(kreikk. muoto hepr. sanoista gē hin·nomʹ ’Hinnominlaakso’).

Tämä nimi esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 12 kertaa, ja vaikka monet kääntäjät ottavat vapauden kääntää sen sanalla ”helvetti”, lukuisat uudemmat käännökset translitteroivat sanan sen kreikankielisestä muodosta geʹen·na (Mt 5:22, UM, Ro, Mo, ED, BC, NC; myös Da:n ja RS:n alaviitteet).

Syvä ja kapea Hinnominlaakso, joka myöhemmin tunnettiin tällä kreikkalaisella nimellä, sijaitsi muinaisen Jerusalemin etelä- ja lounaispuolella, ja se on nykyinen Wadi er-Rababi (Ge Ben Hinnom) (Jos 15:8; 18:16; Jer 19:2, 6; ks. HINNOMINLAAKSO). Juudan kuninkaat Ahas ja Manasse harjoittivat siellä epäjumalanpalvelusta, johon kuului ihmisuhrien uhraaminen tulessa Baalille (2Ai 28:1, 3; 33:1, 6; Jer 7:31, 32; 32:35). Jotta tällaista ei olisi tapahtunut siellä enää tulevaisuudessa, uskollinen kuningas Josia saastutti myöhemmin tuon epäjumalanpalveluspaikan, varsinkin sen Tofetiksi kutsutun osan (2Ku 23:10).

Ei ikuisen piinan vertauskuva. Jeesus Kristus yhdisti Gehennaan tulen (Mt 5:22; 18:9; Mr 9:47, 48), samoin teki opetuslapsi Jaakob, ainoa raamatunkirjoittaja joka Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan lisäksi käytti tuota sanaa (Ja 3:6). Jotkut kommentaattorit pyrkivät yhdistämään nuo Gehennaan liittyvät maininnat tulesta siihen ihmisuhrien polttamiseen, jota harjoitettiin ennen Josian hallituskautta, ja tällä perusteella he väittävät, että Jeesus käytti Gehennaa ikuisen piinan vertauskuvana. Koska Jehova Jumala kuitenkin ilmaisi inhoavansa tuota tapaa ja sanoi sen olevan sellaista, ”mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole noussut sydämeeni” (Jer 7:31; 32:35), niin on varsin epätodennäköistä, että Jumalan Poika olisi Jumalan tuomiosta puhuessaan ottanut sellaisen epäjumalanpalvelukseen liittyvän tavan Gehennan vertauskuvallisen merkityksen pohjaksi. Lisäksi Jumala sääti profeetallisesti, että Hinnominlaaksoa käytettäisiin ruumiiden joukkohävityspaikkana, ei elävien uhrien kidutuspaikkana (Jer 7:32, 33; 19:2, 6, 7, 10, 11). Näin ollen Jeremian 31:40:n viittauksen ’ruumiiden ja rasvaisen tuhkan alatasankoon’ ajatellaan yleisesti tarkoittavan Hinnominlaaksoa, ja portti, joka tunnetaan nimellä ”Tuhkakasojenportti”, johti ilmeisesti tuon laakson itäpäähän, missä Hinnominlaakso yhtyi Kidronin purolaaksoon (Ne 3:13, 14).

Se, mitä Raamattu sanoo Gehennasta, onkin yleensä yhdenmukaista rabbiinisten ja muiden lähteiden esittämän perinteisen näkemyksen kanssa. Tuon näkemyksen mukaan Hinnominlaaksoa käytettiin Jerusalemin jätteiden kaatopaikkana. (J. B. Phillipsin The  New Testament in Modern English kääntää Mt 5:30:ssä olevan sanan geʹen·na ”roskakasaksi”.) Juutalainen kommentaattori David Kimhi (1160?–1235?) kertoo sanasta ”Gehinnom” joitakin historiallisia tietoja kommentissaan psalmiin 27:13: ”Ja se on Jerusalemin lähistöllä oleva paikka, ja se on vastenmielinen paikka, ja sinne heitetään epäpuhtauksia ja ruumiita. Siellä oli myös jatkuva tuli epäpuhtauksien ja ruumiiden luiden polttamista varten. Tämän vuoksi jumalattomien tuomiota sanotaan vertauskuvallisesti Gehinnomiksi.”

Täydellisen tuhon vertauskuva. Jeesus käytti Gehennaa selvästi edustamaan Jumalan langettamasta epäsuotuisasta tuomiosta johtuvaa perusteellista tuhoa, josta ei ole mitään mahdollisuutta saada ylösnousemusta elämään sieluna (Mt 10:28; Lu 12:4, 5). Kirjanoppineet ja fariseukset tuomittiin jumalattomana luokkana ’Gehennan alaisiksi’ (Mt 23:13–15, 33). Välttyäkseen tältä tuholta Jeesuksen seuraajien tuli hankkiutua eroon kaikesta, mikä aiheuttaisi hengellistä kompastumista, ja ’käden tai jalan pois hakkaaminen’ ja ’silmän repäiseminen pois’ tarkoittivat kuvaannollisesti näiden ruumiinjäsenten kuolettamista syntiin nähden (Mt 18:9; Mr 9:43–47; Kol 3:5; vrt. Mt 5:27–30).

Jeesus viittasi ilmeisesti myös Jesajan 66:24:ään kuvaillessaan Gehennaa paikaksi, ”jossa ei ruumiiden mato kuole eikä tulta sammuteta” (Mr 9:47, 48). Tässä ei kuitenkaan vertauskuvata kidutusta vaan täydellistä tuhoa, mikä käy ilmi siitä, että Jesajan kohdassa ei puhuta elossa olevista ihmisistä vaan ”niiden miesten ruumiista, jotka rikkoivat” Jumalaa vastaan. Jos – kuten käytettävissä olevat todisteet osoittavat – Hinnominlaakso oli paikka, jossa jätteet ja ruumiit hävitettiin, niin tuli, jota ehkä voimistettiin lisäämällä siihen rikkiä (vrt. Jes 30:33), oli ainoa sopiva keino sellaisten jätteiden hävittämiseen. Siellä mihin tuli ei yltänyt, lisääntyivät madot, jotka tekivät lopun kaikesta, mitä tuli ei ollut tuhonnut. Tällä perusteella Jeesuksen sanat tarkoittavat sitä, että Jumalan epäsuotuisan tuomion tuhoisa vaikutus ei lakkaa, ennen kuin hävitys on täydellinen.

Kuvaannollista käyttöä. Se miten opetuslapsi Jaakob käyttää sanaa ”Gehenna”, osoittaa, että levoton kieli on sinänsä epävanhurskauden maailma ja että tuliset sanat, jotka saastuttavat puhujan ruumiin, voivat vaikuttaa koko hänen elämänkulkuunsa. Sellaisen ihmisen kieli on ”täynnä kuoleman tuottavaa myrkkyä”, ja koska se todistaa huonosta sydämentilasta, se voi johtaa siihen, että Jumala tuomitsee tuon kielenkäyttäjän vertauskuvalliseen Gehennaan. (Ja 3:6, 8; vrt. Mt 12:37; Ps 5:9; 140:3; Ro 3:13.)

Raamatussa vertauskuvallisesti käytetty ilmaus ”Gehenna” vastaa Ilmestyskirjassa esiintyvää ”tulijärveä” (Il 20:14, 15; ks. TULIJÄRVI).