(hepr. tseviʹ; tsevi·jahʹ [naarasgaselli]; tsa·vaʼʹ; tseva·ʼahʹ [naarasgaselli]; kreik. dor·kasʹ).

Gasellit muodostavat nopeisiin ja siroihin pieniin antilooppeihin kuuluvan suvun. Muinaiset heprealaiset tunsivat todennäköisesti Arabiassa, Egyptissä, Palestiinassa ja Syyriassa tavattavan Gazella dorcas -lajin. Tämä gaselli on noin metrin pituinen, ja sen säkäkorkeus on suunnilleen 60 cm. Sekä koiraalla että naaraalla on lyyranmuotoiset, rengasuurteiset sarvet, joilla voi olla pituutta jopa 30 cm. Tämä eläin on yleisväriltään vaalean kellanruskea, sen naamassa on tummia ja vaaleita juovia, ja sen vatsapuoli ja pakarat ovat valkoiset. Karva on lyhyttä ja sileää. Toinen, ehkä israelilaisillekin tuttu, gasellilaji on hieman kookkaampi ja tummempi, kellertävänruskea Gazella arabica. (Kuva, 2. osa, s. 955.)

Raamatussa viitataan gasellin nopeuteen; eläin on nopeimpia nisäkkäitä (Lal 2:17; 8:14). Joabin veljen Asaelin ja joidenkin gadilaisten nopeutta verrattiin gasellin nopeuteen (2Sa 2:18; 1Ai 12:8). Babylonin kukistumisen ennustettiin saavan sen ulkomaiset tukijat ja seuralaiset pakenemaan kuin gasellit omiin maihinsa (Jes 13:14). Tätä luontokappaletta käytetään myös esimerkkinä nopeasta toiminnasta, jonka avulla vältytään ansaan joutumiselta (San 6:5).

Luultavasti kauneutensa ja viehkeytensä vuoksi gaselli esiintyy joissakin Laulujen laulun eloisissa kuvauksissa (2:9; 4:5; 7:3). Gaselli mainitaan myös valassa, jonka sulamilainen vannotti Jerusalemin tyttärillä, kun hän oikeastaan velvoitti heitä kaiken kauniin ja suloisen kautta (Lal 2:7; 3:5).

Mooseksen välityksellä annetun lain mukaan gasellia voitiin käyttää ravinnoksi (5Mo 12:15, 22; 14:4, 5; 15:22). Se kuului niihin eläimiin, joiden lihaa oli säännöllisesti tarjolla Salomon yltäkylläisessä pöydässä (1Ku 4:22, 23).