Ihmisryhmä, joka koostuu suvuista ja sukukunnista, joita yhdistää sama syntyperä tai kulttuuri ja joilla on samat johtajat.

Ne heprealaiset sanat, jotka usein käännetään ”heimoksi” (mat·tehʹ ja šeʹvet), merkitsevät molemmat ’sauvaa’ tai ’keppiä’ (2Mo 7:12; San 13:24). Nämä sanat alkoivat ilmeisesti merkitä ’heimoa’ siinä mielessä, että se oli ihmisryhmä, jonka johdossa oli valtikkaa tai sauvaa kantava päämies tai niitä kantavia johtomiehiä (vrt. 4Mo 17:2–6). Useimmissa niistä tapauksista, joissa nuo sanat tarkoittavat tekstiyhteyden perusteella ’heimoa’, niitä käytetään jostain Israelin heimosta, esim. ”Gadin heimo [mat·tehʹ]” tai ”leeviläisten heimo [šeʹvet]” (Jos 13:24, 33). Sen sijaan psalmissa 74:2 mainittu ’heimo, jonka Jumala lunasti perinnökseen’, tarkoittaa ilmeisesti koko Israelin kansakuntaa, josta puhutaan muista kansakunnista ja kansoista erilleen asetettuna ”heimona” eli kansana. 4. Mooseksen kirjan 4:18:ssa ”heimolla” näyttää olevan suppeampi merkitys, sillä sitä käytetään kehatilaisista, jotka muodostivat Leevin heimoon kuuluvan suvun. Jesajan 19:13:ssa mainittujen Egyptin ”heimojen” täytyy tarkoittaa ihmisluokkia, jotka erottuvat toisistaan alueen, kastin tms. mukaan.

Kreikkalainen sana fy·lēʹ (käännetty ”heimoksi”) tarkoittaa ihmisryhmää, jolla on yhteinen alkuperä, ja myös sellaisen ryhmän pienempää osaa, ts. sukukuntaa tai heimoa. Tätä sanaa käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa usein Israelin heimoista. (Ap 13:21; Ro 11:1; Fil 3:5; Hpr 7:13, 14; Il 5:5.) Sellaisissa ilmauksissa kuin ”jokaisesta heimosta ja kielestä ja kansasta ja kansakunnasta” sana ”heimo” näyttää tarkoittavan ihmisryhmää, johon kuuluvat ovat sukua toisilleen (Il 5:9). Tällaiset ilmaukset ovat siis sikäli tyhjentäviä, että ne viittaavat kaikkiin ihmisiin, ryhmitelläänpä heitä sukulaisista koostuvien heimojen, kieliryhmien, suurten väestöryhmien tai poliittisten jakaumien mukaan (Il 7:9; 11:9; 13:7; 14:6). Sana fy·lēʹ esiintyy myös Ilmestyksen 1:7:n ilmauksessa ”kaikki maan heimot”, joka tarkoittaa ilmeisesti kaikkia maan päällä olevia ihmisiä, sillä jakeessa sanotaan myös, että ”jokainen silmä tulee näkemään hänet” (vrt. Mt 24:30).

Israelin heimot. Israelin heimojako perustui Jaakobin 12 pojasta polveutumiseen (1Mo 29:32–30:24; 35:16–18). ”Israelin kaksitoista heimoa” olivat lähtöisin noista ”kahdestatoista kantaisästä [kreik. dōʹde·ka pa·tri·arʹkhas]” (1Mo 49:1–28; Ap 7:8). Jaakob siunasi kuitenkin Joosefin kaksi poikaa, Manassen, joka oli vanhempi, ja Efraimin, joka oli nuorempi, ja sanoi: ”Efraim ja Manasse tulevat olemaan minun niin kuin [hänen todelliset poikansa] Ruuben ja Simeon.” (1Mo 48:5, 13–20.) Kun heimot saivat perintöosansa Luvatussa maassa (Jos 13–19), niiden joukossa ei ollut Joosefin ”heimoa”. Sen sijaan ”Joosefin pojat” Manasse ja Efraim luettiin omiksi heimoikseen Israelissa. (Ks. RAJA; kartta, 1. osa, s. 744.) Jehova oli kuitenkin järjestänyt niin, ettei tämä nostanut perintöosan saavien Israelin heimojen määrää 13:een, sillä leeviläiset eivät saaneet perintöosaa maasta. Jehova oli valinnut ”Leevin heimon” (4Mo 1:49) muiden heimojen esikoisten sijaan palvelemaan pyhäkössä. (2Mo 13:1, 2; 4Mo 3:6–13, 41; 5Mo 10:8, 9; 18:1; ks. LEEVILÄISET.) Israelissa oli siis 12 ei-leeviläistä heimoa (Jos 3:12, 13; Tu 19:29; 1Ku 11:30–32; Ap 26:7).

Kun Mooses siunasi heimot (5Mo 33:6–24), Simeonia ei mainittu nimeltä ehkä siksi, että  tuo heimo oli melkoisesti pienentynyt ja sen maaosuuden oli määrä olla Juudan alueen sisällä. Heimot, jotka luetellaan pyhää antia ja 12:ta heimoa koskevassa Hesekielin näyssä, ovat samat kuin ne, joiden Joosuan kirjassa kerrotaan saaneen perintöosansa maasta (Hes 48:1–8, 23–28). Leevin heimo sijaitsi Hesekielin näyssä ”pyhän annin” keskellä (Hes 48:9–14, 22).

Heimorakenne. Israelilaiset olivat järjestäytyneet paljolti heimojen mukaisesti. He marssivat ja leiriytyivät erämaassa heimoittain (4Mo 2:1–31; 10:5, 6, 13–28). Perintömaat jaettiin heimojen mukaan, ja erikoislait estivät maan kiertämisen heimosta heimoon (4Mo 36:7–9; Jos 19:51).

Kansakunnan jakaminen kantaisien mukaan toteutettiin kussakin heimossa. Heimo oli kansakunnan perusyksikkö ja tärkein yksikkö, mutta kukin heimo jakautui edelleen isänhuoneen päämiehistä polveutuviin suuriin ”sukuihin” (4Mo 3:20, 24; 34:14). Kuhunkin ”sukuun” kuului useita huonekuntia. Tätä heimorakenteen mukaista järjestelyä kuvataan hyvin Joosuan 7:16–18:ssa ja 1. Samuelin kirjan 9:21:ssä ja 10:20, 21:ssä.

Hengellisen Israelin heimot. Ilmestyksen 7:4–8:ssa hengellisen Israelin 144000 jäsentä jaetaan 12 ”heimoon”, joissa kussakin on 12000 jäsentä (ks. JUMALAN ISRAEL). Luettelo eroaa jonkin verran niiden Jaakobin poikien luetteloista (jotka sisältävät Leevin), jotka olivat luonnollisen Israelin heimojen päämiehiä (1Mo 49:28). Mahdollista syytä tähän eroon käsitellään seuraavassa.

Jaakobin esikoispoika Ruuben menetti esikoisoikeutensa väärän käytöksensä vuoksi (1Mo 49:3, 4; 1Ai 5:1, 2). Joosef (Jaakobin esikoispoika Raakelin kautta, joka oli hänen toinen mutta rakkaampi vaimonsa) sai esikoispojan edut, mm. oikeuden kahteen osaan eli maaosuuteen Israelissa (1Mo 48:21, 22). Ilmestyskirjan luettelossa ”Joosef” edustaa ilmeisesti Efraimia ja Manasse Joosefin toista osuutta hengellisestä Israelista. Luettelossa mainitaan Leevin heimo, ja jotta Leevin mainitseminen ei lisäisi heimojen määrää, Ilmestyksen 7:4–8:n luettelossa ei ole Danin heimoa, mikä ei kuitenkaan ilmeisesti johdu siitä, että Dan olisi ollut jotenkin sopimaton. Leevin mukanaolo osoittaa myös sen, ettei hengellisessä Israelissa ole mitään erityistä pappisheimoa, koska koko tuo hengellinen kansakunta on ”kuninkaallista papistoa” (1Pi 2:9).

”Tuomitsemaan Israelin kahtatoista heimoa”. Jeesus kertoi apostoleille, että ”uudelleen luomisessa” he tulisivat ”istumaan kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin kahtatoista heimoa” (Mt 19:28; ks. LUOMINEN: Uudelleen luominen). Hän esitti samanlaisen ajatuksen myös tehdessään uskollisten apostoliensa kanssa liiton valtakunnasta (Lu 22:28–30). Ei ole järkevää ajatella, että Jeesus olisi tarkoittanut heidän tulevan tuomitsemaan niitä 12:ta hengellisen Israelin heimoa, jotka mainitaan myöhemmin Ilmestyskirjassa, sillä apostolien oli määrä kuulua tuohon ryhmään (Ef 2:19–22; Il 3:21). Niiden, jotka on ”kutsuttu olemaan pyhiä”, ei sanota tuomitsevan itseään vaan ”maailmaa” (1Ko 1:1, 2; 6:2). Ne, jotka hallitsevat Kristuksen kanssa, muodostavat pappisvaltakunnan (1Pi 2:9; Il 5:10). Näin ollen Matteuksen 19:28:ssa ja Luukkaan 22:30:ssä mainitut ”Israelin kaksitoista heimoa” edustavat ilmeisesti niiden ihmisten ”maailmaa”, jotka eivät kuulu tuohon kuninkaalliseen pappisluokkaan ja joita nuo taivaallisilla valtaistuimilla istuvat tulevat tuomitsemaan (Il 20:4).