Sileä, suhteellisen kova, pyöreä ja yleensä valkoinen jalokivi, jossa on himmeä helmiäishohde ja jota on ammoisista ajoista alkaen käytetty koristeena (1Ti 2:9; Il 17:4; 18:11, 12, 15, 16; 21:2, 21). Se on kovettunutta kalsiumkarbonaattia, jota muodostuu simpukoiden ja joidenkin muiden nilviäisten sisässä. Kun jokin vieras hiukkanen (esim. hiekkajyvä tai pieni loiseläin) joutuu nilviäisen kuoren ja vaipan väliin, se saa nilviäisen erittämään kalkkipitoista ainetta, jota sanotaan helmiäiseksi ja joka kovettuu helmiäiskuoreksi vieraan esineen, ärsykkeen, ympärille. Vieras hiukkanen toimii ytimenä, jonka ympärille muodostuu useita kuorikerroksia. Jos ydin ei vaipan kuroutumisen vuoksi kiinnity simpukan kuoreen, syntyy useiden vuosien kuluessa kaunis helmi.

Jalokivinä pidettäviä helmiä saadaan merisimpukoista, joita elää useimmissa lämpimissä tropiikin vesissä, varsinkin Persianlahdessa sijaitsevan Bahrainin lähivesissä sekä Punaisessameressä.

Kuvaannollista käyttöä. Raamatun kuvauksissa viitataan toisinaan helmien arvokkuuteen. Job sanoi todellisen viisauden ylivertaisesta arvosta: ”Pussillinen viisautta on arvokkaampi kuin pussillinen helmiä.” (Job 28:18.) Jeesus Kristus neuvoi vuorisaarnassaan: ”Älkää antako pyhää koirille älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne vain tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja raatelisi teitä.” (Mt 7:6.) Jeesus tarkoitti ilmeisesti sitä, että jos joku osoittautuu koiran tai sian kaltaiseksi eli ei arvosta hengellisiä asioita, hänelle ei kannattaisi yrittää sen enempää kertoa hengellisiä ajatuksia ja opetuksia. Sellaiset turmeltuneet ihmiset vain häpäisisivät arvokkaita hengellisiä asioita ja herjaisivat tai vahingoittaisivat ihmisiä, jotka yrittäisivät kertoa heille niistä. Jeesus kuvaili myös taivasten valtakunnan arvoa kertomalla ’yhdestä helmestä’, joka oli niin kallisarvoinen, että hyviä helmiä etsivä matkustava kauppias ”myi heti kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen” (Mt 13:45, 46). Jeesus osoitti siten, että ihminen, joka ymmärtää taivasten valtakuntaan pääsyn todellisen arvon, olisi halukas luopumaan mistä vain päästäkseen sinne (vrt. Mt 11:12; Lu 13:23–25; Fil 3:8–11).