Alkuperäinen kreikkalainen substantiivi bla·sfē·miʹa ja verbi bla·sfē·meʹō tarkoittavat pohjimmiltaan solvaavaa, häpäisevää, herjaavaa kielenkäyttöä. Niinpä esimerkiksi Apostolien tekojen 18:6:ssa, Kolossalaiskirjeen 3:8:ssa, 1. Timoteuksen kirjeen 6:1:ssä ja Tituksen kirjeen 2:5:ssä nykyiset käännökset käyttävät vastineita ”panettelu”, ”herjaava puhe”, ”herjata”, ”häväistä”, ”solvata”, ”puhua vahingoittavasti” ja muita samankaltaisia ilmauksia (ks. KR-92, KR-38, UM ym.).

Sen sijaan kun nämä kreikkalaiset sanat viittaavat Jumalan tai jonkin muun pyhän pilkkaamiseen tai herjaamiseen, on Uuden maailman käännöksessä käytetty sanoja ”rienaus; rienata” (ks. RIENAUS).

Kuten seuraavat raamatunkohdat ja niiden lähijakeet osoittavat, ohikulkijat puhuivat Kristukselle herjaavasti tämän riippuessa kidutuspaalussa. He sanoivat: ”Hah! Sinä, joka muka hajotat maahan temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä, pelasta itsesi tulemalla alas kidutuspaalusta.” Toinen hänen vierellään olleista pahantekijöistä käytti samanlaisia sanoja. (Mr 15:29, 30; Mt 27:39, 40; Lu 23:39.) Paavali ja hänen kristityt toverinsa joutuivat kuuntelemaan sellaista puhetta niiltä, jotka tulkitsivat väärin heidän tarkoituksensa, sanomansa ja kristillisen omantuntonsa (Ap 18:6; Ro 3:8; 14:16; 1Ko 10:30; 1Pi 4:4), mutta heidän ei tullut itse ’puhua vahingoittavasti kenestäkään’ eikä antaa käytöksellään perusteita sille, että heidän työstään tai sanomastaan puhuttaisiin herjaavasti (Ef 4:31; Kol 3:8; 1Ti 6:1; Tit 2:5; 3:2; vrt. 2Pi 2:2). Edes enkelit eivät ”kunnioituksesta Jehovaa kohtaan esitä – – syytöstä herjaavin sanoin” (2Pi 2:11). Sellaista puhetta voidaan kuitenkin odottaa niiltä, jotka käyttäytyvät irstaasti, ovat ylpeitä ja mieleltään sairaita kiistelyistä ja väittelyistä eivätkä ota huomioon eivätkä kunnioita Jumalalta tulleita nimityksiä (1Ti 6:4; 2Pi 2:10–12; Ju 8–10).

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa käytetään samaan tapaan sanaa ga·dafʹ. Ilmeisesti se on alun perin merkinnyt fyysisen vahingon aiheuttamista väkivalloin, mutta kuvaannollisesti käytettynä se merkitsee ’puhua herjaavasti’ eli vahingoittaa häpäisevin sanoin. (4Mo 15:30; 2Ku 19:6; Hes 20:27.) Heprealainen sana na·qavʹ, joka merkitsee pohjimmiltaan ’lävistää, porata’ (2Ku 12:9; 18:21), sisältää ajatuksen rienaamisesta tapauksessa, jossa israelilaisnaisen pojan sanottiin ’herjaavan’ Jehovan nimeä (3Mo 24:11, 16). Näissä tapauksissa tarkoitetaan karkeaa tai törkeää puhetta, joka kohdistetaan joko Jehova Jumalaa tai hänen kansaansa vastaan. ”Herjaavan puheen” luonne käy ilmi tekstiyhteydestä. (Ks. HERJAAMINEN; KIROUS.)