Vastineella ”herra” (tai samantapaisilla sanoilla ”omistaja” ja ”isäntä”) käännettyjä kreikan ja heprean sanoja käytetään Jehova Jumalasta (Hes 3:11), Jeesuksesta Kristuksesta (Mt 7:21), yhdestä Johanneksen näyssä näkemästä vanhimmasta (Il 7:13, 14), enkeleistä (1Mo 19:1, 2; Da 12:8), miehistä (1Sa 25:24; Ap 16:16, 19, 30) ja vääristä jumalista (1Ko 8:5). Käsitteellä ”herra” tarkoitetaan usein sellaista, joka omistaa jonkun tai jotakin tai jolla on valtaa johonkuhun tai johonkin nähden (1Mo 24:9; 42:30; 45:8, 9; 1Ku 16:24; Lu 19:33; Ap 25:26; Ef 6:5). Saara käytti tätä arvonimeä aviomiehestään (1Mo 18:12), lapset käyttivät sitä isästään (1Mo 31:35; Mt 21:28, 29) ja nuorempi veli vanhemmasta veljestään (1Mo 32:5, 6). Sitä käytetään kunnioittavana arvonimenä, kun puhutellaan huomattavia henkilöitä, viranomaisia, profeettoja ja kuninkaita (1Mo 23:6; 42:10; 4Mo 11:28; 2Sa 1:10; 2Ku 8:10–12; Mt 27:63). Kun vieraita sanottiin ”herraksi”, tuon arvonimen käyttö osoitti kohteliaisuutta (Joh 12:21; 20:15; Ap 16:30).

Jehova Jumala. Jehova Jumala on ”taivaan ja maan Herra”, sillä hän on Kaikkeuden Suvereeni, koska hän on luonut kaiken (Mt 11:25; Il 4:11). Taivaalliset luomukset sanovat häntä ”Herraksi”, kuten kerrotaan Ilmestyksen 11:15:ssä: ”Taivaassa kuului suuria ääniä, jotka sanoivat: ’Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme [Jehovan] ja hänen Kristuksensa valtakunta.’” Maan päällä Jumalan uskolliset palvelijat puhuttelivat häntä ”Suvereeniksi Herraksi”, ja tämä arvonimi esiintyy henkeytetyssä Raamatussa yli 300 kertaa (1Mo 15:2; Il 6:10). Häntä kuvaillaan myös aiheellisesti ”tosi Herraksi” (Jes 1:24). Juuri hänen johdollaan korjataan sato eli kootaan ihmisiä elämää varten. Näin ollen sadonkorjaajien määrän lisäämistä koskevat anomukset täytyy esittää hänelle, ”elonkorjuun Herralle” (Mt 9:37, 38). (Ks. Rbi8, liitteet 1E ja 1H).

Jeesus Kristus. Ollessaan maan päällä Jeesus Kristus sanoi itseään ”sapatin Herraksi” (Mt 12:8). Hän käytti tuon sapatin oikein tekemällä työtä, jota hänen taivaallinen Isänsä oli käskenyt hänen tehdä. Tähän työhön sisältyi sairaiden parantamista (vrt. Mt 8:16, 17). Jeesus tiesi, että Mooseksen laki sapatinviettovaatimuksineen oli ”tulevan hyvän varjo” (Hpr 10:1). Tuohon ”tulevaan hyvään” liittyy sapatti, jonka Herra hän tulee olemaan. (Ks. SAPATTIPÄIVÄ: ”Sapatin Herra”.)

Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, muutkin kuin hänen opetuslapsensa kutsuivat häntä ”Herraksi” (Mt 8:2; Joh 4:11). Näissä tapauksissa tuota sanaa käytettiin etupäässä kunnioitusta tai kohteliaisuutta ilmaisevana  arvonimenä. Jeesus osoitti kuitenkin apostoleilleen, että hänen kutsumiseensa ”Herraksi” liittyi muutakin. Hän sanoi: ”Te puhuttelette minua ’Opettajaksi’ ja ’Herraksi’, ja oikein te puhutte, sillä sellainen minä olen.” (Joh 13:13.) Hänen opetuslapsinaan nuo apostolit olivat hänen oppilaitaan. Hän oli siis heidän Herransa ja Opettajansa.

Varsinkin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen hänen arvonimensä Herra merkitys kasvoi. Uhrikuolemansa välityksellä hän osti seuraajansa, joten hänestä tuli heidän Omistajansa (Joh 15:13, 14; 1Ko 7:23; 2Pi 2:1; Ju 4; Il 5:9, 10). Hän oli myös heidän Kuninkaansa ja Sulhasensa, jolle he olivat alamaisia kuin Herralleen (Ap 17:7; Ef 5:22–27; vrt. Joh 3:28, 29; 2Ko 11:2; Il 21:9–14). Kun Jehova palkitsi Poikansa siitä, että tämä oli pysynyt uskollisena häpeälliseen paalussa kuolemaan saakka, hän ”korotti hänet ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jeesuksen Kristuksen olevan Herra Jumalan, Isän, kunniaksi” (Fil 2:9–11). Jeesuksen Kristuksen tunnustaminen Herraksi ei merkitse pelkästään sitä, että sanoo häntä ”Herraksi”. Ihmisen täytyy tunnustaa Jeesuksen asema ja olla tottelevainen (vrt. Joh 14:21). Jeesus itse sanoikin: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon.” (Mt 7:21.)

Jehova Jumala antoi uskolliselle Pojalleen myös kuolemattomuuden, joten vaikka monet ihmiset ovat hallinneet kuninkaina ja herroina, ainoastaan Jeesuksella Kristuksella, ”kuninkaiden Kuninkaalla ja herrojen Herralla”, on kuolemattomuus (1Ti 6:14–16; Il 19:16).

Koska Jeesuksella on kuoleman ja Haadeksen avaimet (Il 1:17, 18), hän voi vapauttaa ihmiskunnan sen yhteisestä haudasta (Joh 5:28, 29) ja Aadamilta peritystä kuolemasta (Ro 5:12, 18). Tämän vuoksi hän on myös ’kuolleiden Herra’, mm. kuningas Daavidin, joka oli yksi hänen maanpäällisistä esi-isistään (Ap 2:34–36; Ro 14:9).

Kunnioittava arvonimi. Se että kristityillä on vain ”yksi Herra”, Jeesus Kristus (Ef 4:5), ei estä heitä käyttämästä muista sanaa ”herra” kunnioittavana, kohteliaana tai valtaan viittaavana arvonimenä. Apostoli Pietari jopa lainasi Saaraa, joka oli hyvä esimerkki kristityille vaimoille, koska hän totteli Abrahamia ja ’kutsui häntä ”herraksi”’ (1Pi 3:1–6). Saara ei tehnyt sitä pelkästään muodollisesti. Se heijasti hänen vilpitöntä alamaisuuttaan, sillä hän käytti tuota sanaa miehestään ”itsekseen” (1Mo 18:12). Koska kaikki kristityt kuitenkin ovat toistensa veljiä, heidän olisi väärin kutsua jotakuta keskuudessaan ”johtajaksi” tai ”herraksi” ja pitää häntä hengellisenä johtajanaan (Mt 23:8–10). (Ks. AKSELIRUHTINAAT; JEESUS KRISTUS; JEHOVA.)

Kreikan ”kyrios”. Tämä kreikan kielen sana on adjektiivi ja merkitsee sitä, että jollakulla on valtaa (kyʹros), ja sitä käytetään myös substantiivina. Se esiintyy kaikissa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoissa paitsi Tituksen ja Johanneksen kirjeissä. Sana vastaa heprean sanaa ʼa·dōnʹ. Koska Jeesus Kristus on Jumalan luoma Poika ja Palvelija, hänen on sopivaa puhutella Isäänsä ja Jumalaansa (Joh 20:17) ”Herraksi” (ʼAdo·najʹ tai Kyʹri·os), sellaiseksi jolla on ylempi valta, Pääkseen (Mt 11:25; 1Ko 11:3). Koska Jeesus on korotettu Isänsä oikealle puolelle, hän on ”herrojen Herra” kaikkiin muihin kuin Isäänsä, Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, nähden (Il 17:14; 19:15, 16; vrt. 1Ko 15:27, 28).

Käyttö Jumalan nimen sijasta. Kirjurit korvasivat 100- tai 200-luvulla Jumalan nimen Jehova sanoilla Kyʹri·os (Herra) ja The·osʹ (Jumala) jäljentäessään Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalaista Septuaginta-käännöstä. Muut käännökset, mm. latinalainen Vulgata, Kuningas Jaakon käännös ja vanhat suomalaiset kirkkoraamatut sekä monet nykykieliset käännökset (KR-92, KR-38, NE, AT, RS, NIV, TEV, NAB) noudattivat samaa tapaa. Jumalan nimi korvattiin sanoilla ”Jumala” ja ”Herra”, jotka kirjoitettiin usein kokonaan isoilla kirjaimilla sen osoittamiseksi, että ne korvasivat Tetragrammin eli Jumalan nimen.

 Kun American Standard Versionin käännöskomitea poikkesi tästä tavasta vuonna 1901, se totesi: ”Amerikkalaiset tarkistajat päätyivät huolellisen harkinnan jälkeen siihen yksimieliseen vakaumukseen, ettei juutalaisen taikauskon, jonka mukaan Jumalan nimi on liian pyhä lausuttavaksi, pitäisi enää vaikuttaa englanninkieliseen eikä mihinkään muuhunkaan Vanhan Testamentin käännökseen, niin kuin ei onneksi tapahdukaan monissa nykyajan lähetystyöntekijöiden tekemissä käännöksissä. – – Tämä persoonanimi [Jehova] runsaine pyhine yhteyksineen palautetaan nyt pyhään tekstiin sille paikalle, johon sillä on kiistaton oikeus.” (AS, esipuhe, s. iv.)

Joissakin käännöksissä (An, JB, NC, BC ym.) on sen jälkeen käännetty Tetragrammi johdonmukaisesti vastineella ”Jahve” tai jollain samantapaisella muodolla.

Todisteita siitä, että Jumalan nimeä Jehova käytettiin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkuperäisissä teksteissä Matteuksesta Ilmestyskirjaan esitetään myös artikkelin JEHOVA väliotsikon ”Jumalan nimi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa” alla. Tämän perusteella tässä teoksessa käytetty Uuden maailman käännös on palauttanut Jumalan nimen Kreikkalaisten kirjoitusten käännökseen kaikkiaan 237 kohtaan. Samanlaisia palautuksia oli tehty muissakin käännöksissä varsinkin käännettäessä Kreikkalaisia kirjoituksia hepreaksi.

Käsitellessään Jumalan nimen palauttamista paikalleen Uuden maailman käännöksen käännöskomitea sanoo: ”Saadaksemme selville, missä Jumalan nimi on korvattu kreikkalaisilla sanoilla Κύριος ja Θεός, olemme määrittäneet, missä henkeytetyt kristityt kirjoittajat ovat lainanneet jakeita, kohtia ja ilmauksia Heprealaisista kirjoituksista, ja sitten olemme tarkistaneet heprealaisesta tekstistä, esiintyykö siinä Jumalan nimi. Tällä tavoin ratkaisimme, ketä Kyʹri·os ja The·osʹ kulloinkin tarkoittivat ja mihin persoonaan heidät puettaisiin.” Lisäksi komitea selitti: ”Jotta emme olisi ylittäneet kääntäjän valtuuksia ja turvautuneet tekstinselitykseen, olemme olleet erittäin varovaisia kääntäessämme Jumalan nimeä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ja tukeutuneet aina huolellisesti Heprealaisiin kirjoituksiin. Olemme etsineet käytettävissä olevista Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisistä käännöksistä yhtäpitävyyksiä, jotka vahvistavat oman käännöksemme.” Tällaisia hepreankielisten käännösten yhtäpitävyyksiä on kaikissa niissä 237 kohdassa, joissa Uuden maailman käännöksen käännöskomitea on palauttanut Jumalan nimen varsinaiseen tekstiin. (Rbi8, liite 1D.)

Heprean ”adōn” ja ”adonaj”. Heprean kielen sana ʼa·dōnʹ esiintyy Heprealaisissa kirjoituksissa 334 kertaa. Se sisältää ajatuksen omistamisesta tai johtoasemasta, ja sitä käytetään Jumalasta ja ihmisistä. Monikkomuoto ʼado·nimʹ tarkoittaa toisinaan yksinkertaisesti määrällistä monikkoa, jolloin se käännetään vastineella ”herrat” (Ps 136:3; Jes 26:13). Toisinaan monikko taas ilmaisee joko Jumalan tai ihmisen ylhäisyyttä tai majesteettiutta (Ps 8:1; 1Mo 39:2), ja silloin kaikki siihen viittaavat pronominit ja sitä määrittävät adjektiivit ovat yksikössä (Ps 45:11; 147:5). Joissakin kohdissa on rinnakkain kaksi monikkoa, jotta ylhäisyyttä ilmaiseva monikko erottaisi Jehovan lukemattomista muista herroista (5Mo 10:17; Ps 136:3; vrt. 1Ko 8:5, 6).

Arvonimiä ʼA·dōnʹ ja ʼAdo·nimʹ käytetään Raamatussa Jehovasta 25 kertaa. Masoreettisessa tekstissä sanaa ʼA·dōnʹ edeltää yhdeksässä kohdassa määräinen artikkeli ha, jolloin tuon arvonimen käyttö rajoittuu vain Jehovaan (2Mo 23:17; 34:23; Jes 1:24; 3:1; 10:16, 33; 19:4; Mi 4:13; Mal 3:1). Kaikissa kuudessa kohdassa, joissa ʼA·dōnʹ on ilman määräistä artikkelia mutta viittaa silti Jehovaan, se kuvaa häntä maan Herrana (Omistajana) eikä siis ole moniselitteinen (Jos 3:11, 13; Ps 97:5; 114:7; Sak 4:14; 6:5). Niissä kymmenessä kohdassa, joissa sanaa ʼAdo·nimʹ käytetään Jehovasta, tekstiyhteys osoittaa selvästi, että kysymys on hänestä (5Mo 10:17; Ne 8:10; 10:29; Ps 8:1, 9; 135:5; 136:3; 147:5; Jes 51:22; Ho 12:14).

Heprealaiseen sanaan ʼa·dōnʹ liitetty pääte aj on erilainen ylhäisyyden monikon muoto. Kun ʼAdo·najʹ esiintyy hepreassa ilman muuta jälkiliitettä, sitä käytetään ainoastaan Jehovasta ja se viittaa siihen, että  hän on Suvereeni Herra. Teoksessa The International Standard Bible Encyclopedia (1986, 3. osa, s. 157) sanotaan, että ”tuo muoto korostaa Jahven valtaa ja suvereeniutta ’Herrana’”. Kun ihmiset puhuttelevat Jehovaa tällä arvonimellä, he ilmaisevat tunnustavansa sen merkityksen ja alistuvansa siihen. (1Mo 15:2, 8; 5Mo 3:24; Jos 7:7.)

Ilmeisesti juutalaiset rabbit olivat alkaneet jo varhain ajanlaskumme alkupuolella pitää Jumalan nimeä JHWH liian pyhänä lausuttavaksi. Lukiessaan Raamatun kirjoituksia ääneen he korvasivat sen sanalla ʼAdo·najʹ (joskus ʼElo·himʹ). Soferit eli kirjurit menivät vielä pitemmälle korvaamalla Jumalan nimen kirjoitetussa tekstissä sanalla ʼAdo·najʹ 134 kertaa (133 kertaa Biblia Hebraica Stuttgartensiassa). Masoreetit jäljensivät tekstiä hyvin huolellisesti 400–800-lukujen tienoilla. He merkitsivät masoraan (masoreettisen tekstin reunahuomautuksiin) kohdat, joissa soferit olivat tehneet em. muutoksia. Tämän vuoksi nämä 134 muutosta ovat tiedossa. (Luettelo niistä on Rbi8:n liitteessä 1B.) Niiden jälkeen tekstiin jää 306 kohtaa, joissa ʼAdo·najʹ esiintyi alun perinkin.

Arvonimeä ʼAdo·najʹ käyttävät yleensä profeetat, heistä Hesekiel paljon useammin kuin muut. Lähes joka kerta hän yhdistää sen Jumalan nimeen ja käyttää siten ilmausta ʼAdo·najʹ Jehwihʹ ’Suvereeni Herra Jehova’. Toinen arvonimiyhdistelmä on ʼAdo·najʹ Jehwihʹ tseva·ʼōtʹ ’Suvereeni Herra, armeijoiden Jehova’, joka esiintyy 16 kertaa, niistä vain kaksi kertaa (Ps 69:6; Am 9:5) muualla kuin Jesajassa ja Jeremiassa. Tämä arvonimi kertoo Jehovan olevan sellainen, jolla on voima sekä kostaa sorretun kansansa puolesta että rangaista sitä sen uskottomuudesta ja joka on päättänyt tehdä niin.