(’Gadarasta [Gadaraan kuuluvat]’).

Sen alueen asukkaiden nimitys, jolla Kristus Jeesus ajoi ulos demoneita kahdesta miehestä. Parhaan saatavissa olevan käsikirjoitustodistuksen mukaan Matteus käytti alun perin nimitystä ”gadaralaisten maa”, mutta Markus ja Luukas puhuvat ”gerasalaisten maasta” kertoessaan tästä tapauksesta. (Mt 8:28; Mr 5:1; Lu 8:26.)

Molempien maiden osoitetaan olevan ”toisella puolella”, ts. Galileanmeren itäpuolella. Ilmauksella ”gadaralaisten maa” tarkoitettiin mahdollisesti Gadaran (nyk. Umm Qeis) kaupunkia ympäröinyttä aluetta; kaupunki sijaitsi n. 10 km Galileanmerestä kaakkoon. Gadaran kolikkojen kuva-aiheena on usein laiva, mistä voidaan päätellä, että sen alue ulottui ehkä Galileanmereen saakka ja se saattoi siksi käsittää ainakin osan ”gerasalaisten maasta”, joka sijaitsi tuon vesialueen itäpuolella. Toiset yhdistävät  ”gerasalaisten maan” Kursi-nimisen kaupungin ympäristöön; Origenes ja Eusebios arvelivat tuon kaupungin oleva Gergesa. Se sijaitsee Galileanmeren itärannikolla n. 20 km Gadarasta pohjoiseen. Se sopii parhaiten kertomuksen maantieteellisiin yksityiskohtiin. Toiset yhdistävät sen laajaan alueeseen, jonka keskuksena oli n. 55 km Galileanmerestä eteläkaakkoon sijainnut Gerasan (Jarash) kaupunki, ja he esittävät, että se ulottui tuon järven itäpuolelle ja käsitti ”gadaralaisten maan”. Joka tapauksessa Matteuksen kertomus ei ole mitenkään ristiriidassa Markuksen ja Luukkaan kertomuksen kanssa.

Nimeltä mainitsemattoman kaupungin lähistöllä gadaralaisten maassa Jeesus Kristus kohtasi kaksi tavattoman raivoisaa, demonien riivaamaa miestä. Miehet asustivat haudoilla, ts. kallioon hakattujen hautojen tai hautoina käytettyjen luonnonluolien luona. Kun Jeesus ajoi demonit ulos, hän salli niiden vallata suuren sikalauman, joka syöksyi myöhemmin jyrkännettä alas ja hukkui Galileanmereen. Tämä järkytti paikallisia asukkaita niin paljon, että he pyysivät hartaasti Jeesusta lähtemään alueelta. (Mt 8:28–34.)

Vaikka Matteus mainitsee kaksi miestä, Markus (5:2) ja Luukas (8:27) kohdistavat huomion vain yhteen mieheen epäilemättä siksi, että hänen tapauksensa oli huomattavampi. Hän oli mahdollisesti väkivaltaisempi ja oli ollut demonien valvonnassa pitempään kuin toinen mies; ehkä ainoastaan hän halusi myöhemmin seurata Jumalan Poikaa. Jeesus ei sallinut miehen seurata häntä vaan käski hänen julistaa, mitä Jumala oli tehnyt hänen hyväkseen.

Tällä kertaa Jeesus ei tavalliseen tapaansa kieltänyt kertomasta ihmeestään. Sen sijaan että Jeesus olisi tavoitellut näyttävää julkisuutta tai saanut ihmiset tekemään päätelmiä sensaatiouutisten perusteella, hän nähtävästi halusi ihmisten päätyvän vankkojen todisteiden nojalla siihen tulokseen, että hän oli todella Kristus. Näin täyttyivät myös Jesajan profeetalliset sanat: ”Ei hän riitele eikä huuda, eikä kukaan kuule hänen ääntään valtakaduilla.” (Mt 12:15–21; Jes 42:1–4.) Entisen demonien riivaaman miehen tapauksessa oli kuitenkin sopivaa tehdä poikkeus. Hän saattoi todistaa ihmisille, joiden kanssa Jumalan Poika olisi vain vähän tekemisissä, etenkin kun Jeesusta pyydettiin lähtemään alueelta. Miehen läsnäolo todisti Jeesuksen voimasta tehdä hyvää ja kumosi kaikki kielteiset puheet, joita saattoi kierrellä sikalauman menetyksen vuoksi. (Mr 5:1–20; Lu 8:26–39.) (Ks. SIKA.)