(’Jehova on täydellistänyt [saattanut päätökseen]’).

1. ”Jäljentäjä Safanin poika”; yksi Jojakimin hallituskaudella (628–618 eaa.) eläneistä ruhtinaista. Gemarjalla oli oma ruokailuhuone temppelin ylemmässä esipihassa, ja juuri siellä Baruk luki ääneen niitä kirjaan kirjoitettuja sanoja, jotka profeetta Jeremia oli sanellut hänelle. Gemarjan poika Mikaja kuuli, kun kirjaa luettiin ensimmäisen kerran, ja hän ilmoitti sitten Jehovan sanan ruhtinaille, jotka vuorostaan haetuttivat Barukin lukemaan kirjaa heille. Kuultuaan kirjan sanat he neuvoivat Barukia ja Jeremiaa piiloutumaan. Kun kirjakääröä myöhemmin luettiin kuningas Jojakimille, Gemarja oli yksi niistä ruhtinaista, jotka anoivat hartaasti kuninkaalta, ettei hän polttaisi kääröä. (Jer 36:10–25.)

Jonkin aikaa sitten Jerusalemista löydettiin savipaakku, joka oli aikoinaan kiinnitetty asiakirjaan ja johon oli painettu sinetti. Siinä olevassa kirjoituksessa sanottiin: ”Kuuluu Gemarjalle [hepr. Gemar·jaʹhu], Safanin pojalle.” Tämän sinetin sanotaan olevan peräisin suunnilleen 600-luvulta eaa., ja sen oletetaan kuuluneen Jeremian 36. luvussa mainitulle Gemarjalle.

2. ’Hilkian poika, jonka Juudan kuningas Sidkia lähetti Babyloniin Nebukadnessarin luo.’ Jeremia lähetti samalla Gemarjan ja Elasan mukana kirjeen pakkosiirtolaisina oleville juutalaisille, jotka oli viety Babyloniin Jojakinin (Jekonjan) kanssa 617 eaa. (Jer 29:1–3.)