(’viinikuurna’).

Filistealaisten akseliruhtinaiden kaupunki (1Sa 6:17, 18). Koska Gat sijaitsi Filistean tasangon itäpuolella, se oli keskeisessä asemassa, kun israelilaiset ja filistealaiset taistelivat vuorotellen tuon alueen hallinnasta. Gat oli Goljatin ja muiden jättiläissotureiden syntymäpaikka, ja se oli anakilaisten hallussa, kun israelilaiset ylittivät Jordanin matkallaan Luvattuun maahan (Jos 11:22; 1Sa 17:4; 2Sa 21:15–22; 1Ai 20:4–8). Gatin asukkaita sanottiin gatilaisiksi (Jos 13:3).

Valloittaessaan Luvattua maata Joosua ei vallannut filistealaisten asuttamaa aluetta. Se oli määrä valloittaa myöhemmin. Kun Jehova käski Joosuaa määräämään eri heimojen alueet, Juudalle määrättyyn alueeseen kuului kuitenkin se alue, jossa Gat sijaitsi. (Jos 13:2, 3; 15:1, 5, 12.)

Sukuluetteloissa mainitaan ohimennen, että jossain vaiheessa sekä efraimilaiset että benjaminilaiset ottivat yhteen gatilaisten kanssa (1Ai 7:20, 21; 8:13).

Samuelin päivinä kaapattu liiton arkku vietiin Gatiin, ja siitä oli tuhoisat seuraukset kaupungin asukkaille (1Sa 5:8, 9). Pian sen jälkeen Israel alisti filistealaiset, ja jotkin filistealaisten Israelilta ottamat kaupungit ”palautuivat Israelille Ekronista Gatiin asti” (1Sa 7:14). Daavidin surmattua myöhemmin gatilaisen jättiläisen Goljatin Israel ajoi filistealaisia takaa aina Ekroniin ja Gatiin saakka (1Sa 17:23, 48–53).

Kun Daavidin oli tämän jälkeen pakko paeta Saulia, hän etsi turvaa Gatista. Kun Gatin kuninkaan Akisin palvelijat alkoivat sanoa: ”Eikö tämä ole Daavid, sen maan kuningas?”, Daavid pelästyi ja tekeytyi mielenvikaiseksi voidakseen paeta. (1Sa 21:10–15.) Daavid sepitti kaksi psalmia, joissa hän muistelee tätä Gatin-kokemustaan (Ps 34:pk.; 56:pk.). Kun Daavid seuraavan kerran kävi Gatissa, hän ei enää  ollutkaan yksinäinen pakolainen vaan 600 soturin ja heidän perheittensä johtaja. Akis halusi epäilemättä varmistaa sen, että Daavid tukisi häntä Saulin vastaisessa taistelussa, ja antoi siksi Daavidin ja hänen miestensä asua kaikessa rauhassa Siklagin kaupungissa siihen asti, kun Saul surmattiin vuoden ja neljän kuukauden kuluttua, minkä jälkeen Daavid muutti Hebroniin. (1Sa 27:2–28:2; 29:1–11; 2Sa 1:1; 2:1–3.) Saulista ja Jonatanista kertovassa surulaulussaan Daavid totesi, että uutinen Saulin kuolemasta synnyttäisi iloa ja riemua Gatin ja Askelonin filistealaiskaupungeissa (2Sa 1:20).

Daavidin hallituskaudella Gat ja sen tytärkaupungit päätyivät israelilaisten käsiin (1Ai 18:1). Jotkut Gatin miehet tukivat Daavidia uskollisesti, ja kun Daavid pakeni Absalomia, hänen kanssaan lähteneiden joukossa oli 600 gatilaista (2Sa 15:18). Akisia sanotaan kuitenkin Gatin kuninkaaksi vielä Salomon hallituskaudella (1Ku 2:39–41). Akis oli ilmeisesti vasalliruhtinas eikä kuningas sanan tavanomaisessa merkityksessä. (Ks. AKSELIRUHTINAAT.) Salomon seuraaja Rehabeam rakensi Gatin uudelleen ja linnoitti sen (2Ai 11:5–8).

Syyrian kuningas Hasael valloitti Gatin Juudan kuninkaalta Joasilta jolloinkin Joasin 23. hallitusvuoden (876 eaa.) jälkeen (2Ku 12:6, 17). Filistealaisten on täytynyt myöhemmin saada kaupunki uudelleen hallintaansa, sillä Ussia valloitti sen takaisin sotiessaan heitä vastaan (2Ai 26:3, 6). Profeetta Aamos ja myöhemmin profeetta Miika viittaavat Gatiin ulkomaisena kaupunkina (Am 6:2; Mi 1:10). Vähän vuoden 740 jälkeen eaa. Assyrian kuningas Sargon ylpeili valloittaneensa Gatin, mutta sen jälkeen siihen ei ole historiallisia viittauksia, eikä sitä mainita myöhemmin Raamatussa filistealaiskaupunkien joukossa (Sef 2:4; Jer 25:17, 20; Sak 9:5, 6).

Gatin tarkkaa sijaintipaikkaa ei tiedetä. Monia paikkoja on ehdotettu, mutta se, mitä useimmilla näistä paikoista tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on löydetty, ei sovi Gatin kaupungin historialliseen kuvaukseen. Jotkut tutkijat kannattavat nykyisin Tell es-Safia (Tel Zafit), joka sijaitsee 18,5 km Asdodista itäkaakkoon. Yohanan Aharoni sanoo: ”Koska tällä eteläisemmällä seudulla ei ole ainoatakaan sopivaa rauniokumpua, meidän pitäisi ottaa uudelleen harkittavaksi aikaisempi ehdotus Gatin samastamisesta Tell es-Safiin. Tämä on suuri, huomattava paikka, ja sen juurelta leviää senaikainen alakaupunki, josta on löydetty runsaasti filistealaisia saviastioita. Sen sijainti kohdassa, jossa Wadi es-Sant (Elanlaakso) yhtyy Länsi-Sefelaan, sopii hyvin kertomukseen siitä, miten Daavid voitti gatilaisen Goljatin. Heidän taistelunsa käytiin kauempana idässä, Sokon ja Asekan välissä (1. Sam. 17:1), ja myöhemmin israelilaiset ajoivat filistealaisia takaa ’aina Gatiin – – ja Ekronin porteille asti, niin että haavoittuneita filistealaisia kaatui Saaraimista vievällä tiellä aina Gatiin ja Ekroniin asti’ (jae 52).” (The Land of the Bible, hepreasta käänt. ja toim. A. Rainey, 1979, s. 271.)