(’vihitty, kielletty’).

Hermon on samastettu Palestiinan seudun korkeimpaan vuoreen, josta arabit käyttävät nimeä Jebel esh-Sheikh (merk. mahd. ’vanhan vuori’) tai Jebel eth-Thalj (merk. ’lumen vuori’). Nämä nimitykset johtuvat ilmeisesti siitä, että Hermoninvuori on lumihuippuinen miltei ympäri vuoden. Sen lumisen laen voitaisiin sanoa muistuttavan vanhan miehen valkohapsista päälakea. Sidonilaiset tunsivat tämän vuoren muinoin nimellä ”Sirjon” ja amorilaiset nimellä ”Senir” (5Mo 3:8, 9). Jälkimmäistä nimeä käytettiin nähtävästi myös eräästä Anti-Libanonin vuorijonon osasta (1Ai 5:23). ”Sion” (ei Siion) oli vielä eräs Hermoninvuoresta käytetty nimitys (5Mo 4:47, 48). Psalmista sanoi Hermonin huutavan Taborin ohella ilosta Jehovan nimessä (Ps 89:12).

Anti-Libanonin vuorijonon eteläpään muodostava Hermoninvuori kohoaa 2814 m merenpinnan yläpuolelle ja ulottuu n. 30 km:n matkalle pohjoisesta etelään. Sen useita huippuja yhdistää ylätasanko (Ps 42:6). Hermoninvuori on kalkkikiveä, joskin sen itä- ja länsirinteillä on basalttipaljastumia. Sen yläosa on aivan paljas lukuun ottamatta paikka paikoin kasvavia matalia pensaita, mutta alempana kasvaa jalokuusia, hedelmäpuita ja pensaita. Länsi- ja eteläsivujen alemmilla rinteillä on viinitarhoja.

Kirkkaana päivänä Hermonin huipulta avautuu upea näkymä suureen osaan Palestiinaa. Länsipuolella voi nähdä Libanonvuoret, Tyroksen tasangon ja Välimeren, lounaassa Karmelinvuoren, etelässä Jordaninlaakson, jossa on Hulan alue ja Galileanmeri, ja idässä Damaskoksen tasangon.

Hermoninvuoren luminen huippu tiivistää yöusvaa, minkä tuloksena syntyy runsaasti kastetta. ”Emme ole missään havainneet runsaampaa kastetta”, totesi 1800-luvulla elänyt luonnontieteilijä H. B. Tristram. ”Se kasteli kaiken likomäräksi, eivätkä teltatkaan juuri suojanneet.” (The Land of Israel, Lontoo 1866, s. 608, 609.) Hermonin virkistävä kaste ylläpitää kasvillisuutta pitkän sateettoman kauden aikana. (Ps 133:3; ks. KASTE, II.) Jordan saa vetensä pääasiassa Hermoninvuorelta sulavista lumista.

Hermoninvuori oli muinoin villieläinten, esim. leijonien ja leopardien, oleskelupaikka (Lal 4:8). Lähempänä meidän aikaamme siellä  on tiettävästi nähty kettuja, susia, leopardeja ja syyriankarhuja.

Hermoninvuoresta tuli Luvatun maan pohjoisraja (Jos 12:1; 13:2, 5, 8, 11). Joosua löi sen juurella asuneet hivviläiset (Jos 11:1–3, 8, 16, 17). Tämä vuori on saattanut olla Jeesuksen Kristuksen muodonmuutoksen näyttämönä (Mt 17:1; Mr 9:2; Lu 9:28; 2Pi 1:18), sillä vähän ennen tätä tapahtumaa hän oli läheisessä Filippoksen Kesareassa (Mr 8:27). (Ks. BAAL-HERMON; MUODONMUUTOS.)