Hamatin kaupunki oli pienen Syyriassa sijaitsevan kanaanilaisvaltakunnan pääkaupunki Israelin historian alkuaikoina. Samaa nimeä käytettiin myös sitä ympäröivästä hedelmällisestä maatalousalueesta. Kreikan ja Rooman aikoina kaupungin klassinen nimi oli Epifania, jonka Antiokhos IV (Epifanes) oli antanut sille. Nykyään sen nimenä on Hama, lyhentymä sen alkuperäisestä nimestä.

Hamatin kaupunki sijaitsi Orontesjoen rannalla, tärkeiden kauppareittien varrella, 81 km Välimereltä sisämaahan päin, n. 190 km Damaskoksesta pohjoiseen ja n. 120 km Alepposta etelään.

Vaikka Hamatin sanotaankin toisinaan olleen heettiläistä alkuperää, sen perustivat todennäköisemmin hamatilaiset, heettiläisten sukulaiset, jotka muodostivat yhden 70:stä vedenpaisumuksen jälkeisestä suvusta. Näiden kahden sukuhaaran esi-isät Heet ja Hamat mainitaan Haamin pojan Kanaanin toisena ja yhdentenätoista poikana. (1Mo 10:6, 15–18; 1Ai 1:8, 13–16; ks. HEETTILÄISET.)

”Mistä mennään Hamatiin”. Vanhin kertomus, jossa Hamat mainitaan, kuvailee, miten 12 israelilaisvakoojaa tuli 1500-luvulla eaa. etelästä siihen asti, ”mistä mennään Hamatiin”. Tämän usein käytetyn ilmauksen ajatellaan tarkoittavan kaupungin hallitseman alueen etelärajaa, ei itse kaupungin portteja. (4Mo 13:21.) Joosuan johdolla valloitus  ulotettiin pohjoisessa juuri tähän rajaan saakka (Jos 13:2, 5; Tu 3:1–3). Jotkut tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että ilmauksen ”siihen asti, mistä mennään Hamatiin” (Jos 13:5) pitäisikin mahdollisesti kuulua ”Lebo-Hamatiin [Hamatin leijonaan] saakka” eli täsmälliseen paikkaan saakka (KR-92; ks. Vetus Testamentum, Leiden 1952, s. 114).

Tämän rajan (tai paikan) tarkkaa sijaintia ei tiedetä varmasti. Se oli Israelin alueen pohjoisrajana (4Mo 34:8; 1Ku 8:65; 2Ku 14:25; 2Ai 7:8) ja Damaskoksen vieressä (Jer 49:23; Hes 47:15–17; 48:1; Sak 9:1, 2). Jotkut katsovat sen olleen Libanonvuorten ja Anti-Libanonin välissä sijaitsevan Koile-Syyrian laakson (josta käytetään myös nimeä Bekaanlaakso) eteläisin alue. Toisten mielestä se oli Baalbekin ja Riblan puolivälissä. Vielä jotkut ovat sitä mieltä, että se sijaitsi kauempana pohjoisessa, missä on sola Homsin ja meren välillä (Hes 47:20).

Suhteet Israeliin. Hamatin kuningas Toi (Tou) lähetti poikansa Joramin (Hadoramin) onnittelemaan kuningas Daavidia siitä, että tämä oli voittanut heidän yhteisen vihollisensa Hadadeserin. Hamat oli tuolloin itsenäinen valtakunta. (2Sa 8:3, 9, 10; 1Ai 18:3, 9, 10.) Salomon hallituskaudella Hamatin valtakunta kuitenkin nähtävästi oli Israelin hallinnassa, sillä Salomo rakensi tuolle seudulle varastokaupunkeja (2Ai 8:3, 4). Salomon kuoleman jälkeen Hamat itsenäistyi ja pysyi itsenäisenä lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa 800-luvulla eaa., jolloin Jerobeam II otti sen väliaikaisesti uudelleen israelilaisten valvontaan (2Ku 14:28). Näihin aikoihin sitä sanottiin ”väekkääksi Hamatiksi” (Am 6:2).

Assyrialaiset valtasivat Hamatin ja sen lähialueet, mm. Israelin kymmenen heimon valtakunnan, 700-luvulla eaa. rynnistäessään maailmanherruuteen. Assyrialla oli tapana vaihtaa vankiensa asuinpaikkaa, ja niinpä Hamatin asukkaita tuotiin Samarian asukkaiden tilalle, ja nämä puolestaan siirrettiin Hamatiin ja muihin paikkoihin (2Ku 17:24; 19:12, 13; Jes 10:9–11; 37:12, 13). Hamatilaiset pystyttivät sitten Samarian uhrikukkuloille jumalansa Asiman kuvia, vaikka tämä arvoton jumala oli osoittautunut avuttomaksi assyrialaisia vastaan (2Ku 17:29, 30; 18:33, 34; Jes 36:18, 19).

Erään nuolenpääkirjoituksen mukaan (British Museum 21946) Nebukadnessarin joukot ottivat Karkemisin taistelun jälkeen vuonna 625 eaa. (Jer 46:2) pakenevat egyptiläiset kiinni Hamatin alueella ja surmasivat heidät (A. K. Grayson, Assyrian and Babylonian Chronicles, 1975, s. 99). Farao Neko oli muutamia vuosia aiemmin ottanut kuningas Jehoahasin vangiksi tällä samalla alueella (2Ku 23:31–33). Jerusalemin kukistuttua vuonna 607 eaa. Sidkia ja muut vangit vietiin sitten Hamatin seudulle Riblaan, ja siellä Sidkian pojat ja muita jalosukuisia surmattiin hänen silmiensä edessä (2Ku 25:18–21; Jer 39:5, 6; 52:9, 10, 24–27). Jumala oli kuitenkin luvannut, että aikanaan hän palauttaisi vangitun kansansa jäännöksen, myös Hamatin maassa olevat (Jes 11:11, 12).