(johtuu luult. nimestä Galed, joka merkitsee ’todistusröykkiötä’; 1Mo 31:47, 48).

1. Makirin poika ja Manassen pojanpoika; ieseriläisten ja helekiläisten esi-isä (4Mo 26:29, 30; 27:1; Jos 17:1, 3; 1Ai 2:21, 23; 7:14–17).

2. Abihailin sukuluettelossa mainittu gadilainen (1Ai 5:11–14).

3. Jeftan isä (Tu 11:1, 2).

4. Maantieteellinen nimi, jota käytetään Raamatussa eri merkityksissä. Suppeassa mielessä ”Gilead” merkitsi Jordanin itäpuolella olevaa kupumaista vuoristoa, joka ulottui Jabbokin purolaakson pohjois- ja eteläpuolelle (Jos 12:2). Pohjoisessa se rajoittui Basaniin, etelässä Arnonin purolaakson pohjoispuolella olevaan ylätasankoon ja idässä Ammonin alueeseen (5Mo 2:36, 37; 3:8–10). Toisinaan ilmaus ”Gilead” tai ”Gileadin maa” tarkoitti kuitenkin yleisesti koko Jordanin itäpuolella olevaa Israelin aluetta, johon kuuluivat Basan ja  Arnonin pohjoispuolella oleva ylätasanko (Jos 22:9; Tu 20:1, 2; 2Sa 2:9; 2Ku 10:32, 33). (Ks. GALED.)

Gileadin ajateltiin ilmeisesti koostuvan kahdesta osasta. Vaikka 4. Mooseksen kirjan 32:40:ssä puhutaan puolelle Manassen heimolle määrätystä alueesta vain ”Gileadina”, niin täsmällisempi ilmaus on ”loput Gileadista” (5Mo 3:13) tai ”puolet Gileadista” (Jos 13:31). Samoin Gadin ja Ruubenin yhteisestä alueesta, joka sijaitsi puolelle Manassen heimolle annetun alueen eteläpuolella, käytettiin täsmällisempää nimitystä ”puolet Gileadin vuoristosta” (5Mo 3:12). Kuitenkin tätä samaa aluetta nimitetään välillä myös pelkästään ”Gileadiksi”, niin kuin Gadille määrättyä osuuttakin (missä Ramotin turvakaupunki sijaitsi) (4Mo 32:29; Jos 13:24, 25; 21:38).

Ainakin 210 m merenpinnan alapuolella olevasta Jordaninlaaksosta Gilead kohoaa yli 1000 m:n korkeuteen. Runsaiden talvisateiden, voimakkaan kesäisen kasteen ja monien lähteiden ansiosta tällä hedelmällisellä seudulla oli muinoin suuria metsiä, ja se oli tunnettu parantavasta palsamistaan (Jer 8:22; 46:11; ks. PALSAMI, GILEADIN PALSAMI). Sen kumpuilevat ylätasangot sopivat ihanteellisesti karjan kasvatukseen ja viljan viljelyyn. Myös viiniköynnökset kukoistivat Gileadissa. (4Mo 21:22; 32:1.)

Historiallisia tapahtumia Gileadissa. Vähän ennen kuin israelilaiset astuivat Luvattuun maahan, amorilaiskuningas Sihon hallitsi Jabbokin purolaakson eteläpuolista Gileadin osaa, kun taas Basanin kuningas Og hallitsi pohjoisosaa (Jos 12:1–4). Mooseksen johdolla israelilaiset löivät nämä molemmat kuninkaat, ja Gadin ja Ruubenin heimot pyysivät tätä seutua perintöosakseen, koska niillä oli paljon karjaa (4Mo 21:21–24, 33–35; 32:1–5). Niiden pyyntöön suostuttiin sillä ehdolla, että molempien heimojen taistelijat ylittäisivät Jordanin ja auttaisivat Luvatun maan valloituksessa (4Mo 32:20–24, 28–30). Heimot suostuivat tähän ja rakensivat heti uudelleen kaupungit kotiin jääviä perheitään varten (4Mo 32:25–27, 31–38). Myös puolelle Manassen heimosta annettiin perintöosa Jordanin itäpuolelta (4Mo 32:33, 39, 40).

Ollessaan paluumatkalla perintömaalleen Gileadiin Ruubenin ja Gadin miehet sekä puolet Manassen heimosta rakensivat alttarin muistomerkiksi uskollisuudesta Jehovalle (Jos 22:9, 10, 26–29). Myöhemmin he ryhtyivät  yhdessä muiden heimojen kanssa toimiin benjaminilaisia vastaan, koska nämä olivat suojelleet Gibean väärintekijöitä joutumasta oikeuden eteen (Tu 20:1–48). Sitä vastoin ”Gileadia” arvosteltiin, koska se ei ollut liittynyt Barakin kanssa taistelemaan Siseraa vastaan (Tu 5:17). Samoin kahden Gileadin kaupungin, Sukkotin ja Penuelin, miehet kieltäytyivät myöhemmin auttamasta Gideonia ja tämän miehiä ja antamasta heille ruokaa heidän ajaessaan takaa midianilaisia (Tu 8:4–9).

Gileadilaisen tuomarin Jairin kuoleman jälkeen Israel kääntyi epäjumalanpalvelukseen, ja seuraavat 18 vuotta ammonilaiset sortivat heitä ankarasti. Tämän uhkaavan tilanteen vuoksi Gileadin miehet hylkäsivät väärän palvonnan ja pyysivät gileadilaista Jeftaa komentajakseen Ammonin vastaiseen taisteluun. Sittemmin ammonilaiset alistettiin. (Tu 10:3, 5–10; 11:4–11, 32, 33.)

Vuosia myöhemmin Gileadilla oli taas vaikeuksia ammonilaisten kanssa (Am 1:13). Vähän sen jälkeen kun Saul oli voideltu Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi, ammonilainen Nahas piiritti Jabes-Gileadia ja hyväksyi kaupungin antautumisen ainoastaan sillä ehdolla, että miehet antaisivat puhkaista oikean silmänsä. Saatuaan kuulla tästä Saul kokosi nopeasti 330000 miehen armeijan ja kukisti ammonilaiset. (1Sa 11:1–11.) Gilead näyttää sen jälkeen astuneen suhteellisen turvalliseen aikakauteen, joka jatkui vielä Saulin kuoleman jälkeenkin, mikä voidaan päätellä siitä, että Abner valitsi Gileadissa sijaitsevan Mahanaimin kaupungin paikaksi, jossa Saulin pojasta Is-Bosetista tehtiin kuningas (2Sa 2:8, 9). Jolloinkin Daavidin hallituskaudella vaikeudet ammonilaisten kanssa alkoivat kuitenkin uudelleen. Gileadissa ja sen ympäristössä käytiin taisteluja, jotka johtivat lopulta Ammonin täydelliseen kukistumiseen. (2Sa 10:6–19; 11:1; 12:26–31.)

Myöhemmin, Absalomin kapinan aikana, kuningas Daavid pakeni Gileadiin, ja varsinkin iäkäs Barsillai otti hänet ystävällisesti ja vieraanvaraisesti vastaan Mahanaimissa (2Sa 17:27–29; 19:32). Daavidin ja Absalomin joukot ottivat yhteen ilmeisesti Gileadissa. Absalomin merkittävän tappion jälkeen Daavid saattoi lähteä Gileadista ja palata valtaistuimelleen. (2Sa 17:24; 18:6–8.)

Pian kymmenen heimon valtakunnan perustamisen (997 eaa.) jälkeen syyrialaiset ottivat haltuunsa Gileadin aluetta. Kuningas Ahabin ja gileadilaisen profeetan Elian aikana Ramot-Gilead, Gileadin itäosassa sijainnut Gadin turvakaupunki, oli syyrialaisten hallussa (1Ku 17:1; 22:3). Kuningas Jeehun ja hänen poikansa Jehoahasin hallituskausilla Gilead menetti sitten vielä lisää aluetta, ja Syyrian kuninkaat Hasael ja hänen poikansa Ben-Hadad III puivat sitä ankaralla kädellä (2Ku 10:32–34; 13:1, 3, 7; Am 1:3, 4). Mutta Jehoahasin poika Joas kukisti syyrialaiset kolme kertaa ja valtasi takaisin kaupungit, jotka Israel oli menettänyt syyrialaisille hänen isänsä hallituskaudella (2Ku 13:25).

Lopulta Assyrian kuningas Tiglat-Pileser III vei Gileadin asukkaat pakkosiirtolaisuuteen Israelin kuninkaan Pekahin päivinä (n. 778–759 eaa.) (2Ku 15:29). Ilmeisesti ammonilaiset käyttivät tätä tilannetta nopeasti hyväkseen ja alkoivat miehittää Gileadin aluetta (Ps 83:4–8; Jer 49:1–5). Jehova vakuutti kuitenkin profeettojensa välityksellä, että aikanaan israelilaiset tuotaisiin taas takaisin tälle seudulle (Jer 50:19; Mi 7:14; Sak 10:10).

5. ”Kaupunki”, jonka Hoosea sanoi olevan täynnä epätodellisuutta, verenvuodatusta ja vahingontekijöitä (Ho 6:8; vrt. 12:11). Koska Gileadia ei sanota missään muualla Raamatussa kaupungiksi, jotkut ovat sitä mieltä, että tässä tarkoitetaan joko Jabes-Gileadia tai Ramot-Gileadia. Jotkut taas arvelevat, että tässä viitataan koko Jordanin itäpuoliseen seutuun.