Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Gaza

Gaza

[luetaan: gaaza (z = soinnillinen s)].

1. Muinainen kaupunki, joka mainitaan lueteltaessa Kanaanin rajoja ensi kertaa (1Mo 10:19). Sen lisäksi että Raamatussa on parikymmentä viittausta Gazaan, tuo kaupunki mainitaan ikivanhoissa egyptiläisissä Ramses II:n, Thutmosis III:n ja Seti I:n asiakirjoissa ja piirtokirjoituksissa. Gaza oli ilmeisesti lounaisin Juudan heimolle määrätty kaupunki (Jos 15:20, 47; Tu 6:3, 4). Sen asukkaita nimitettiin gazalaisiksi (Jos 13:3; Tu 16:2).

Jotkut samastaisivat Gazan mielellään Tell el-ʽAjjuliin (Tel Bet ʽEglayim), mutta siellä tehdyt arkeologiset kaivaukset eivät ole vahvistaneet tätä käsitystä. Muinainen kaupunki yhdistetään yleensä nykyiseen Gazaan (Ghazze; ʽAzza), joka sijaitsee n. 80 km Jerusalemista länsilounaaseen. Vaikka Gazan ja Välimeren välissä on n. 5 km dyynejä, Gaza sijaitsee runsasvetisellä seudulla, joka on tunnettu oliivilehdoistaan, hedelmä- ja sykomoripuistaan, viiniköynnöksistään ja viljapelloistaan. Todennäköisesti maatalouden harjoittaminen lisäsi muinaisen Gazan vaurautta. Mutta se oli tärkeä kaupunki ennen kaikkea siksi, että se sijaitsi Egyptin ja Palestiinan välisen päätien varrella. Gaza oli tämän vuoksi niin karavaani- kuin sotilasliikenteenkin ”portti”.

Filistealaisten hallussa. Jolloinkin ennen vuotta 1513 eaa., jolloin israelilaiset lähtivät Egyptistä, Haamista polveutuneet kaftorilaiset (1Mo 10:6, 13, 14) häätivät tieltään ”avvilaiset – –, jotka asuivat asutusalueilla aina Gazaan asti” (5Mo 2:23). Israelilaisten saapuessa Luvattuun maahan itse Gaza oli filistealaiskaupunki, jossa asui mm. anakilaisia. Vaikka Joosuan johtamien israelilaisten sotatoimet ulottuivat aina Gazaan asti, kaupunkia ei ilmeisesti valloitettu. Se pysyi filistealaiskaupunkina, ja siellä asui edelleen anakilaisia. (Jos 10:41; 11:22; 13:2, 3.) Gaza määrättiin Juudan heimolle, joka myöhemmin valloitti kaupungin muttei pystynyt pitämään sitä valvonnassaan (Jos 15:20, 47; Tu 1:18). Simsonin päivinä Gaza oli jälleen filistealaisten hallussa oleva linnoitettu kaupunki, ja siellä oli Dagonin palvontaan käytetty ”huone”, jonka katolle mahtui ainakin noin 3000 henkeä.

Erään kerran Simsonin ollessa Gazassa hän nousi ”keskiyöllä ja tarttui kaupungin portin oviin sekä molempiin sivupylväisiin ja veti ne salpoineen irti ja asetti ne hartioilleen ja kantoi ne sen vuoren laelle, joka on Hebronin edustalla [vastapäätä Hebronia]” (Tu 16:1–3). Hebron oli n. 60 km:n päässä Gazasta. Hebronia vastapäätä olevan vuoren tarkkaa sijaintia ei tiedetä varmasti. Se että Simson yleensäkin kantoi portteja ja sivupylväitä, vieläpä ylös vuorelle, oli selvästikin osoitus yliluonnollisesta voimasta, jota voitiin saada vain Jehovan hengen avulla.

Myöhemmin Simson aiheutti edellä mainitun Dagonin palvontahuoneen luhistumisen, jolloin hän itse ja huoneeseen kokoontuneet filistealaiset saivat surmansa (Tu 16:21–30).

Gaza oli ilmeisesti filistealaiskaupunki koko tuomarien kauden (1Sa 6:17) ja Israelin kuninkaiden hallituskausien ajan. Kuningas Salomon valta-alue ulottui lounaassa Gazaan saakka, mutta ilmeisesti filistealaiset asuivat silti siellä (1Ku 4:21, 24).

Assyrian ja Babylonian alaisuudessa. Jehova ilmoitti profeettansa Aamoksen välityksellä yhdeksännen vuosisadan lopulla eaa., että hän lähettäisi ”tulen” Gazan muureja vastaan rangaistukseksi siitä, että se oli ottanut pakkosiirtolaisia luovuttaakseen heidät edomilaisille (Am 1:6, 7). Vaikkei pakkosiirtolaisten sanotakaan olleen nimenomaan heprealaisia, niin todennäköisesti viitataan niihin vankeihin, joita filistealaiset olivat ottaneet Juudaan tekemillään ryöstöretkillä (vrt. 2Ai 21:16, 17; Jl 3:4–6).

Vähän tämän jälkeen, kahdeksannen vuosisadan puolivälin paikkeilla eaa., sodan ”tuli” alkoi kärventää Gazaa. Assyrialaisten aikakirjojen mukaan Tiglat-Pileser III valloitti Gazan, mutta sen kuningas Hanunu pakeni Egyptiin (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 283). Hanunu pystyi ilmeisesti pian palaamaan Gazaan, sillä Sargon II väittää kukistaneensa sekä hänet että hänen kanssaan liittoutuneen Re’un johtaman Egyptin armeijan. Sargon II:n omien sanojen mukaan hän itse vangitsi Hanunun ja vei hänet pois kahleissa. (Ancient Near Eastern Texts s. 285.)

Tästä lähtien Gaza oli nähtävästi yleensä uskollinen Assyrialle. Se että kuningas Hiskia löi filistealaiset aina Gazaan asti, saattoi siksi olla yksi vaihe hänen kapinoinnissaan Assyriaa vastaan (2Ku 18:1, 7, 8). Tämän kapinan jälkeen kuningas Sanherib lähti sotaretkelle Juudaan ja antoi valloittamiaan Juudan kaupunkeja omien aikakirjojensa mukaan Asdodin kuninkaalle Mitintille, Ekronin kuninkaalle Padille (joka oli ollut vangittuna Jerusalemissa) ja Gazan kuninkaalle Sillibelille (Ancient Near Eastern Texts s. 287, 288).

Jeremian aikana Egyptin armeija löi Gazan (Jer 47:1). Ennen tätä Jehova oli sanonut, että filistealaisia odottaisi pohjoisesta tuleva onnettomuus: ”Kaljuuden on tultava Gazalle.” (Jer 47:2–5; ks. myös Jer 25:17, 20.) Kuten toisista Jeremian kirjan kohdista (1:14; 46:20) ilmenee, Jeremian 47:2:ssa mainitut ”pohjoisesta” nousevat ”vedet” tarkoittavat ilmeisesti babylonialaisarmeijoita. Babylonin kuningas Nebukadnessar saikin tämän alueen valvontaansa (2Ku 24:1, 7), ja Gazan kuningas mainitaan babylonialaisissa teksteissä (Ancient Near Eastern Texts s. 308). Näin ollen sanat ”ennen kuin farao lähti lyömään Gazaa” (Jer 47:1) näyttävät yksinkertaisesti tarkoittavan aikaa, jolloin filistealaisia koskeva Jehovan sana tuli Jeremialle. Ne eivät ole välttämättä suoranaisesti yhteydessä seuraavaksi esitettyyn ”pohjoisesta” tulevaan tuomion ilmaukseen.

Tuho. Jeremian aikalainen profeetta Sefanja julisti Gazalle samankaltaisen Jehovan tuomion: ”Gaza tulee hylätyksi.” (Sef 2:4.) Babylonin kukistumisen jälkeen kirjoitettu Sakarjan profetia osoitti, että onnettomuuksia oli tulossa: ”Gazakin puolestaan kärsii hyvin ankarista tuskista.” (Sak 9:5.) Historia vahvistaa, että nuo ennustetut onnettomuudet toteutuivat. Neljännen vuosisadan jälkipuoliskolla eaa. Aleksanteri Suuri valloitti Gazan viisi kuukautta (teoksen Jewish Antiquities, XI, 325 [viii, 4] mukaan kaksi kuukautta) kestäneen piirityksen jälkeen. Monet sen asukkaista surmattiin, ja hengissä säilyneet myytiin orjiksi. Yli 200 vuotta myöhemmin juutalainen Aleksanteri Jannaios hävitti kaupungin kokonaan vuoden piirityksen jälkeen (Jewish Antiquities, XIII, 364 [xiii, 3]).

Rooman Syyrian-käskynhaltija Gabinius määräsi Gazan rakennettavaksi uudelleen, mutta se rakennettiin todennäköisesti uuteen paikkaan (Jewish Antiquities, XIV, 87, 88 [v, 3]). Joidenkin tutkijoiden mielestä Apostolien tekojen 8:26:ssa käytetty kreikan sana eʹrē·mos (autio [paikka]) tarkoittaa vanhaa, hylättyä Gazaa (esim. AT:ssa sanotaan: ”Kaupunki on nyt hylätty”). Toiset katsovat sanan eʹrē·mos viittaavan kaupunkiin johtaneeseen tiehen ja kääntävät kohdan näin ollen: ”Tämä on aavikkotie.” (UM; vrt. KR-92, JB, NE.)

2. Efraimin alueella sijainnut kaupunki, jolla oli tytärkaupunkeja (1Ai 7:28). Sen tarkkaa sijaintipaikkaa ei tiedetä. Gaza saattoi olla muinaisen Ain lähistöllä sijainnut paikka tai ehkä itse tuo kaupunki. Joidenkin raamatunkäännösten käyttämä nimi ”Aija” saa tukea monista heprealaisista käsikirjoituksista. Myös ”Gazaa” voidaan kuitenkin perustella toisten heprealaisten käsikirjoitusten ja targumien nojalla.