(hepr.  rim·mōnʹ).

Kypsänä punaruskea hedelmä, joka on omenan muotoinen ja jonka kärjestä ulkonee ruusuketta tai kruunua muistuttava verhiön jäänne. Sen kovan kuoren alla on runsaasti pieniä lokeroita, jotka ovat täynnä mehua ja joissa kussakin on pieni vaaleanpunainen tai punainen siemen.

Heprealainen sana rim·mōnʹ tarkoittaa myös granaattiomenapuuta (Punica granatum), jota kasvaa kaikkialla Lähi-idässä. Se kasvaa harvoin korkeammaksi kuin 4,5 m. Se on tiheäoksainen, sen tummanvihreät lehdet muistuttavat muodoltaan keihäänkärkiä ja sen kukkien väri vaihtelee korallinpunaisesta helakanpunaiseen. (Kuva, 1. osa, s. 742.)

Granaattiomenamehu on virkistävä juoma (Lal 8:2), kasvin siemenistä saadaan grenadiini-nimistä siirappia ja sen kukista valmistetaan jumoavaa lääkettä punataudin hoitoon. Sulamilaisneidon hunnutettuja ohimoita verrattiin ”granaattiomenan lohkoon” ja hänen ihoaan ”granaattiomenaparatiisiin” (Lal 4:3, 13; 6:7).

Jehova lupasi Mooseksen välityksellä Israelin kansalle, että Hän veisi sen vehnän, ohran, viiniköynnösten, viikunoiden, granaattiomenien, oliivien ja hunajan maahan (5Mo 8:7–9). Ennen sitä maassa käyneet vakoojat olivat tuoneet sieltä mukanaan viinirypäleitä, viikunoita ja granaattiomenoita (4Mo 13:2, 23). Israelilaiset olivat tutustuneet granaattiomenaan jo Egyptissä, kuten heidän valituksensa 4. Mooseksen kirjan 20:5:ssä osoittaa.

Ylimmäisen papin Aaronin pukuun kuuluvan hihattoman vaatteen helmassa oli granaattiomenia, jotka oli tehty yhteen kierretystä sinisestä langasta, purppuranpunaisesta villasta ja karmosiininpunaisesta materiaalista ja joita oli asetettu helmaan vuorotellen kultaisten tiukujen kanssa (2Mo 28:33, 34; 39:24–26). Myöhemmin kun rakennettiin temppeliä, molempien sen eteishallin edessä olevien kuparipylväiden päät koristeltiin ketjuin, joissa riippui granaattiomenakoristeita (1Ku 7:18, 20, 42; 2Ku 25:17; 2Ai 3:16; 4:13; Jer 52:22, 23).

Raamatun aikoina granaattiomenia kasvatettiin laajalti, ja sellaiset paikannimet kuin Rimmon, En-Rimmon ja Gat-Rimmon johtuivat epäilemättä siitä, että niiden alueella oli paljon näitä puita (Jos 15:32; 19:45; Ne 11:29). Granaattiomenapuuta arvostettiin suuresti, ja siksi se mainitaankin usein muiden merkittävien hedelmää kantavien kasvien, mm. viiniköynnöksen ja viikunapuun, rinnalla (Lal 7:12, 13; Jl 1:12; Hag 2:19).