Johtamiskäytäntö tai valvontajärjestely jonkin velvollisuuden täyttämiseksi tai päämäärän saavuttamiseksi.

Heprealainen sana (pequd·dahʹ), joka on käännetty vastineella ”hallinto” 1. Aikakirjan 26:30:ssä, tulee juuresta pa·qadʹ ’käydä jonkun luona, kääntää huomio johonkuhun tai johonkin’ (Ru 1:6, Rbi8, alav.). Se käännetään myös vastineilla ”huostassa” ja ”valvonta” tai ”valvoa” (2Ai 24:11; vrt. 4Mo 3:32; 2Ku 11:18, Rbi8, alav.; ks. VALVOJA).

Ihmishistorian alusta alkaen Jumala valtuutti täydellisen ihmisen huolehtimaan maasta ja vallitsemaan sen luomuksia (1Mo 1:26–28). Ihmisen kapinoinnin jälkeen, erityisesti vedenpaisumuksesta eteenpäin, kehittyi huomattavaksi patriarkaalinen hallintojärjestelmä. Se hallitsi perheen asioita ja omaisuutta ja asetti käytöksen mittapuut.

Se, miten Mooses käsitteli Israelin kansakunnan asioita Jumalan tahdon mukaisesti 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana, antaa loistavan esimerkin hallinnosta sekä vallan delegoimisesta luotettaville alaisille (2Mo 18:19–26). Papiston keskuudessa päähallintovastuu oli ylimmäisellä papilla (4Mo 3:5–10); toisille annettiin kuitenkin vastuu valvoa ja johtaa joitakin palvelusosastoja (4Mo 3:25, 26, 30–32, 36, 37; 4:16). Sen jälkeen kun Israel oli päässyt Luvattuun maahan, tuomarit  toimivat kansakunnan hallintomiehinä, ja Jumala tuki heitä (Tu 2:16, 18; Ru 1:1).

Kun Israelista tehtiin kuningaskunta, kehittyi monimutkaisempi hallintojärjestelmä. Kuningas Daavidin alaisuudessa hallintorakenne oli määritelty varsin yksityiskohtaisesti: kuninkaan välittömiä alaisia olivat virkamiehet, ja omista osa-alueistaan vastaavat hallintomiehet palvelivat eri puolilla maata (1Ai 26:29–32; 27:1, 16–22, 25–34). Myös papisto organisoitiin perusteellisesti kuningas Daavidin hallituskaudella: järjestettiin tabernaakkelityön valvojat, virkailijat ja tuomarit, portinvartijat, laulajat ja muusikot sekä 24 pappisosastoa tabernaakkelipalvelusta varten (1Ai 23:1–5; 24:1–19). Salomon hallinto oli vielä laajempi, ja se, miten asiat oli järjestetty temppelin rakentamisen yhteydessä, on huomattava esimerkki taitavasta hallinnosta (1Ku 4:1–7, 26, 27; 5:13–18).

Muutkin kansakunnat kehittivät monimutkaisia hallintojärjestelmiä, minkä osoittavat esimerkiksi ne eri virkamiesryhmät, jotka kuningas Nebukadnessar kokosi kultaisen kuvapatsaansa vihkiäisiin (Da 3:2, 3). Danielista itsestään ’tehtiin hallitsija’ (aramealaisesta sanasta šeletʹ) Babylonin hallintoaluetta varten, ja hänen alaisuudessaan Sadrakille, Mesakille ja Abednegolle annettiin hoidettavaksi siviiliasioita koskeva ”hallinto” (arameaksi ʽavi·dahʹ) (Da 2:48, 49).

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käsitellään usein delegoidun vallan ja niillä olevan vastuun oikeaa käyttöä, joiden tehtävänä on valvoa Jumalan ilmaistun tahdon soveltamista ja täytäntöönpanoa hänen kansansa keskuudessa, ja näitä asioita käsitellään viittaamalla taloudenhoitoon ja valvontaan (Lu 16:2–4; 1Ko 9:17; Ef 3:2; Kol 1:25; Tit 1:7). Vastuun Jumalalle osoitetaan olevan ensiarvoisen tärkeää (Ps 109:8; Ap 1:20), mutta myös tämän hallinnon alaisuudessa palvelevien etuja tähdennetään (1Pi 4:10). (Ks. TALOUDENHOITAJA.)

Minkä ”hallinnon” Jumala on käynnistänyt vuoden 33 jälkeen?

Ansaitsemattomassa hyvyydessään Jumalalla on ollut tarkoituksena ”hallinto [kreik. oi·ko·no·miʹan; kirjm. ’taloudenhoito’] määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa, sen mitä on taivaissa ja sen mitä on maan päällä” (Ef 1:10; vrt. Lu 12:42, Rbi8, alav.). Tämä ”hallinto” eli johtamiskäytäntö, jota Jumala on pitänyt yllä vuoden 33 helluntaista lähtien, tähtää hänen kaikkien älyllisten luomustensa yhdistämiseen. Jumalan ”hallinnon” ensimmäisessä vaiheessa kootaan jälleen yhteen ”se mitä on taivaissa”, ja näin valmistetaan seurakunta niistä Valtakunnan perillisistä, joiden on määrä elää taivaissa Jeesuksen Kristuksen, hengellisen Päänsä, alaisuudessa (Ro 8:16, 17; Ef 1:11; 1Pi 1:4). Tämän ”hallinnon” toisessa vaiheessa kootaan jälleen yhteen ”se mitä on maan päällä”, ja näin valmistetaan ne, joiden on määrä elää paratiisissa maan päällä (Joh 10:16; Il 7:9, 10; 21:3, 4).