Sana, jota useimmissa vanhemmissa raamatunkäännöksissä käytetään heprealaisen sanan šeʼōlʹ ja kreikkalaisen sanan haiʹdēs vastineena. Vuoden 1776 kirkkoraamatussa sana šeʼōlʹ on käännetty vastineella ”helvetti” 49 kertaa ja haiʹdēs 10 kertaa. Tämä käännös ei kuitenkaan ole johdonmukainen, sillä šeʼōlʹ käännetään myös 13 kertaa ”haudaksi”, 2 kertaa ”tuonelaksi” ja kerran ”ahdistukseksi”. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa šeʼōlʹ on käännetty sanoilla ”tuonela” ja ”Tuoni” ja haiʹdēs on käännetty sanalla ”tuonela”, kun taas ”helvetiksi” on käännetty sana geʹen·na.

 Englantia puhuvassa maailmassa sana ”helvetti” on Kuningas Jaakon käännöksessä käännetty 31 kertaa sanasta šeʼōlʹ ja 10 kertaa sanasta haiʹdēs, mutta šeʼōlʹ on käännetty myös 31 kertaa vastineella ”hauta” ja 3 kertaa vastineella ”kuoppa”. Katolisessa Douay-käännöksessä šeʼōlʹ on käännetty 64 kertaa vastineella ”helvetti”, kerran sanalla ”kuoppa” ja kerran sanalla ”kuolema”.

Kun English Revised Version julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna 1885, oli alkuperäinen sana šeʼōlʹ monin paikoin translitteroitu englanninkieliseen Raamatun heprealaisten kirjoitusten tekstiin, vaikka useimmiten käytettiinkin vastineita ”hauta” ja ”kuoppa” ja vastinetta ”helvetti” noin 14 kertaa. Amerikkalainen käännöskomitea oli tässä eri mieltä brittikääntäjien kanssa, ja niinpä he translitteroivat American Standard Versionissa (1901) sanan šeʼōlʹ kaikissa 65 kohdassa, joissa se esiintyy. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa molemmat käännökset käyttävät sanasta haiʹdēs sen translitteroitua muotoa kaikissa sen kymmenessä esiintymiskohdassa, mutta kreikankielinen sana geʹen·na (suom. ”Gehenna”) käännetään aina ”helvetiksi”, kuten monissa muissakin nykykielisissä käännöksissä.

Näiden heprean ja kreikan alkuperäisten sanojen kääntämisestä ”helvetiksi” sanotaan teoksessa Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words (1981, 2. osa, s. 187): ”HAADES – – Se vastaa sanaa ’Šeol’ VT:ssa [Vanhassa testamentissa]. Valitettavasti se on käännetty KJ:ssä ’helvetiksi’ sekä VT:ssa [Vanhassa testamentissa] että UT:ssa [Uudessa testamentissa].”

Collier’s Encyclopedia (1986, 12. osa, s. 28) sanoo sanasta ”helvetti”: ”Se vastaa ensinnäkin heprean Šeolia Vanhassa testamentissa ja kreikan Haadesta Septuagintassa ja Uudessa testamentissa. Koska Šeolilla tarkoitettiin Vanhan testamentin aikoina yksinkertaisesti kuolleiden olinpaikkaa eikä se viitannut mihinkään moraalisiin erotuksiin, niin sana ’helvetti’ sellaisena kuin se nykyään ymmärretään, ei ole onnistunut käännös.”

Se miten sana ”helvetti” nykyään ymmärretään, on tehnyt sen varsin epätyydyttäväksi vastineeksi näille Raamatun alkuperäissanoille. Suomen sanojen alkuperä (1. osa, 1992) sanoo sanan ”helvetti” alkuperästä: ”Vrt. mr [muinaisruotsin] hæl, isl[annin] hel ’kuoleman valtakunta’.” Vastaava muinaisenglannin ja yläsaksan sana on sukua verbille helan ’kätkeä’. (Webster’s Third New International Dictionary, ”hell”). ”Helvetti” ei siis alun perin sisältänyt ajatusta kuumuudesta tai piinasta, vaan merkitsi yksinkertaisesti ’peitettyä tai kätkettyä paikkaa’.

”Helvetille” annetaan nykyään se merkitys, joka kuvaillaan Danten Jumalaisessa näytelmässä ja Miltonin Kadotetussa paratiisissa ja joka on aivan toinen kuin tuon sanan alkuperäinen määritelmä. Ajatus tulisen kidutuksen ”helvetistä” on kuitenkin syntynyt jo kauan ennen Danten ja Miltonin päiviä. Grolier Universal Encyclopedia (1971, 9. osa, s. 205) sanoo hakusanan ”Helvetti” alla: ”Hindut ja buddhalaiset pitävät helvettiä hengellisen puhdistumisen ja lopullisen uudistumisen paikkana. Islamilaisen perinteen mukaan se on ikuisen rangaistuksen paikka.” Käsitys kuoleman jälkeisestä kärsimyksestä esiintyy muinaisten Babylonian ja Egyptin kansojen pakanallisissa uskonnollisissa opetuksissa. Babylonialaisten ja assyrialaisten uskomuksissa kuvattiin ”manala – – kauhuja täynnä olevaksi paikaksi, jota hallitsivat hyvin voimakkaat ja raivoisat jumalat ja demonit”. Vaikka vanhoissa egyptiläisissä uskonnollisissa teksteissä ei opetetakaan, että jonkin uhrin polttaminen jatkuisi ikuisesti, niissä kerrotaan, että ”toiseen maailmaan” kuului ”tulikuoppia” ”tuomittuja” varten. (Morris Jastrow jr., The Religion of Babylonia and Assyria, 1898, s. 581; The Book of the Dead, jonka johdannon on laatinut E. Wallis Budge, 1960, s. 135, 144, 149, 151, 153, 161, 200; ks. myös Spectrum, Porvoo 1977, 3. osa, s. 514.)

”Helvetin tuli” on monien satojen vuosien ajan ollut kristikunnan perusopetuksia. On ymmärrettävää, että The Encyclopedia Americana (1956, XIV osa, s. 81) sanoi: ”Varhaisten raamatunkääntäjien itsepintainen tapa kääntää heprean Šeol ja kreikan Haades ja Gehenna sanalla helvetti on aiheuttanut paljon sekaannusta ja väärinymmärrystä. Vaikka Raamatun tarkistettujen laitosten kääntäjät ovat sittemmin yksinkertaisesti translitteroineet nämä sanat, niin se ei  ole riittävässä määrin poistanut sekaannusta ja väärinymmärrystä.” Kuitenkin tällainen translitterointi ja käännöksen johdonmukaisuus antavat Raamatun tutkijalle mahdollisuuden vertailla tarkasti ja avoimin mielin raamatunkohtia, joissa näitä alkuperäisiä sanoja on käytetty, jolloin hän voi ymmärtää oikein niiden todellisen merkityksen. (Ks. GEHENNA; HAADES; HAUTA; ŠEOL; TARTAROS.)