(’kukkula’).

1. Juudan heimoon kuuluneen Kalebin jälkeläinen (1Ai 2:42, 49) tai mahdollisesti Gibean kaupunki (Jos 15:57), jonka ”isä” eli perustaja oli Seva-niminen Kalebin jälkeläinen (ks. nro 2).

2. Kaupunki Juudan vuoristossa (Jos 15:1, 48, 57). Jotkut tutkijat yhdistävät sen nykyiseen el-Jabʽaan, joka sijaitsee n. 12 km Betlehemistä länsilounaaseen. Jotkut arvelevat kuitenkin, että muinainen Gibea sijaitsi jossakin Hebronin kaakkoispuolella, koska se luetellaan muiden tuolla suunnalla sijainneiden paikkojen joukossa (Jos 15:55–57). Tämä kaupunki (tai kaupunki nro 3) on saattanut olla Juudan kuninkaan Abiamin (Abian) äidin Maakan (Mikajan) kotipaikka (2Ai 13:1, 2; 1Ku 15:1, 2).

3. Kaupunki Benjaminin alueella (Jos 18:28); siitä käytettiin myös nimityksiä ”Benjaminin Gibea” (1Sa 13:2), ”Benjaminin poikien Gibea” (2Sa 23:29) ja ’Saulin Gibea’ (2Sa 21:6). Se oli ilmeisesti Jebusin (Jerusalem) ja Raman välisen päätien läheisyydessä (Tu 19:11–15). Koska Gibea sijaitsi eräällä Palestiinan keskisen vuoriselänteen huipulla, se oli sodan aikana hyvä tähystyspaikka (1Sa 14:16). Tutkijat samastavat tavallisesti tämän kaupungin Tell el-Fuliin (Givʽat Shaʼul), joka on n. 5 km Jerusalemin temppelivuoresta pohjoiseen.

Hepreassa Geba (’kukkulaa’ tarkoittavan sanan maskuliinimuoto) ja Gibea (’kukkulaa’ tarkoittavan sanan feminiinimuoto) kirjoitetaan melkein samalla tavalla. Monien mielestä masoreettiseen tekstiin on tämän vuoksi päässyt joitakin kirjurinvirheitä, ja he suosittelevat siksi joihinkin raamatunkohtiin ”Gibean” tilalle ”Gebaa” ja päinvastoin. Viitatessaan 1. Samuelin kirjan 13. ja 14. lukuun eräs selitysteos toteaa tästä: ”Kommentaattorit ovat kuitenkin hyvin erimielisiä siitä, missä kohdissa vaihdoksia tulisi tehdä (esim. Smith käyttää kaikkialla Gibean tilalla Gebaa; Kennedy käyttää Gibean tilalla Gebaa [13. luvun] jakeessa 2, Geban tilalla Gibeaa jakeessa 3 ja Gibean tilalla Gebaa 14:2:ssa), eikä sotaretken etenemistä ole mahdotonta ymmärtää ilman näitä muutoksia.” (Soncino Books of the Bible, toim. A. Cohen, Lontoo 1951, Samuel, s. 69.) Tuomarien 20:10, 33:n tekstiyhteys viittaa siihen, että tarkoitetaan ”Gibeaa”, ja siksi monet kääntäjät poikkeavat tässä masoreettisen tekstin lukutavasta ja käyttävät ”Geban” tilalla nimeä ”Gibea”.

Tuomarien aikana Gibean kaupunki oli mukana eräässä tapahtumassa, joka johti miltei koko Benjaminin heimon perinpohjaiseen hävitykseen. Muuan vanha mies kutsui erään efraimilaisen leeviläisen ja tämän sivuvaimon luokseen yöksi. Pian Gibean kelvottomat miehet piirittivät talon ja vaativat, että leeviläinen piti luovuttaa heille, jotta he voisivat yhtyä häneen. Leeviläisen annettua sivuvaimonsa heidän käsiinsä he pahoinpitelivät tätä koko yön niin, että hän kuoli aamulla. (Tähän järkyttävään syntiin viitataan ehkä Ho 9:9:ssä ja 10:9:ssä.) Koska Benjaminin heimo suojeli syyllisiä Gibean miehiä, muut heimot sotivat Benjaminia vastaan. Kaksi kertaa ne kärsivät raskaan tappion, ennen kuin ne lopulta löivät benjaminilaiset ja luovuttivat Gibean tulen valtaan. (Tu 19:15–20:48.) (Jotkut liittävät Gibean tuhoa koskevan Raamatun kertomuksen Tell el-Fulista löydettyihin arkeologisiin todisteisiin, joiden mukaan kaupunki poltettiin.)

Gibea oli Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin kotikaupunki (1Sa 10:26; 15:34), ja nähtävästi sieltä olivat kotoisin myös Ittai (Itai), joka oli yksi Daavidin väkevistä miehistä (2Sa 23:8, 29; 1Ai 11:26, 31), sekä Ahieser ja Joas, kaksi soturia, jotka liittyivät Daavidin seuraan Siklagissa (1Ai 12:1–3). Gibea oli ilmeisesti myös Saulin hallitseman Israelin valtakunnan ensimmäinen pääkaupunki. Ammonilaisten piirityksen aikana Jabesin (Jabes-Gileadin) sanansaattajat menivät pyytämään apua Gibeasta, ja sieltä käsin kuningas Saul kokosi heti israelilaiset sotaan tämän uhan torjumiseksi (1Sa 11:1–7). Myöhemmin Saulin sotatoimet filistealaisia vastaan aloitettiin Gibean lähistöltä (1Sa 13:2–4, 15; 14:2, 16). Lisäksi  Sifin miehet ilmoittivat lainsuojattoman Daavidin piilopaikan kahdesti Saulille Gibeassa (1Sa 23:19; 26:1).

Daavidin hallituskaudella seitsemän Saulin poikaa ja pojanpoikaa surmattiin Gibeassa (”Gibeonissa” Aquilan, Symmakhoksen ja LXX:n mukaan) sen verivelan vuoksi, joka oli tullut Saulin huoneen ylle hänen surmattuaan useita gibeonilaisia. Saulin leskeksi jäänyt sivuvaimo vartioi kuolleita miehiä, niin etteivät haaskalinnut ja -eläimet syöneet heidän ruumiitaan. (2Sa 21:1–10.)

Jehova puhui profeetallisesti 700-luvulla eaa. profeetta Jesajan kautta siitä, miten Gibea oli paennut Assyrian armeijaa, joka oli matkalla Jerusalemiin (Jes 10:24, 29–32). Hoosean kautta Jumala kuvailee profeetallisesti tilannetta, jossa näyttää siltä kuin pohjoinen kymmenen heimon valtakunta olisi jo valloitettu ja vihollinen uhkaisi Gibeaa ja Ramaa Benjaminissa (Juudan eteläisessä valtakunnassa) (Ho 5:8–10).