota, kuka kirjoitti Esterin kirjan. Jotkut tutkijat pitävät kirjaa Esran kirjoittamana, mutta todisteet viittaavat pikemminkin Mordokaihin. Asemansa vuoksi Mordokailla oli tiedossaan kaikki ne yksityiskohdat, jotka kerrotaan hänen omista asioistaan, Esterin asioista, Hamanin perheenjäsenten toimista ja varsinkin siitä, mitä Susan linnassa tapahtui. Sen jälkeen kun hänet oli ylennetty Persian hallituksen pääministeriksi, hänellä oli käytettävissään kertomuksessa mainitut viralliset asiakirjat, ja samoin kuin Daniel, Esra ja Nehemia, jotka toimivat Persian hallintoviranomaisina muina aikoina, kirjoittivat raamatunkirjoja, joissa kuvaillaan juutalaisten suhdetta tuohon maailmanvaltaan, on kaikkein todennäköisintä, että juuri Mordokai Jehovan siunaamana kirjoitti Esterin kirjan.

Historiallinen tausta. Kertomuksessa ilmaistaan tapahtumien ajankohdaksi sen Ahasveroksen hallituskausi, jonka hallitessa Persian maailmanvalta ulottui Intiasta Etiopiaan ja käsitti 127 maakuntaa eli hallintoaluetta (Est 1:1). Nämä seikat ja se, että Esra sisällytti kirjan Raamatun kaanoniin, rajoittavat sen tapahtumien aikaa niin, että hallitsijana oli joku seuraavista kolmesta maallisen historian tuntemasta kuninkaasta: persialainen Dareios I, Kserkses I tai Artakserkses Longimanus. Sekä Dareios I:n että Artakserkses Longimanuksen tiedetään kuitenkin suosineen juutalaisia ennen 12. hallitusvuottaan, mikä ei sovi kirjan Ahasverokseen, koska hän ei ilmeisestikään tuntenut hyvin juutalaisia eikä heidän uskontoaan eikä ollut taipuvainen suosimaan heitä. Sen vuoksi Esterin kirjan Ahasveroksen uskotaan olevan Kserkses I, Persian kuninkaan Dareios Suuren poika. Jotkin käännökset (KR-92, AT, Mo) jopa käyttävät tekstissä nimeä ”Kserkses” nimen ”Ahasveros” sijasta.

 Esterin kirjassa tämän kuninkaan hallitusvuosia aletaan laskea siitä ajasta, jolloin hän oli rinnakkaishallitsijana isänsä Dareios Suuren kanssa. Koska Esterin kirjan ensimmäiset tapahtumat sattuivat hänen hallituskautensa kolmantena vuonna ja kertomuksen loppuosa käsittää hänen hallituskautensa jäljellä olevat vuodet, kirjan tapahtumien aika ulottuu ilmeisesti vuodesta 493 noin vuoteen 475 eaa. (Ks. PERSIA, PERSIALAISET: Kserkseen ja Artakserkseen hallituskaudet.)

Esterin kirja kirjoitettiin jolloinkin Kserkseen 12. vuoden jälkeen ja ilmeisesti Kserkseen hallituskauden loppuun mennessä (n. 475 eaa.). Kirjan eloisan kirjoitustyylin perusteella voidaan päätellä, että kirjoittaja oli tapahtumien silminnäkijä. Kirjassa annetaan lisäksi melko selvästi ymmärtää, että kirjoittajalla oli käytössään valtiollisia asiakirjoja (Est 10:2), minkä vuoksi se kirjoitettiin hyvin todennäköisesti Susassa, Elamin maakunnassa, joka silloin kuului Persiaan. Heprealaisen tekstin seassa käytetään persialaisia ja kaldealaisia sanoja, mikä puhuu edellä mainitun kirjoitusajan sekä sen puolesta, että kirjoituspaikka oli Persia.

Esra on voinut tuoda kirjan Babylonista Jerusalemiin 468 eaa., sillä se kuului Jerusalemin suuren synagogan kaanoniin, ennen kuin tuon synagogan kausi päättyi n. 300 eaa.

Oikeaperäisyys ja kanonisuus. Jotkut epäilevät Esterin kirjan kanonisuutta, koska sitä ei lainata eikä siihen viitata Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Se ei ole kuitenkaan ratkaiseva todiste kirjaa vastaan, sillä sama pitää paikkansa myös joistakin muista kirjoista, joiden kanonisuus on hyvin vahvistettu, esim. Esran ja Saarnaajan kirjoista. Mm. sardeslainen Meliton, Gregorios Nazianzilainen ja Athanasios jättivät Esterin pois kanonisten kirjojen luetteloistaan. Hieronymus, Augustinus ja Origenes kuitenkin viittaavat kirjaan nimeltä. Chester Beatty -kokoelmassa se on Hesekielin ja Danielin kirjojen kanssa samassa koodeksissa, joka koottiin todennäköisesti 200-luvun alkupuoliskolla. Ei vaikuta siltä, että juutalaiset tai varhaiskristityt yleensä olisivat koskaan epäilleet sen kuulumista kaanoniin. Juutalaisten Raamatuissa se sijoitetaan useimmiten Hagiografeihin (Kirjoituksiin) Saarnaajan ja Danielin kirjojen väliin.

Kirjaan liitettiin myöhemmin apokryfisiä lisäyksiä. Jotkut tutkijat ajoittavat ne noin vuoteen 100 eaa., jolloin ne olisi tehty noin 300 vuotta sen jälkeen, kun Heprealaisten kirjoitusten kaanon perinteisen näkemyksen mukaan vahvistettiin.

Esterin kirjan väitetään liioittelevan, kun siinä mainitaan Ahasveroksen hallituskauden kolmantena vuonna järjestettyjen pitojen kestäneen 180 päivää (Est 1:3, 4). On kuitenkin esitetty, että pitojen kestoaika oli näin pitkä, jotta monien eri maakuntien virkamiehet, jotka eivät voineet tehtäviensä vuoksi olla läsnä koko aikaa eivätkä kaikki samanaikaisesti, olisivat voineet osallistua niihin. Tekstissä ei todellisuudessa sanota, että pidot olisivat kestäneet niin kauan, vaan ainoastaan, että kuningas näytti valtakuntansa rikkauksia ja loistoa 180 päivää. Pidot mainitaan sekä 1:3:ssa että 1:5:ssä. Saattaa olla, ettei tässä tarkoiteta kaksia pitoja vaan että kaikille linnaan kokoontuneille päätteeksi laitetut seitsenpäiväiset pidot ovat samat, joihin viitataan jakeessa 3. (C. Keil ja F. Delitzsch, Commentary on the Old Testament, 1973, III osa, Esther, s. 322–324.)

Koska kirjassa ei suoraan mainita Jumalaa, jotkut eivät pidä sitä uskonnollisena kirjana. Siinä puhutaan kuitenkin paastoamisesta ja juutalaisten ”avunhuudosta”, mikä viittaa rukoukseen (Est 4:3, 16; 9:31). Jumalan ilmaistaan ohjailleen tapahtumia siten, että kuningas poti unettomuutta juuri sopivaan aikaan (6:1), ja kirjassa esitetään Esterin saaneen kuningattaren aseman mahdollisesti siksi, että se oli Jumalan tarkoitus (4:14). Lisäksi se, että Mordokai kieltäytyi jyrkästi kumartumasta Jumalan vihollisen Hamanin edessä, joka agagilaisena on saattanut olla kuninkaallinen amalekilainen, todistaa Mordokain palvoneen Jehovaa (3:1–6; 2Mo 17:14).

Historian ja arkeologian todistus. Historialliset ja arkeologiset löydöt ovat omalta osaltaan vahvistaneet Esterin kirjan oikeaperäisyyden. Seuraavassa on tästä vain muutama esimerkki. Siitä tavasta, jolla persialaiset kunnioittivat jotakuta, esitetään autenttinen kuvaus (Est 6:8). Valkoinen ja sininen (tai violetti) olivat Persian kuninkaalliset värit. Esterin 8:15:stä luemme, että Mordokailla oli yllään ”sininen ja pellavainen kuninkaallinen puku” ja purppuranpunainen päällysviitta.

Ester ”asettui kuninkaan talon sisäpihaan  vastapäätä kuninkaan taloa kuninkaan istuessa kuninkaallisella valtaistuimellaan kuninkaantalossa vastapäätä talon sisäänkäyntiä. Ja tapahtui, että heti kun kuningas näki kuningatar Esterin seisovan pihassa, tämä sai suosion hänen silmissään.” (Est 5:1, 2.) Kaivaukset ovat paljastaneet tämän kuvauksen yksityiskohdiltaan tarkaksi. Naistentalosta johti käytävä sisäpihaan, ja pihan sivulla käytävää vastapäätä oli palatsin valtaistuinsali. Valtaistuin oli sijoitettu kauimmaisen seinän keskikohtaan, ja tältä paikalta kuningas saattoi katsoa välissä olevan verhon yli ja nähdä kuningattaren odottavan puheillepääsyä. Muutkin kirjassa esitetyt yksityiskohdat osoittavat kirjoittajan tunteneen palatsin erittäin hyvin. On selvästikin perusteetonta puhua kirjaa vastaan sillä perusteella, että se olisi epähistoriallinen ja epätarkka kuvatessaan persialaisten tapoja.

Erittäin voimakas todiste kirjan oikeaperäisyydestä on purim-juhla (arpojen juhla), jota juutalaiset ovat viettäneet tähän päivään saakka. Tänä vuosipäivänä koko kirja luetaan läpi juutalaisten synagogissa. Erään ilmeisesti Borsippasta peräisin olevan nuolenpääkirjoituksen sanotaan viittaavan persialaiseen virkamieheen nimeltä Mardukâ (Mordokai?), joka oli Susassa Dareios I:n hallituskauden lopussa tai Kserkses I:n hallituskauden alussa (Zeitschrift für die alttestamentliche Wissenschaft, 1940/41, 58. vsk., s. 243, 244; 1942/43, 59. vsk., s. 219).

Esterin kirja on täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa, ja se täydentää Esran ja Nehemian kirjoja kertomalla, mitä pakkosiirtolaisuudessa olleelle Jumalan kansalle tapahtui Persiassa. Muun Raamatun tavoin se kirjoitettiin meille rohkaisuksi, lohdutukseksi ja opetukseksi (Ro 15:4).

[Tekstiruutu s. 545]

ESTERIN KIRJAN KOHOKOHTIA

Eloisa kertomus siitä, kuinka Jumala käytti Esteriä tämän vanhemman serkun Mordokain ohjauksessa pelastamaan juutalaiset perinpohjaiselta hävitykseltä

Kirjan kirjoitti ilmeisesti Mordokai, ja se käsittää nähtävästi vuosien 493 ja n. 475 eaa. välisen ajan

Esteristä tulee kuningatar Susassa

Kun kuningas Ahasveros (ilm. Kserkses I) kutsuu kuningatar Vastin luokseen kuninkaallisten pitojen aikana voidakseen esitellä muille tämän kauneutta, Vasti kieltäytyy itsepintaisesti tulemasta; kuningas poistaa hänet kuningattaren asemasta (1:1–22)

Ester valitaan valtakunnan kaikkien muiden kauniiden neitsyiden joukosta, ja hänestä tehdään kuningatar; Mordokain ohjaamana hän ei paljasta olevansa juutalainen (2:1–20)

Haman tekee salaliiton juutalaisten hävittämiseksi, mutta osat vaihtuvat

Kuningas korottaa agagilaisen Hamanin kaikkien muiden ruhtinaiden yläpuolelle, mutta Mordokai kieltäytyy kumartamasta häntä (3:1–4)

Raivostuneena Mordokain kieltäytymisestä Haman juonittelee tuhotakseen juutalaiset koko maailmanvallan alueelta; kuningas saadaan suostumaan siihen, päivämäärä sovitaan, ja asiaa koskeva säädös julkaistaan (3:5–15)

Mordokai neuvoo Esteriä vetoamaan henkilökohtaisesti kuninkaaseen, vaikka Ester vaarantaa henkensä menemällä kutsumatta kuninkaan eteen (4:1–17)

Kuningas ottaa Esterin suosiollisesti vastaan; tämä kutsuu kuninkaan ja Hamanin pitoihin; sitten hän pyytää, että he tulisivat uudelleen toisiin pitoihin seuraavana päivänä (5:1–8)

Hamanin ilon pilaa kuitenkin se, että Mordokai kieltäytyy jälleen kumartamasta häntä, minkä vuoksi Haman pystyttää hyvin korkean paalun ja aikoo ennen seuraavan päivän pitoja pyytää kuningasta ripustamaan Mordokain siihen (5:9–14)

Kun kuningas ei tuona yönä saa unta, hän käskee lukea itselleen aikakirjoja ja saa kuulla Mordokain jääneen palkitsematta siitä, että hän ilmoitti kuninkaan murhaamiseen tähdänneestä salaliitosta; kun Haman saapuu aamulla, kuningas kysyy häneltä, mitä pitäisi tehdä sellaisen miehen kunnioittamiseksi, johon kuningas on mieltynyt; Haman ajattelee olevansa itse tuo mies ja esittää avokätisiä ehdotuksia; sitten Hamania itseään käsketään osoittamaan julkisesti sellaista kunniaa Mordokaille (6:1–13; 2:21–23)

Tuon päivän pidoissa Ester ilmoittaa kuninkaalle, että Haman on myynyt hänet ja hänen kansansa hävitettäväksi; vimmoissaan kuningas käskee ripustaa Hamanin siihen paaluun, jonka tämä oli pystyttänyt Mordokaita varten (6:14–7:10)

Mordokai ylennetään ja juutalaiset pelastuvat

Mordokaille annetaan kuninkaan sinettisormus, joka otettiin pois Hamanilta (8:1, 2)

Kuningas hyväksyy sellaisen säädöksen julkaisemisen, joka sallii juutalaisten puolustautua ja tuhota vihollisensa sinä päivänä, joka oli asetettu heidän itsensä hävittämiselle; tuhansia juutalaisten vihollisia tapetaan (8:3–9:19)

Tämän pelastumisen muistoa on määrä viettää joka vuosi (9:20–32)

Mordokaista tulee kuninkaasta seuraava, ja hän toimii kansansa hyväksi (10:1–3)