(’Jumala vahvistaa’).

Pappi Busin poika. Hän oli yksi niistä vangeista, jotka Nebukadnessar vei Babyloniin Jojakinin  ohella 617 eaa. Hän sai ensimmäiset näkynsä Jumalalta ”kolmantenakymmenentenä vuonna, neljännessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä”, ”kuningas Jojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuonna”. Hän profetoi Kebarjoen varrella asuville juutalaisille, ja jotkut nykytutkijat uskovat tuon joen olleen yksi Babylonian suurista kanavista. ”Kolmaskymmenes vuosi” näyttää viittaavan Hesekielin ikään. Hän aloitti tuolloin työnsä profeettana. (Hes 1:1–3.)

Koska hän kuului pappissukuun, hän tunsi epäilemättä hyvin temppelin, sen järjestelyt ja kaiken, mitä siellä tehtiin, ja oli hyvin perehtynyt Mooseksen lakiin. Hesekiel tunsi todennäköisesti hyvin myös Jeremian ja hänen profetiansa, koska Jeremia toimi profeettana Jerusalemissa Hesekielin ollessa nuori. Hesekiel oli myös saanut asua Juudassa osan vanhurskaan kuninkaan Josian hallituskaudesta. Josia hävitti Baalin alttarit ja veistetyt kuvat, ryhtyi kunnostamaan temppeliä ja teki Juudassa lisää uudistuksia puhtaan palvonnan hyväksi sen jälkeen, kun Lain kirja (ilmeisesti Mooseksen kirjoittama alkuperäiskappale) oli löydetty temppelistä. (2Ai 34.)

Missä tärkeissä paikoissa Jehovan profeetat palvelivat ennen kuin babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin?

Hesekiel toimi profeettana samaan aikaan kuin Jeremia ja Daniel. Jeremia palveli Jumalan profeettana Jerusalemissa ja Juudassa oleville juutalaisille ja joutui tekemisiin Juudan turmeltuneiden kuninkaiden kanssa. Danielille, joka oli Babylonian ja myöhemmin Meedo-Persian hovissa, annettiin profetioita toisiaan seuraavista maailmanvalloista ja niiden kukistumisesta Jumalan valtakunnan edessä. Hesekiel palveli juutalaisten ja heidän päämiestensä parissa Babyloniassa ja jatkoi profeettojen työtä siellä. Vaikka Jerusalemissa asuvilla juutalaisilla olikin siis etunaan temppeli ja sen ylimmäinen pappi sekä pappisprofeetta Jeremia, niin Jehova ei hylännyt Babylonissa oleviakaan. Hesekiel toimi Jumalan profeettana heille, ja vaikka hän ei toimittanutkaan uhripalvelusta, hän antoi heille neuvoja ja ohjeita Jumalan laista.

Jeremian ja Hesekielin profeetan tehtävät liittyivät myös läheisesti toisiinsa, sillä he molemmat osoittivat vääräksi ajatuksen, että Jumala aikoi lopettaa Babylonian herruuden lyhyeen ja ettei Jerusalem kukistuisi, ja he yrittivät karkottaa tuon ajatuksen Jerusalemissa ja Babyloniassa asuvien juutalaisten mielestä. Jeremia lähetti jopa kirjeen Babyloniassa oleville vangeille ja käski heidän asettua asumaan Babyloniin kaikessa rauhassa, koska heidät vapautettaisiin vasta 70 vuoden kuluttua. Hesekiel sai epäilemättä kuulla tämän kirjeen sanat. Hän on ehkä kuullut myös luettavan kirjaa, jonka Jeremia myöhemmin lähetti ja jossa ennustettiin Babylonin kukistuminen. (Jer 29; 51:59–64.)

Profetoi ’uppiniskaiselle’ kansalle. Babyloniassa olevat vangit olivat paremmassa asemassa Jehovan edessä kuin Juudaan jääneet juutalaiset, ja tätä kuvattiin korillisella hyviä viikunoita ja korillisella huonoja viikunoita, jotka Jeremia näki (Jer 24). Hesekielille annettu tehtävä ei silti ollut helppo, koska vangitut israelilaiset olivat myös osa kapinallista huonetta. Kuten Hesekielille kerrottiin, hän asui ’uppiniskaisten ja häntä pistelevien ja skorpionien keskellä’ (Hes 2:6). Jehovan käskystä hän asettui asumaan pakkosiirtolaisten keskuuteen Tel-Abibiin Kebarjoen varrelle (Hes 3:4, 15). Vaikka nuo juutalaiset olivat pakkosiirtolaisia, he asuivat omissa taloissaan (Jer 29:5). He saattoivat pysyä uskonnollisesti järjestäytyneinä ainakin jossain määrin. Juudan vanhimmat pystyivät käymään Hesekielin luona useita kertoja (Hes 8:1; 14:1; 20:1). Monet näistä juutalaisista eivät halunneet lähteä Babylonista edes silloin, kun ennallistamisen aika koitti 70 vuoden kuluttua.

Materialismi saattoi olla yksi syy siihen, etteivät kaikki Babylonissa olleet juutalaiset halunneet palata. Muuan amerikkalainen retkikunta löysi ”Murašu ja pojat” -nimisen liikeyrityksen arkistot muinaisen Nippurin paikalta, joka sijaitsi erään Eufratin kanavan (joka useimpien tutkijoiden mielestä oli Kebar) varrella. Löydetyissä teksteissä on joitakin juutalaisia nimiä, mikä viittaa siihen, että israelilaiset olivat vakiinnuttaneet asemansa suhteellisen hyvin ja että monet heistä olivat mukana liiketoiminnassa Babylonissa.

 Vaimon kuolema. Hesekiel sanoo, että hän sai työmääräyksensä Kebarjoen varrella kuningas Jojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuonna (eli 613 eaa.). Hän profetoi ainakin 22 vuotta, noin vuoteen 591 eaa., ja hän sai viimeisen päivätyn profetiansa pakkosiirtolaisuuden 27. vuonna (Hes 29:17). Hesekiel oli ilmeisesti onnellisesti naimisissa. Sitten Jehova sanoi hänelle: ”Ihmisen poika, katso, minä otan sinulta pois silmiesi haluaman yhdellä iskulla.” (Hes 24:16.) Hänen vaimonsa oli ehkä uskoton hänelle tai Jehovalle, mutta olipa hänen kuolinsyynsä mikä tahansa, Hesekiel ei saanut itkeä vaan hänen piti huokailla puhumatta. Hesekielin käskettiin käyttää päähinettään ja välttää kaikkia merkkejä tai todisteita surusta. Tämä kaikki oli todellisuudessa tunnusmerkkinä Babylonin vankeudessa oleville israelilaisille siitä, että Jehova häpäisisi pyhäkkönsä, josta israelilaiset olivat hyvin ylpeitä, ja että Jerusalem tuhottaisiin vastoin heidän toiveitaan. (Hes 24:17–27.)

”Vartiomies”. Hesekiel sai profetoimisvaltuutuksensa samaan tapaan kuin Jesaja. Hänelle annettiin kunnioittavaa pelkoa herättävä näky Jehovasta, joka istui valtaistuimellaan seurassaan eläviä olentoja, joilla oli neljät kasvot ja neljä siipeä. Elävien olentojen vieressä oli niiden mukana liikkuvia pyöriä pyörien sisässä. Sitten Jehova puhui ja sanoi Hesekieliä ”ihmisen pojaksi” muistuttaakseen profeettaa siitä, että tämä oli vain ihminen. (Hes, luvut 1, 2; vrt. Jes 6.) Hänet lähetettiin vartiomieheksi Israelin huoneelle varoittamaan siihen kuuluvia heidän jumalattomasta tiestään. Vaikka he olisivat hyvin kovasydämisiä, varoitus oli joka tapauksessa tarpeen, jotta he tietäisivät, että Jehovan profeetta oli ollut heidän keskuudessaan. Vaikka he kieltäytyisivätkin kuuntelemasta, niin jos hän ei varoittaisi heitä Jehovalta saamillaan sanoilla, hänen katsottaisiin olevan vastuussa heidän elämästään: hän olisi verivelkainen. (Hes 3:7, 17, 18; 2:4, 5; 33:2–9.)

Kuvaelmia ja kuvauksia. Hesekiel profetoi usein kuvaelmien välityksellä, tekemällä jotain vertauskuvallista, sekä näkyjen ja vertauksien välityksellä. Huomattavin kuvaelma oli 390- ja 40-päiväinen esitys Jerusalemin piirityksestä, johon sisältyy tärkeä aikaa koskeva profetia. Tämän kuvaannollisen varoituksen esittäminen uskottomalle, pilkkaavalle kansalle vaati tottelevaisuutta, kärsivällisyyttä ja paljon uskoa. Jerusalemin piirityksen aikaan Hesekiel suuntasi profetioissaan huomion pakanakansoihin, jotka vihasivat Israelia ja osallistuisivat Israelin kukistamiseen ja iloitsisivat siitä; hän kuvaili rangaistusta, jonka Jehova aiheuttaisi niille. Jerusalemin kukistumisen jälkeen Hesekielin profetioiden sävy muuttui. Sen jälkeen kun hän oli tuominnut voimakkaasti Israelin ahneet paimenet ja Seirin, hän pyrki profeettana rakentamaan uskoa siihen Jumalan lupaukseen, jonka mukaan Israel elvytettäisiin, koottaisiin jälleen ja yhdistettäisiin ja Jehovan ”palvelijan Daavidin” loistoisa paimennus siunaisi sitä ajan hämärään asti rauhanliiton alaisuudessa (Hes 37). Sitten Hesekiel kuvaa yksityiskohtaisesti uudelleen rakennettua temppeliä, jonka ”piirustukset” hän sai Jehovalta. Tämä näyssä nähty temppeli oli profeetallinen kuva jostain kaukaiseen tulevaisuuteen liittyvästä, sillä sellaista temppeliä ei todellisuudessa koskaan rakennettu. (Hes 40–48.)

Rinnakkaisuuksia Jeesuksen Kristuksen työn kanssa. Hesekielin ja Jeesuksen tehtävissä on joitakin samankaltaisuuksia. Sekä Hesekielin että Jeesuksen täytyi nousta esittämään tuomiosanomaa välinpitämättömille, kovasydämisille ihmisille, mutta siihen sisältyi toivon sanoma niille, jotka kääntyisivät pois pahalta tieltään. Hesekielille kerrottiin, että ihmiset tulisivat kuuntelemaan hänen sanojaan, mutta ne eivät herättäisi vastakaikua heidän sydämessään (Hes 33:30–32). Samalla tavoin ihmiset tulivat joukoittain kuulemaan Jeesuksen puhetta, mutta vain harvat suhtautuivat arvostavasti hänen opetuksiinsa. Hesekiel saarnasi vangeille Babyloniassa. Jeesus sanoi, että hänen tehtävänsä oli saarnata vangeille vapautusta (Lu 4:18); hän teki selväksi juutalaisille, että he olivat hengellisessä orjuudessa ja tarvitsivat vapautusta, jota varten hänet oli lähetetty (Joh 8:31–36). Hän ei koskaan ojentanut juutalaisia omin sanoin, vaan puhui sen, mitä Jehova oli käskenyt hänen sanoa, kuten Hesekielkin teki (Joh 5:19, 30).

 Hesekielin toivo. Hesekiel oli uskollinen Jumalalle ja toteutti kaikki saamansa käskyt, vaikka hänen työnsä olikin vaikea. Hän kuuluu niihin profeettoihin, jotka kestivät uskon avulla ja jotka ’tavoittelivat parempaa paikkaa, toisin sanoen taivaalle kuuluvaa’ (Hpr 11:16). Vaikka Hesekiel ei kuulunutkaan siihen luokkaan, joka muodostaa taivasten valtakunnan (Mt 11:11), hän odotti innokkaasti Messiaan valtakunnan perustamista, ja hän tulee aikanaan saamaan ylösnousemuksen kautta Jumalan lupauksen täyttymyksen ja Messiaan hallinnon siunaukset (Hpr 11:39, 40). Hesekielin huomattavia piirteitä olivat tarmokkuus, rohkeus, tottelevaisuus ja palava into Jumalan palvonnan puolesta.