(latinasta, merk. ’juhlava, iloinen’).

Rooman Juudea-nimisen provinssin käskynhaltija sen jälkeen, kun Felix oli kutsuttu takaisin Roomaan (Ap 24:27). Vuotta, jona tämä käskynhaltijanvaihdos tapahtui, ei tiedetä varmasti; ainoat tietolähteet ovat Raamattu ja Josefus, joista kumpikaan ei valota Neron tekemää nimitystä. On kaksi kriitikkojen koulukuntaa, joista toinen väittää Porcius Festuksen saapuneen Juudeaan jo vuonna 54, toinen vasta vuonna 61. Historioitsijat kannattavat yleensä vuosien 58 ja 61 välistä aikaa. Youngin teoksen Analytical Concordance to the Bible (s. 342) mainitsema vuosi 58 vaikuttaa todennäköisimmältä ajankohdalta, jolloin Festus astui Juudean käskynhaltijan virkaan.

Kolme päivää Kesareaan saapumisensa jälkeen Festus matkusti Jerusalemiin ilmeisesti tutustuakseen niiden ihmisten ongelmiin, joita hänen oli määrä hallita. Felixin hallituskaudella vangiksi otettu Paavali oli edelleen Kesareassa. Juutalaiset ylipapit ja huomattavimmat miehet eivät aikailleet pyytää, että Paavali haettaisiin Jerusalemiin, koska he toivoivat saavansa hänet kiinni väijytyksen avulla voidakseen surmata hänet matkan varrella. Festus päättikin sen sijaan järjestää Paavalille uuden oikeudenkäynnin ja määräsi syyttäjät tulemaan hänen tuomarinistuimensa eteen Kesareaan. ”Oikeudenkäynnin” jälkeen Festus oli varma Paavalin syyttömyydestä ja tunnusti myöhemmin kuningas Agrippa II:lle: ”Minä havaitsin, ettei hän ollut tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman.” (Ap 25:25.) Aiemmin Festus, ”joka halusi saavuttaa juutalaisten suosion”, oli pyytänyt Paavalia menemään vapaaehtoisesti Jerusalemiin oikeudenkäyntiä varten (Ap 25:9). Paavali vastasi kuitenkin: ”Kukaan ei voi luovuttaa minua heille suosionosoitukseksi. Vetoan keisariin!” (Ap 25:11.)

Nyt Festus joutui uuden ongelman eteen. Selittäessään Agrippalle, että hänen piti lähettää tämä vanki Roomaan, mutta hänellä ei ollut esittää mitään syytteitä tätä vastaan, Festus huomautti: ”Minusta ei näytä järkevältä lähettää vankia ilmoittamatta myös häntä vastaan esitettyjä syytteitä.” (Ap 25:27.) Agrippa tarjoutui itse kuulemaan Paavalia aikomuksenaan ratkaista ongelma. Paavali esitti puolustuksekseen niin vaikuttavasanaisen ja sävähdyttävän puheen, että se sai Festuksen huudahtamaan: ”Sinä olet tulossa hulluksi, Paavali! Suuri oppineisuus ajaa sinua hulluuteen!” (Ap 26:24.) Sitten Paavali kääntyi Agrippan puoleen ja esitti hänelle voimakkaan vetoomuksen, mikä sai Agrippan huomauttamaan: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut tulemaan kristityksi.” (Ap 26:28.) Myöhemmin Agrippa sanoi Festukselle: ”Tämän miehen olisi voinut päästää vapaaksi, ellei hän olisi vedonnut keisariin.” Tämä päätös oli kokonaan johdatusta, sillä Herra oli paljastanut Paavalille etukäteen: ”Ole rohkealla mielellä! – – sinun on todistettava myös Roomassa.” (Ap 23:11; 26:32.)

Verrattaessa Festuksen hallintoa Felixin  sortohallintoon havaitaan, että Festuksen hallinto oli pääosin hyvää. Hän kukisti rosvoilevat terroristit, jotka tunnettiin salamurhaajina eli tikarimiehinä (sicarii), ja yritti muillakin tavoin pitää voimassa roomalaista oikeutta. Yksi Festuksen päätös kuitenkin kumottiin vetoamalla Roomaan. Agrippa rakensi ruokasalinsa niin, että sieltä näkyi pyhälle temppelialueelle, jolloin juutalaiset rakensivat muurin peittääkseen näköalan. Festus määräsi muurin purettavaksi sillä perusteella, että se muodosti näköesteen sotilaille, mutta kun asian johdosta vedottiin Roomaan, muuri sai jäädä paikoilleen. Festus kuoli ollessaan virassa, ja hänen seuraajakseen tuli Albinus.