(hepr. šab·belulʹ).

Hitaasti liikkuva nilviäinen, jonka sukulaisten, kotiloiden, tunnusmerkkinä on yleensä kierteinen tai kartiomainen kuori, johon ne voivat vetäytyä suojaan. Palestiinassa on tavattu monenlaisia kotiloita, mutta kuivan ilmaston vuoksi siellä on vain vähän etanoita, ts. kotiloita joilla ei ole näkyvää kuorta. Kotilot erittävät limaista ainetta, joka suojelee niitä hankaukselta niiden ryömiessä. Monien mielestä ilmaus ”etana, joka sulaa pois” (Ps 58:8), viittaa etanan jälkeensä jättämään limaiseen vanaan. Toiset katsovat sen tarkoittavan kotiloa, joka kuolee kuoreensa, kun se joutuu olemaan jonkin aikaa auringossa.