(’alue; piiri [juuresta, jonka merkitys on ’vierittää, vierittää pois’]’), galilealainen.

Galilea oli Raamatun ensimmäisen maininnan mukaan Naftalin vuoristoon kuulunut alue, jossa sijaitsi Kedesin turvakaupunki (Jos 20:7). Viimeistään Jesajan aikana – jollei jo aikaisemminkin – Galilea käsitti myös Sebulonin alueen. Galileassa asui ehkä paljon ei-israelilaisia, mistä johtui ilmaus ”kansakuntien Galilea”. (Jes 9:1.) Joidenkin tutkijoiden mielestä niissä 20:ssä Galilean kaupungissa, joita kuningas Salomo tarjosi Tyroksen kuninkaalle Hiramille, asui luultavasti pakanoita (1Ku 9:10–13; ks. KABUL nro 2). Assyrian kuningas Tiglat-Pileser III valloitti Galilean Israelin kuninkaan Pekahin hallituskaudella (700-luvulla eaa.) (2Ku 15:29).

Rajat. (Kartta, 2. osa, s. 738.) Galilean alueen rajat eivät pysyneet samoina läpi vuosien. Suurimmillaan tuo alue oli nähtävästi n. 100 km × 50 km, ja se käsitti muinaiset Asserin, Isaskarin, Naftalin ja Sebulonin heimojen alueet. Jeesuksen Kristuksen maanpäällisen palveluksen aikaan, kun Galilea kuului Herodes Antipaan hallintoalueeseen (Lu 3:1), se ulottui kuitenkin vain n. 40 km idästä länteen ja n. 60 km pohjoisesta etelään.

Etelässä Galilea rajoittui Samariaan. Raja kulki Karmelinvuoren juurelta pitkin Jisreelinlaaksoa kohti Skythopolista (Bet-Seania) ja sitten Jordanille. Josefuksen mukaan Jordan, Galileanmeri ja Hulajärvi (nyk. suurimmaksi osaksi kuivunut) muodostivat itärajan, mutta on saattanut olla alueita, joissa tuo raja ei ollut kovin tarkka. Pohjoisessa Galilea rajoittui Tyroksen alueeseen, joka ulottui muinaisen Kedesin (Kedasan, Kydasan) kaupungin eteläpuolelle. (The Jewish War, III, 35–40 [iii, 1]; II, 459 [xviii, 1]; IV, 104, 105 [ii, 3].) Lännessä olivat Ptolemaiksen alue (Akko) ja Karmelinvuori.

Tämä Roomalle kuulunut pohjoinen Palestiinan provinssi Jordanin länsipuolella jaettiin edelleen Ylä- ja Ala-Galileaan. Näiden  kahden Galilean välinen raja kulki Galileanmeren länsirannalla sijaitsevasta Tiberiaasta Ptolemaiksen lähistölle. (The Jewish War, III, 35 [iii, 1].)

Maantieteellisiä piirteitä. Ensimmäisellä vuosisadalla, ennen Rooman kanssa käytyä sotaa, Galilea oli tiheään asuttu ja erittäin vauras. Galileanmerellä harjoitettiin kukoistavaa kalastuselinkeinoa. Muita elinkeinoja olivat kutominen, kivenhakkuu, laivanrakennus ja savenvalanta. Juutalainen historioitsija Josefus väitti, että Galileassa oli 204 kaupunkia ja kylää, joista pienimmässäkin oli yli 15000 asukasta. Jos tämä todistajanlausunto ei ole liioiteltu, kuten monet uskovat sen olevan, Galileassa olisi ollut noin kolmimiljoonainen väestö. (The Life, 235 [45]; The Jewish War, III, 43 [iii, 2].)

Galileassa oli lukuisia lähteitä, ja sen maaperä oli hedelmällistä. Galilealaisten pääelinkeino olikin ilmeisesti maatalous. Nykyään viljellään monenlaisia vihanneksia sekä vehnää, ohraa, viikunoita, hirssiä, indigokasvia, oliiveja, riisiä, sokeriruokoa, appelsiineja, päärynöitä ja aprikooseja. Muinoin Galileassa oli runsaasti metsiä. Nykyäänkin siellä kasvaa mm. setrejä, sypressejä, jalokuusia, tammia, oleantereita, palmuja, mäntyjä, sykomoriviikunapuita ja saksanpähkinäpuita.

Sekä Galilean ilmastolle että sen maantieteellisille piirteille ovat ominaisia suuret vastakohdat. Ylängöt ovat viileitä, rannikolla ilmasto on leuto ja Jordaninlaaksossa on kuuma. Alimmillaan Ala-Galilea on Galileanmeren läheisyydessä, n. 210 m merenpinnan alapuolella, ja korkeimmilleen se kohoaa Taborinvuorella, jonka korkeus on 562 m. (Kuva, 1. osa, s. 334.) Ylä-Galilean kukkuloiden ja vuorten korkeus on kuitenkin 460–1208 m.

Galilealaiset. Ryhmänä Galilean juutalaiset erosivat Juudean juutalaisista. Muinaisten rabbien todistuksen mukaan galilealaiset arvostivat mainetta, kun taas juudealaiset panivat enemmän painoa rahalle kuin hyvälle nimelle. Galilealaiset eivät yleensä pitäneet yhtä ehdottomasti kiinni perinteistä kuin juudealaiset. Ensin mainittuja syytetään Talmudissa (Megillah 75a) jopa perinteen laiminlyömisestä. Tässä yhteydessä voidaan huomauttaa, että nimenomaan Jerusalemista – ei Galileasta – tulleet fariseukset ja kirjanoppineet herättivät kiistakysymyksen siitä, miksi Jeesuksen opetuslapset eivät pesseet käsiään perinteen mukaisesti (Mr 7:1, 5).

Koska sanhedrin ja temppeli olivat Jerusalemissa, siellä oli epäilemättä enemmän lainopettajia. Tästä johtuu juutalainen sananlasku: ”Mene pohjoiseen [Galileaan] hakemaan rikkautta, mene etelään [Juudeaan] hakemaan viisautta.” Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että galilealaiset olisivat olleet täysin oppimattomia. Kaikkialla Galilean kaupungeissa ja kylissä oli lainopettajia ja synagogia, jotka olivat itse asiassa koulutuskeskuksia. (Lu 5:17.) Ilmeisesti Jerusalemin ylipapit ja fariseukset kuitenkin pitivät itseään tavallisia galilealaisia parempina ja ajattelivat, etteivät nämä tunteneet Lakia. Esimerkiksi kun Nikodemos nousi puolustamaan Jeesusta Kristusta, fariseukset vastasivat kärkevästi: ”Et kai sinäkin ole Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta herätetä profeettaa.” (Joh 7:45–52.) Näin he jättivät huomioon ottamatta sen profetian täyttymyksen, jonka Jesaja oli esittänyt Messiaan saarnaamisesta (Jes 9:1, 2; Mt 4:13–17).

Joidenkuiden mielestä galilealaisille tyypillinen ääntämistapa johtui ulkomaisesta vaikutuksesta. Ei ole lainkaan epätavallista, että galilealaiset tunnistettiin helposti puheensa perusteella (Mt 26:73), varsinkin kun Samarian seutu erotti Galilean Juudeasta. Nykyäänkin ihmiset tunnistetaan monissa osissa maailmaa vaivatta heidän kotiseudulleen tyypillisen korostuksen perusteella. Myös Israelin heimoilla oli satoja vuosia aikaisemmin ääntämiseroja. Huomattava esimerkki tästä on se, etteivät Jeftan ajan efraimilaiset pystyneet ääntämään oikein tunnussanaa ”šibbolet” (Tu 12:5, 6).

Jeesuksen palvelus Galileassa. Galilea oli monien Jeesuksen maanpäällisen elämän merkittävien tapahtumien näyttämönä. Hänen toimintansa yhteydessä mainitaan erityisesti Galilean kaupungit Betsaida, Kaana, Kapernaum, Korasin, Nain ja Nasaret sekä Magadanin seudut (Mt 11:20–23; 15:39; Lu 4:16; 7:11; Joh 2:11; ks. BETSAIDA). Jeesus vietti suurimman osan maanpäällisestä elämästään galilealaisessa Nasaretin kaupungissa (Mt 2:21–23; Lu 2:51, 52). Ensimmäisen ihmeensä  hän teki Kaanassa pidetyissä häissä muuttamalla veden erinomaiseksi viiniksi (Joh 2:1–11). Johannes Kastajan pidätyksen jälkeen Jeesus poistui Juudeasta Galileaan ja alkoi julistaa: ”Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Mt 4:12–17.) Matkatessaan kautta Galilean Jeesus opetti monissa synagogissa. Ajan mittaan hän tuli kotikaupunkiinsa Nasaretiin, missä hän sapattipäivänä luki valtuutuksensa Jesajan 61. luvusta. Vaikka se teki synagogassa olleisiin aluksi myönteisen vaikutuksen, niin Jeesuksen verrattua heitä profeetta Elian ja profeetta Elisan päivinä eläneisiin israelilaisiin synagogassa olleet kuulijat raivostuivat ja olivat valmiit surmaamaan hänet. (Lu 4:14–30.)

Myöhemmin Jeesus meni Kapernaumiin, ”erääseen Galilean kaupunkiin”, ja asettui sinne asumaan. Ilmeisesti hän oli lähellä Kapernaumia kutsuessaan Andreaan, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ihmisten kalastajiksi. (Lu 4:31; Mt 4:13–22.) Näiden neljän opetuslapsen seurassa Jeesus aloitti laajan saarnaamiskiertueen Galileassa. Opettamisensa ja voimatekojensa lomassa Jeesus kutsui Matteuksen Kapernaumin veroasemalta seuraajakseen. (Mt 4:23–25; 9:1–9.) Myöhemmin hän valitsi 12 apostoliaan Kapernaumin lähellä olleella vuorella. He olivat kaikki galilealaisia, mahdollisesti Juudas Iskariotia lukuun ottamatta. Jeesus esitti myös vuorisaarnan lähellä Kapernaumia. (Lu 6:12–49; 7:1.) Galilealaisessa Nainin kaupungissa hän herätti kuolleista erään lesken ainoan pojan (Lu 7:11–17). Erään myöhemmin tekemänsä saarnaamismatkan aikana Jeesus kävi uudelleen Nasaretissa, mutta jälleen hänet torjuttiin (Mt 13:54–58). Vuoden 32 pesahin tienoilla, kun Jeesus oli Kapernaumissa ja kävi ilmeisesti viimeistä kertaa intensiivisesti läpi Galilean aluetta, monet opetuslapset kompastuivat siihen, mitä hän sanoi ’lihansa syömisestä ja verensä juomisesta’, ja hylkäsivät Jumalan Pojan (Joh 6:22–71).

Vaikka synoptiset evankeliumit kertovat pääasiassa Jeesuksen palveluksesta Galileassa, Jumalan Poika ei jättänyt huomiotta Juudeaa, niin kuin jotkut ovat väärin päätelleet. On huomionarvoista, että galilealaisten kiinnostus Jeesusta kohtaan heräsi alun perin sen johdosta, mitä he näkivät hänen tekevän Jerusalemissa (Joh 4:45). Jeesuksen toimintaa Galileassa on kuitenkin käsitelty laajemmin ehkä sen vuoksi, että hänen toimintansa herätti galilealaisissa enemmän vastakaikua kuin juudealaisissa. Tämän vahvistaa se, että ensimmäiset opetuslapset, noin 120, jotka saivat Jumalan pyhää henkeä, olivat galilealaisia (Ap 1:15; 2:1–7). Juutalaisten uskonnollisilla johtajilla ei varmaankaan ollut yhtä suurta vaikutusvaltaa galilealaisiin kuin juudealaisiin eivätkä he valvoneet heitä yhtä tiukasti (vrt. Lu 11:52; Joh 7:47–52; 12:42, 43). Jotkut esittävät, että se väkijoukko, joka vaati äänekkäästi Jeesuksen kuolemaa, koostui pääasiassa juudealaisista (Mt 27:20–23), kun taas ne, jotka olivat aiemmin tervehtineet Jeesusta kuninkaana, olivat ehkä etupäässä galilealaisia (Mt 21:6–11). Se, että pesahin aikaan oli läsnä paljon galilealaisia ja muita ei-juudealaisia, on myös saattanut vaikuttaa siihen, etteivät Jerusalemin johtajat uskaltaneet ottaa Jeesusta kiinni kirkkaassa päivänvalossa, ’jottei nousisi mellakkaa’ (Mt 26:3–5).