Akhaian prokonsuli, jonka tuomarinistuimen edessä juutalaiset syyttivät Paavalia siitä, että hän johti ihmisiä toiseen vakaumukseen Jumalan palvomisessa. Gallio ei ottanut juttua käsiteltäväkseen, koska siinä ei ollut rikottu Rooman lakia. Väkijoukko ryhtyi sen jälkeen pieksemään synagogan esimiestä Sostenesta, mutta Gallio ei välittänyt mitään siitäkään. (Ap 18:12–17.)

Maallisten tietolähteiden mukaan Gallio syntyi Córdobassa Espanjassa ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan alkupuolella. Hän oli reettori Senecan poika ja filosofi Senecan vanhempi veli. Gallion alkuperäinen nimi oli Lucius Annaeus Novatus. Mutta reettori Lucius Junius Gallion adoptoitua hänet hän alkoi käyttää ottoisänsä nimeä.

 Delfoista löydetty piirtokirjoitus auttaa saamaan selville, milloin Gallio toimi Akhaian prokonsulina (Ap 18:12). Koska piirtokirjoituksesta on säilynyt vain katkelmia, teksti on täytynyt koota palasista, mutta siinä esiintyy selvästi nimi ”[Lucius Ju]nius Gallio, – – prokonsuli”. Historioitsijat ovat yleisesti yksimielisiä siitä, että kyseessä on keisari Claudiuksen lähettämä kirje ja että tekstissä oleva numero 26 viittaa siihen, että Claudius oli huudettu keisariksi 26. kerran. (Juuri Claudius palautti Akhaian erilliseksi provinssiksi, joka oli vastuussa senaatille ja jolla oli näin ollen myös prokonsuli.) On todennäköistä, että tämä kirje kirjoitettiin vuoden 52 alkupuolella, sillä muut piirtokirjoitukset osoittavat, että Claudius huudettiin keisariksi 27. kerran ennen elokuun 1. päivää vuonna 52. Erään karialaisen piirtokirjoituksen ja Roomassa sijaitsevassa Aqua Claudia -nimisessä akveduktissa olevan piirtokirjoituksen mukaan Claudius huudettiin keisariksi 26. ja 27. kerran hänen ollessaan 12. vuottaan kansantribuunina. Tämä 12. tribuunikausi alkoi 25. tammikuuta vuonna 52 ja päättyi 24. tammikuuta vuonna 53. Gallio toimi siksi nähtävästi Akhaian prokonsulina (toimikausi kesti tavallisesti vuoden ja alkoi alkukesällä) vuoden 51 kesästä vuoden 52 kesään; tosin jotkut tutkijat kallistuvat vuoteen 52–53.