(’Jehova on suuri’).

1. Leeviläinen laulaja, joka määrättiin arvalla Daavidin aikana johtamaan toista niistä 24 palvelusryhmästä, joissa kussakin oli 12 muusikkoa (1Ai 25:3, 9, 31).

2. Profeetta Sefanjan isoisä ja mahdollisesti kuningas Hiskian jälkeläinen (Sef 1:1).

3. Pashurin poika; yksi niistä Jerusalemin ruhtinaista, jotka syyttivät Jeremiaa kuningas Sidkian edessä taistelukuntoisten miesten ja koko kansan heikentämisestä ja vaativat, että Jeremia surmattaisiin sen vuoksi. Saatuaan kuninkaalta vapaat kädet nuo ruhtinaat heittivät Jeremian liejuiseen vesisäiliöön. (Jer 38:1–6.)

4. ”Safanin pojan Ahikamin poika.” Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. kuningas Nebukadnessar nimitti Gedaljan Juudan maahan jääneiden juutalaisten käskynhaltijaksi. Gedalja valitsi asuinpaikakseen Mispan, ja sinne asettui asumaan myös profeetta Jeremia. Kuultuaan, että Gedalja oli nimitetty käskynhaltijaksi, vangitsemiselta säästyneet Juudan sotapäälliköt tulivat sitten miehineen hänen luokseen Mispaan. Gedalja vakuutti heille valalla vannoen, että heidän kävisi hyvin, kunhan he vain palvelisivat edelleen Babylonin kuningasta, ja hän kannusti heitä kokoamaan viiniä, öljyä ja kesähedelmiä. Niitäkin juutalaisia, jotka olivat hajaantuneet Moabiin, Ammoniin, Edomiin ja muualle, tuli jatkuvasti Gedaljan luo.

Tämä kaikki ei ilmeisestikään miellyttänyt Ammonin kuningasta Baalista, joka onnistui saamaan Ismaelin mukaansa salajuoneen käskynhaltija Gedaljan murhaamiseksi. Saatuaan tietää tästä Johanan ja muut sotajoukkojen päälliköt ilmoittivat siitä käskynhaltijalle, mutta hän ei uskonut heitä. Johanan jopa lähestyi Gedaljaa yksityisesti ja tarjoutui tekemään tuon suunnitelman tyhjäksi surmaamalla Ismaelin. Mutta Gedalja ei halunnut kuulla puhuttavankaan siitä, sillä hän ajatteli, että Ismaelista kerrottiin valheita. Kun Ismael siis saapui kymmenen muun miehen kanssa Mispaan, Gedalja ei ryhtynyt mihinkään varotoimiin. Hän söi heidän kanssaan, ja heidän aterioidessaan Ismael ja hänen mukanaan olleet miehet nousivat ja tappoivat Gedaljan sekä kaikki hänen luonaan olleet juutalaiset ja kaldealaiset. (2Ku 25:22–25; Jer 39:14; 40:5–41:3.)

5. Yksi niistä Esran aikana eläneistä papeista, jotka olivat ottaneet itselleen vierasmaisia vaimoja ja jotka lupasivat lähettää heidät pois (Esr 10:18, 19).